Turun uudessa kirjastorakennuksessa on jotain arkangelilaista. En ole vielä oivaltanut mitä. Moderni rakennus voisi olla missä tahansa kaupungissa. Kirjastoksi sen tekevät kirjat. Eivät niinkään sähköiset viestimet.
"Brodskyn muisto" arkangelilaisessa kirjastossa oli puitteiltaan sopiva, sillä viettihän Brodsky karkoitusaikansa siellä. Jukka Mallinen ja Torsti Lehtinen osasivat asiansa ja esiintymisensä, puisevuus ja paskantärkeys olivat kaukana tästä tilaisuudesta. Itse Brodsky on minulle vaikeaselkoinen. Jätän selittämiset viisaammille.
Ennen tilaisuuden alkua katselin näyttelyn kuvia ja olisin luullut Venetsian kuvia Pietarilaisiksi ja päin vastoin. Kuunneltuani Mallisen näyttelyn avajaiskierroksen, päätin mennä uudelleen katsomaan kaikessa rauhassa.
Tutut kulttuuri-ihmiset vuosien varrelta harmaantuneina, hurmaavina ja mieleltään ajattomina paikalla. Missä ovat ne ajat jolloin tapahtumien jälkeen mentiin keskustelemaan jonnekin. Nykyään ei ole enää kulttuurikoteja joiden ovi on auki ystävien tulla. Anu Kaskealan mentyä sulkeutui viimeinen ovi. Samalla sulkeutui kokonainen aikakausi.
En viihdy tässä "arkangelilaisessa" ajassa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment