Kirjakahvila Turussa täyttää 40 vuotta

Turussa toimiva Kirjakahvila täyttää neljäkymmentä vuotta. Se toimii osuuskuntapohjalta. Kirjakahvila perustettiin sen jälkeen kun kummisetä Keijo Ketonen oli hävinnyt oikeusjutun Varsinais-Suomalaista osakuntaa vastaan 1980-alussa. Korvausrahoilla polkaistiin osuuskunta käyntiin. Kyseisessä oikeusjutussa oli kyse vappulehti TurunSanowien kunnallispoliittisesta satiirista. Kirsti Smolander oli loikannut kokoomukseen heti vaalien jälkeen. Se tuntui erityisen pahalta ja äänestäjät tunsivat itsensa petetyiksi, syystäkin. Ilmeisesti hän oli saanut vaalirahoitusta Ketosilta, tai Ketonen oli kuitannus TS:n olleet vaalimainokset, Smolander ei pystynyt niitä maksamaan ja dermarit eivät auttaneet. Ketosten klaani hermostui ja loppu on historiaa. Kirjakahvila on selviytynyt koronasta ja porskuttaa eteenpäin. Se on ensimmäinen vegaanisen ruuoan tarjoaja Turussa. Erittäin korkeatasoista kahvilatoimintaa. Kiitos!

Turkulainen inferno III

Miten 90-vuotias henkilö pääsee omin avuin ylös kaaduttuaan. Jos pääsee on supertervaskanto. Joka tapauksessa vanhusten mielenterveys yksikössä häntä ei autettu ylös vaan jätettiin makaamaan joksikin ajaksi koska hän kuulemma teeskenteli avutonta. Pistää miettimään hoitajien pätevyyttä näinä pätevien hoitajien puutteen aikana. Osaston hoidokit eivät ole helpoimmasta pääastä aivan varmasti. Nyt osaston asioita tutkitaan perusteellisesti, sanottiin uutisissa. Turussa satelee hiljaa, naapurin katto on oivallinen sademittari. Kumisaappaat jalkaan ja menoksi.

Turkulainen inferno II

Kävelin tänään iltapäivällä Kunnallissairaalantietä ja poikkesin katsomassa taloa, jonka vanhuspsygiatrisen osaston ympärillä kuohuu. Turun Sanomien mukaan vanhuksia on ylilääkitty ja he ovat maanneet osaston lattialla huumattuina. Yksi potilas on ollut kadoksissa kaksi kuukautta ennen kuin löytyi eristyksestä. Lääkäri on ulkomaalainen eikä ymmärrä suomea, joten hoitajat taitavat olla vallankahvassa. Olisi luullut että kun G1 siirrettiin skandaalin jälkeen tuohon nykyiseen rakennukseen, olisi asiat parantuneet, mutta toisin on käynyt. Tämä on mielestäni ihmisoikeuskysymys ja häpeällistä toimintaa. Eletään jo 2021 lukua ja tälläistä tapahtuu. En pidä ajatuksesta että:näinä ongelmallisinä aikoina kun ilmastonmuutos etenee ja kaikki muuttuu uhanalaiseksi ei kannata uhrata aikaa slummien asukkaiden ja muiden tuottamattomien hyväksi. Kuulostaa aivan natsien toimintaohjeelta. Kuvan rakennus on 1912 valmistunut sairaalarakennus. Turussa tänään kolean tuulista ja kuulasta säätä.

Turkulainen inferno

Hävettää olla turkulainen. Tuttu henkilö sanoi ja katseli asuntoilmoituksia maakunnista. Tämä kunnallispolitiikka, jota Turku harjoittaa, on törkeää ja mafiavetoista. Ajatellaan nyt funikulaaria tai Logomonsiltaa. Funikulaari kulkee milloin sattuu ja Logomonsilta on yhtä suurta kusetusta ja kaiken lisäksi ruma. Ketä se palvelee. Toivottavasti ei ala hajota parin vuoden jälkeen. Jotain hyvääkin tapahtuu, kuten Rettigin tupakkatehtaan talon ostaminen taiteiden taloksi. Turussa tuuli riepottaa viimeisiä lehtiä. Sataa. Silti on hämmästyttävän lämmintä. Kävelen keskimäärin kaksitoista kilometriä päivässä. Kunto nousee ja kilot katoavat. Menen kirkkoon sitten kun kylkiluut erottuvat ja tukka on hyvin. Kävelemiseen on hyvä syy. Kirkon repeämät suurenevat. Nykyinen kulttuuriministeri tuskin loksauttaa korvaansa koko asialle. Ymmärtääkö kirkkoherra mitä toriparkkiherrat puhuvat? Puolikieliset kommunikoivat. Minusta kirkon kiinteistölautakunta tarvitsee jämäkkää rakennuslaintuntemista.

Muistoja kirkollisesta ajasta I

" Erään luostarin näyttely oli siirretty sermeineen päivineen nurkkaan kirkkokahvien tieltä. Kuorolaiset halusivat oman pöytänsä entiselle paikalleen. Tiistaiseura oli puuhakkaan tapaansa mukaan ollut toimelias. Kahvien jälkeen yritin yksin saada tolkkua sermien kanssa saada ne, kunnioittavaan ruotuun. Yksikään näyttelyn sabotoijista ei tullut apuun. Se paljasti kaiken sen halpamaisuuden mikä asiaan kuului." Perinteiden nimissä syyllistytään vandalismiin hyvinkin usein.

Kurkiaura Lonttisten yllä

Kurkiaura Lonttisten yllä, muuttoparven äänet raikuvat. Syksy ja jäätyneet tien pinnat; talvirenkaiden aika. Olen matkalla jonnekin. Kevääseen on muutama kuukausi. Siksi elän.

Tänään on tuulista, raikasta ja aurinkoista

Jos kummisedän suututtaa, käy elämä hankalaksi monellekin! (Keijo Ketonen, lehtimoguliTS) Ilmankos keskustassa on monen vaikea liikkua nykyään. Olen usemmankin kerran meinannut mennä nurin epätasaisten katukivien vuoksi. Lidlin en voi mennä sillä katuennustaja ennusti että kaupankatto sortuu vaurioiden vuoksi. Kouluissa oli moraali kaukana kun yksi koululainen oli vienyt kaverilleen cd-levyjä ja joku kateellinen oli varastanut ne repusta. Koulupoliisin mielestä se ei ollut kiinnostavaa, sitähän sattuu. Kaikkea sattuu ja jotkut, jotka poikkeavat yleisestä kaavasta, eristetään. Eikä Elokapinalliset voi käyttäytyä kuin viisikymmentä vuotta täyttäneet, se ei kuulu nuoruuteen. Minä en todellakaan tiedä minne nusiikkitalo pitää rakentaa, sen tiedän että itsenäisyyden puistoon sitä ei pidä rakentaa, tontti on liian pieni ja puistoa ei saa tuhota sillä puut ovat maailman keuhkot. Odotan innolla ensi maanantain valtuuston kokousta. Kukahan tälläkertaa esittää Laihista ja painaa nappia. Ortodoksikirkon tilasta on ehkä arkkipiispamme soittanut Arvelle. Mitä sekin hyödyttää ja mtä Arve yleensäkin voi tehdä ilman kummisetien lupaa ja kokoomuksen linjaa. Alkaa todella ahistaa tämä Turun tauti. Tänään on tuulista, raikasta ja aurinkoista. Sorsat lunkuttivat joella.

Syksyisiä kuvia. Teksti tulee nykyään yhtenä pötkönä, en pysty tekemään kappalejakoa