Mitä sanoisi J.V. Snellman

Eilen oli J.V. Snellmanin päivä. Mitä sanoisi J.V. Snellman Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta tänään. Hän oli ajattelija ja yliopistomies. Kansallisen heräämisen yksi organisaattori. Hän oli omaksunut saksalaiseten filosofien aatemaailman. Kulttuurisesti hän oli niin läntinen ettei itäsuomalainen runonlauluperinne ollut hänen käsityskykynsä ulottuvissa.

Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä oli toissapäivänä. Hänen ja J.V. Snellmanin maailmat olivat erilaiset. Jos he olisivat tavanneet, olisi Mateli laulanut hänet suohon ja Snelmannista Mateli olisi ollut pelottava alkuvoima. En usko Snellmanin lukeneen Kanteletarta. Enkä usko että hän olisi ymmärtänyt siitä mitään, vaikka olisi lukenutkin. Kielteinen käsitys itäsuomalaisista on peräisin Snellmannin ajattelusta joka perustui saksalaisfilosofiseen rotuajatteluun. Tähän ajatteluun törmää vieläkin, ainakin Turussa.

Tästä huolimatta Hän oli suurmies. Onnea jälkikäteen Snelmannille, koko rahalla!

Rentukat kukkivat jo...

Joen vesirajassa kukkivat rentukat. Vihainen mies siivoaa roskia. Ihmisillä on harha että joku muu siivoaa jäljet. Pitäisi lopettaa kunnallinen siivoaminen jotta näkisimme roskaamisemme.

Polulla kävelee vastaan Sinikka. Hänen kassinsa on täynnä lainattuja "väikkäreitä". Han haluaa päästä perille siitä miten yhteiskunnan varoja käytetään akateemiseen opinnäytteeseen kymmeniä vuosia. Minulla on hieman suopeanpi näkemys asiasta.

Duunareita saisi olla enemmän nykyään. Remontit eivät etene ja ammatti-ihmisistä on pulaa. Duunarit ovat arvossaan ja palkatkin kohtalaisia. Akateemisuus on hyvä, mutta ei sekään kaikille sovi, tai kaikkia elätä.

Luin jostain että Jarkko Laine-palkinto jaetaan ensimmäisen kerran toukokuussa. Minusta Se olisi pitänyt rajata runoilijoihin. Runoilijoilla on muutenkin palkintoja vähemmän kuin prosaisteilla, ja minulle Jarkko Laine on ensisijaisesti runoilija.

Näitä mietin mattoja pestessä ja romuja siirrellessä paikasta toiseen.

Pyhä Nikolaos merenkulkijoiden suojelija

Kun Jeesuksen rukous puuttuu, kaikenlaiset vahingolliset asiat kasaantuvat sieluumme eivätkä jätä tilaa millekään hyvälle.
Mutta kun Herra on läsnä rukouksessa, kaikki sopimaton kaikkoaa.

Pyhä Nikolaos on merenkävijöiden suojelija. Kuva on yksityiskohta 1700-luvun ikonista. Huomatkaa pirut purjeissa.

Aikoinani tutustuin merihistoriaankin yliopistossa. Olen kulkenut perheeni mukana valtamerillä nuorena ihmisenä. Siellä oppi suurpiirteisyyttä ja oikudenmukaisuutta. Merienmiehet ja naiset olivat oma lajinsa. Kaupungin sosiaalikeskuksen alaisessa Luovassa toiminnassa hienohelmaiset perhetytöt huorittelivat, koska laivassa perheensä kanssa matkustanut oli epäilyttävä ihminen. Nyt ei laivoja ja merimiehiä enää juurikaan ole ja huoratkin ovat varmasti muilla sektoreilla. Tämä tapahtui 1980-luvulla. Nyt olen onnellinen ettei minun tarvitse olla töissä naisvaltaisissa paikoissa.

Tietty, minulle vieras, konservatiivisuus oli vahvasti läsnä merillä seilatessani.

Meret ovat ikuisia, toivottavasti. Myös Itämeri.

Perhonen rautasiipi

Aurinko lämmittää, keltainen polkupyörä vilistää pyörätiellä. Rautapehosen kohdalla täytyy pysähtyä ja ihmetellä.

Nuoriso panee hanttiin kaupungin sedille ja tädeille. Valta on tädeillä ja sedillä. Puheenjohtaja pelkää anarkiaa, jos nuorille annnetaan periksi. Minusta kaupungin sedät ja tädit ovat vaaraksi yhteikunnalle toisessa mielessä. Heidän epäluoviin päihinsä ei mahdu ajatus kovien keinojen seurannaisvaikutuksesta. Vai sitäkö he juuri haluavat.

Helsingissä keskiluokka pelkää ja häätää leipäjonot pois Kalliosta, entisestä työläiskaupunginosasta. Köyhyys ei ole kaunista ja esteettistä, se halutaan näkymättömäksi. Arvoista ei kukaan puhu mitään.

Hyvää äitienpäivää!

Sinikka Tirkkonen: Kaunis ehto

Runoilija Sinikka Tirkkonen on julkaissut viidennen runokirjansa Kaunis ehto. Luin ja lumouduin, niin kuin runoista voi lumoutua.

Tuuli kohtaa rakkaansa metsän piirissä,
tyynen metsälammen yli lentää sorsa,
siivissä kaunis muutos,
kuolleen ystävän vene on kännettynä,
kukaan ei siihen enää koske,
keskipäivän mittaamaton tunti
jättää hyvästejä:tässä on nyt lohduttava zen.

Sinikka Tirkkonen, Kaunis ehto. ntamo 2010.

Anarkistilippu liehumaan...

On hyvä että joillakin nuorilla on vielä idealismia ja uskoa paremmasta yhteiskunnasta.
Sinisen talon raunioille kerääntyi musisoivia ja luovia nuoria, jotka pian kokoontumisen jälkeen, kuten hyvin arvata saattaa lähti liput liehuen Koulukatua pitkin. Pysähdyimme tekemään kunniaa Strandellin talon pihalla josta matka jatkui tuntemattomaan.



Sää oli mukava, mutta ei kuitenkaan varjossa lämmin. Sinisen talon raunioilla oli järeitä kiviä ja raadeltu pohja. Minusta oli hauska näky kun anarkistilippu liehui Sinisen talon raunioilla.


Puistokatu 7 on vallattu. Ohikulkevat solidaariset henkilöt voivat viedä vettä valtaajille, sillä vallattuun taloon ei tule vettä. Yöllä ajattelin mustia ajatuksia siitä miten kaupungin päättäjät syrjäyttävät tulevaisuuttaan pököpäisyydellään.

Puolikolea kaupunki

Sinisen talon raunioilla perjantaina 6.5. 2011 klo 17.00. Siellä tapahtuu jotakin. Parasta saapua paikalle että tietää mitä tapahtuu. Säävarausta ei ole.

Kaupunkimme on tänään puolikolea. Kävelin poliisilaitokselle hakemaan uuden passini. Tämä ei ole uutinen. Joki virtaa, liikkuu hitaasti. Simo ja Siiri ovat lähteneet jo pesimään muualle. Lähtisin minäkin mikäli voisin. Lähden kyllä myöhemmin.

Oikealla oleva teos: Harro Koskinen, Höyhenen talo vuodelta 1983.

Seurakunnassa on mielenkiintoista nykyään, eikä pelkästään pääsiäisen vuoksi. Eiköhän se ollut Krysostomos joka sanoi jotakin yhdennestätoista hetkestä.