Asuuko tyttäreni vintillänne

Puutalomme lähellä tapasin oudon naisen. Hän sanoi kohteliaasti että saanen häiritä? No mikä ettei vastasin, ei sitä joka vuosi täällä tapahdu. Nainen selitti kuin etsivä lyhyesti että asuuko meidän vintillä pyylevä ja pitkän tukan omaava nuori nainen? Ei asu, siellä ei asu ketään koska kaikki muuttivat pois jokin aika sitten. Tyttö on tyttäreni ja hän ei halua tavata minua. Hän ja isänsä elävät eri maailmassa kuin minä. Tulkitsin että hänen maailmansa on parempi kuin heidän. Ajattelin ensin että hän on Jehovalainen. Äkkiä hän kysyi hyökkäävästi että miten olin joutunut asumaan Lonttisiin. Sanoin että täällä on kaikenlaisia ihmisiä ja itse asun omistusasunnossa mutta haikailen Portsaan. Tuolla on kaksi keltaista opiskelija taloa. Ehkä tyttärenne on siellä. Nainen lähti taloja kohti. Minulla oli epämiellyttävä olo. Yksi tuttu mies arveli että nainen oli karannut Niuanniemen vaarallisten tapausten sairaalasta. Naisessa oli jotain hyvin kovaa. Tänään Lonttisissa on tuulista ja suhteellisen lämmintä. Kadulla kävelee tyttären näköinen onnettoman oloinen ja päämäärätön kävelijä, Musta kiiltävä tukka huljui tuulessa.