Äitini kirjastosta luin Tuula-Liina Variksen Sattunut syntymään kirjan. Kirja oli hämmästyttävän todentuntuinen ja teeskentelemätön, melkein armotonta aikakausia ylittävää ajankuvaa.
Ajattelin hautapaikan yksityisyyttä Valamon hautausmaalla. Aluksi runoilijan hauta oli ollut omaisten paikka, sitten siitä tuli kulttuuriväen "pyhiinvaellus" kohde. Yksi epäonnistunut runoilija oli kussut haudalle. Alkujaan ortodoksiseen hautuumaakulttuuriin kuului että haudalle laitettiin puinen risti joka lahosi maaksi, kuten ruumiskin lahoaa ja tulee osaksi luontoa. (En ole käynyt Valamossa enkä haudalla vuosiin.)
Lopulta ihminen ei tarvitse paljoakaan, ainoastaan seesteisen olon ja puutarhakeinun ja tiedon että elämä on elettäväksi annettu jokaiselle.
No comments:
Post a Comment