Wednesday, September 10, 2008

Puhetta ihmisestä, ei massoista

Kun suurpääoma tekee yhtiölle suotuisia työvoimapoliittisia ratkaisuja, se ei ajattele ihmistä vaan massaa, numeroita ja lukuja. Tämän päivän uutiset olivat murheelliset Kainuulle ja Pohjois-Karjalalle. Miten käy ihmisten näiden työvoimapoliittisten ratkaisujen seurauksena. Näissä ratkaisuissa ovat myös seurannaisvaikutukset, ja ne eivät ole vähäiset.

Mietin edellä mainittujen alueiden olemusta ja mieleeni tuli geenimanipuloimattoman, luomuruan tuottaminen. Itse olen kyllästynyt jatkuvaan kyyläämiseen erilaisten elintarvikkeiden tuoteselosteiden kanssa. Meille ei kerrota mitä me syömme. Parasta olisi jos ihmisellä olisi mahdollisuus tuottaa oma ravintonsa itse. Tällöin tietäisi melko varmasti mitä syö. Noilla alueilla on puhdasta maata viljeltäväksi paljon. Tämä ei tietenkään ole ratkaisu jokaiselle.

Valtion leipä oli ennen varma, mutta kapea. Nyt valtio näyttäisi haluavan supistaa työntekijöidensä määrää rajusti. Miten käy terveys ja sosiaalipalvelujen? Kunnat ovat oma lukunsa.Turun kaupunki on niittänyt kyseenalaista kunniaa käyttämällä omaishoidontukirahat loppuun ennen aikojaan. Siitäkin huolimatta että kulttuurimäärärahoja on käytetty muuhunkin kuin kulttuuriin. Mihin tämä kaupunki on menossa? Unohdin Euroopan kulttuurikaupukiprojektin. Itse henkkeessa ei ole mitään pahaa, mutta onkohan kaupunkimme astunut liian isoihin saappaisiin. Sen näemme sitten kun aika on. Näin kunnallisvaalien alla meille luvataan kaikenlaista, mutta missä ovat karun totuuden kertojat.

Voi olla että tulevaisuudessa yhä useammat omaiset hoitavat vanhuksensa ja sairaansa itse. Voi olla että me lähenemme toisiamme ja opettelemme olemaan vähemmän itsenäisiä ja riippumattomia toisistamme. Olen ihmetellyt usein kulttuurimme tapaa itsenäistää lapsemme ja nuoremme mahdollisimman varhain. Pakostakin tulee ajatelleeksi halua päästä eroon lapsistaan mahdollisimman aikaisin. Korostamme omaa aikaamme. Mitä me sillä ajalla teemme loppujen lopuksi? Korostamme sosiaalisten taitojen merkittävyyttä työ- ja kouluelämässä, mutta toisaalta emme ole sosiaalisia juurikaan heikompia kohtaan. Jossakin on menty hakoteille hyvinvoinnin huumassa. Voi olla että kirjoitan keskiluokan elämäntavasta, vaikka en siihen lukeudu.

Alakulttuuria on olemassa keskinäisen auttamisen ja selviytymisen muodossa. Yhteisöllisyys on joillekin elinehto, ei elitistinen elämys.

No comments: