Yöllä oli kaatunut suuri lehmus, vanhuuttaan, naapurissa. Siinä sitten miehet tuumailivat aamutuimaan että on kaatunut puu ja rikkonut vajan katonkin osittain. Olen hyvilläni että meidän vanha jalava oksittiin syksyllä. Se olisi takuulla romahtanut komeasti myrskyssä.
Vanhalla suurtosilla en nähnyt iloisia naamoja; vettä satoi ja joulupukkikin oli apaattisen oloinen tai itse olin. Jos olisi ollut löysää rahaa, olisin ostanut pari pipoa yhdeltä onnettomalta tytöltä. Hän oli tehnyt kaikki myytävät itse. Sellainen on kunnioitettavaa.
Ostin joululahjaksi eräälle vainotulle henkilölle, kirjakaupasta jolla on eläimen nimi, venäläisen klassikon 1800-luvulta; joka vertautuu nykyiseen Tsetsenien sotaan. Se on tarina sodasta, kunniasta, uskosta ja isänrakkaudesta.
Ilta hämärtyy ja on aika sytyttää rujoenkeli. Konevitsan pääkirkon pienoismallin sisällä palaa kynttilä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment