Tuesday, September 7, 2010

Konevitsan hunaja, karhut ja uskonnonopetuksen tärkeydestä



Karhu-emoja poikasineen on nähty lähietäisyydeltä monta. Itseäni huvittaa nämä karhuvaaratiedotukset tiedotusvälineissä. Kesäpaikkamme lähellä asusti karhu-emo kolmen poikasensa kanssa. Ihmiset varoivat häiritsemästä heitä. Viestejä karhujen liikkeistä viestittivät ihmiset keskenään. Karhuilla on juuri nyt kiire kerätä vararavintoa talvihorrosta varten. Mistä muualta ne sitä hakisivat huonona marjakesänä kuin puutarhoista ja kaurapelloista. Hunajapöntöt ovat vaarassa varmaankin.

Hunajasta puheen ollen: Konevitsasta ostamani hunaja loppui aamulla. Oli hyvänmakuista hunajaa. Kullankeltaista ja notkeaa. Konevitsan luostarista muistan ainoastaan hyviä asioita. Heitä ei ole pilannut elintaso, eikä prameus. Siellä ymmärsin millainen aukko sivistykseen syntyy kun uskonnonopetus kielletään. Jokaisen palveluksen jälkeen igumeni selitti kyseisen päivän tekstin venäläisille turisteille. Pyhäkoulu kaiken ikäisille. Suomessa asuville venäläisille lienee samanlaista opetusta kirkonmenojen jälkeen.

Meille kaiken saaneille tämä on vaikeata käsittää. Joku turkulainen äkäili että meidän verorahoilla tuokin palvelu on järjestetty. Ainaista napinaa siitä kuka maksaa veroja seurakunnalle. Eivät kaikki seurakuntalaisetkaan saa kaikkia palveluja vaikka maksaisivat hunajaa. Miten vähävarainen matkustaa sielunhoidollisiin palveluihin muualle, jos oma seurakunta ei pysty tarjoamaan palveluja. Eriarvoisia me olemme aina, siitä ei päästä mihinkään.

Oikealla alinna selitys nallekarhukuville.

No comments: