Tänään on lämmintä. Yrttimaa kukoistaa. Takana Metsäköynnös uhmaa ankeaa sementtiseinää. Tuolla rautapadalla on oma tarinansa. Yläkerran naapurina oli aikoinaan sinkkumies. Eräänä päivänä hän siivosi ja löysi komerosta padan, jonka hän sinkosi ikkunasta ulos. Pata selvisi ehjänä. Otin sen käyttöön heti miten. Nyt siinä muhii lehtikaalin siemeniä.
Lipstikka kasvaa nopeasti. Tämän tiesin jo ennestään Nummenpakalta, siellä se tavoitteli korkeuksia eräänä kesänä. Sitten tulivat lehtokotilot ja rakastivat sen kuoliaaksi.
Tässä pihassa on ruvennut kasvamaan taas ruoho. Takavuosina siinä ei kasvanut mitään. Kaksi mummoa ja yksi mies vihasivat kaikkea mikä vihersi. Vihalla oli alku tapahtumaan jossa silloinen isännöitsijä, nykyinen hirsien lahottaj, ilmoitti ettei pihan elävöittäminen kukilla ole taloyhtiön rahojen arvoista ja jokainen saa maksaa omat kukkansa itse. Pihan topakka mummo kiskoi, omien sanojensa mukaan, kaikki kasvit ja kukat juurineen maasta ja kantoi roskiin. Pihan voikukatkin kuoliva kun jotakin tapahtui yön pimeinä hetkinä. Kun vuosi sitten maata vietiin pois ja uutta tuli tilalle, alkoi taas vihertää. Mummoja ei enää ole, vaikka ihan siedettäviä he muuten olivatkin. Toinen heistä tiesi Lonttisen ja Raunistulan paikallihistoriasta paljon. Ketarantien bordellista hän tiesi asioita ja kirjasin muistiin poliittisen eliitin ilotalossa käyntejä.
Seinän takana jyrisee kuivuri. Se jotenkin saa kosketuksen hirsiin ja tuottaa jyrsivää ääntä. Yöllä luulin että ikkunan alla tärisee moottoripyörä. Kuivuri se oli.
Tänään on taas Toriparkki valtuuston käsittelyssä. Toivon että toriparkkia ei rakenneta. Eikä tornitaloa Kakolaan, on mielekkäämpiäkin paikkoja tornitalolle olemassa. Toivoisin Kakolan Rivieran säilyvän jo eläimistönsäkin vuoksi. Sinne louhitaan muuten parkkiluola kuulemma. Kakolan Riviera oli pieni lampi jossa vangit uivat.
Kesä jatkuu...
No comments:
Post a Comment