Vienankarjalaisia runonlaulaja naisia

Naiset lauloivat vanhaa viisautta, kätkettyä tietoa runoihin laitettuna. Itkivät surunsa ja huolensa ilmoille, ilonsa kohota arjen yli. Joskus oli nälkä, joskus juhla, synnytyksiä joka toinen vuosi. Lapsia kuoli ja syntyi. Mentiin miehelään, neitsyys mitattiin ja hyvyys. Olivatko miehet helliä ja rakastavia silloin.

Elämän kovuus löi joskus vasten kasvoja. Oltiin alla kasvon kaikki vallan ja tsaarin vallan ja sodan ja kuoleman. Naiset lauloi perinnettä, kasasivat kauneutta ja toivoa ja iloa elää.


Käynti uudemmalla venäläisellä hautausmaalla oli kulttuurishokki minulle. On aina ollut. Vanhojen kalmistojen luonniollinen rauha ja hiljaisuus on kaukana näistä tekokukkahaudoista.

Petrun päivän pruasniekka II

Pruasniekka kulkue palaa kirkkoon. Kun kellot alkoivat soida kellotornissa siellä oli joukko lapsia paikalla.


Lapsia oli huomattava määrä paikalla ja heillä oli toimintaa.


Lapset olivat tehneet kirkollista taidetta.



Nuoret tanssivat perinteistä karjalaista nuorten "naima" tanssia.

Tässä tanssissa on tarina joka pitäisi tietää.


Tässä ollaan jo pitemmällä.



Lopuksi kaikki tanssivat piirissä.


Päällimmäisinä oli ilo.

Mietin miten ahdistavia olivat Turun ort.seurakunnan matkat aikoinaan. Nyt tajusin miten luterilainen Turun ortodoksinen seurakunta on mentaliteetiltaan. Ilo ei todellakaan elä Turun praasniekassa.

Kirjailijan kotisaarella

Aluksi tämä oli oikea saari, sitten se liitettiin mantereeseen täyttämällä kannas. Täällä on vanha kyläkalmisto petäjäisellä kukkulalla. Siellä on myös kirjailijan hauta Emme menneet sinne koska vanhoihin kalmistoihin ei saa mennä puolen päivän jälkeen. Saaressa asui ja eli kirjailija Ortjo Stepanov. Hän kirjoitti täällä Kotikylä trilogiansa. Hän oli kotonaan, usein viranomaiset vaikeuttivat hänen elämäänsä paljonkin. Nykyään talo on museona. Hänen poikansa hoitaa isänsä museota ja asuu talossaan ihan lähellä.

Tässä on koirasusi ei niinkään tavallinen hauva. Hän ei päästä muita kuin isäntänsä lähelleen. Suhtaudun kunnioittavasti, en leprtelisi unissanikaan tälle eläimelle.


Katsoimme dokumentin kirjailijan elämästä. Kuuntelimme luennon ja joimme teetä tai kahvia ja voileipää. Sitten olikin lähdettävä jo muualle.

Tämäkin saari yritettiin hävittää Perspektiivittömien kylien likvidoinnilla Neuvostoliiton aikana.

Petrun päivän pruasniekka Uhtualla

Sää suosi, aurinko helotti, ilo ilmoille kohosi. Uhtuan ortodoksinen kirkko on ymmärrettävistä syistä nuori. Vanhat kirkot ovat menneet ja kadonneet ja lahonneet.



Kirkon ympärillä on kauniita, meilläkin ennen puutarhoissa olleita monivuotisia kukkia. Kukkapenkit kiertävät kirkkoa ja sen aluetta. Oli kuin lapsuuteen olisi tullut. Kirkossa oli meneillään juhlaliturgia. Rahvas oli pukeutunut parhainpiinsa, emännät kattoivat ulkona pitkää pöytää.


Uunituoreita piirakoita.


Kukkaloistoa.


Ristisaatto kirkon ympäri. Piispa vihmoo vettä jokaisen kirkon nurkan kohdalla. Pappi on kuin Arsenin pikkuveli, laiha, pitkä ja kurkimainen. Hän on kuulemma vasta tullut Uhtualle jostakin muualta. Hänellä on perhettä, laskin ainakin kaksi tyttöä ja poika viikarin joka hurmasi tätejä. Piispa oli komea ja vilkas. Yritin ottaa kuvaa mutta aina hän oli jo muualla rahvaan parissa, kuin kala vedessä.


Laulu raikui, tanssi sujui ja ilo oli korkealla. Nämä tässä kuvassa treenasivat askeleita kirkon kupeella. Mies otti videoita tanssi ja lauluesityksistä ja prusniekkakulkueesta. Aineistoa olisi enempäänkin. Tässä pintaraapaisu tapahtumasta.


Karjalaisen laulun taitajat esiintyvät. Uhtualla ja karjalaiskylissä pärjää suomen ja karjalankielillä. Putin on kuulemma vepsäläinen vähemmistöläinen, luulis hänen pitävän huolta etnisistä vähemmistöistä ja karjalankielen asemasta karjalan tasavallassa.

Horisontissa siintelee hopeinen sipulikupoli

Vuokkiniemen ortodoksinen kirkko on uudelleen rakennettu Kuitin rannalle. Emme päässeet sisälle kirkkoon. Kirkkoherran Lada nyhjötti penkereellä. Kirkon alin hirsikerros oli kärsinyt tulvaveden vierailusta. Miesmatkailija jupisi : " Jättömaalle laitettu kirkko." Jotenkin kirkko ei ollut oikeassa paikassa, keskellä kylää ne yleensä ovat. Vuokkiniemi on kaiketikin parhaiten säilynyt karjalainen kylä.

Kostamuksen saasteet ovat tuhoamassa Kuitin kuulua järveä. Jätevuoret ovat surullista katsottavaa ja ne levittäytyvät pitkälle luontoon. Kalat katoavat järvistä ja puut kuolevat. Vuokkiniemi on kylänä kaunis ja eheä.

Matka jatkuu Uhtualle.

Matkamiehen risti Vienan valtatien varrella

Vienan valtatie jatkuu hamaan Vienen mereen saakka. Tollonjoen vanhan kalmiston lähellä, tien varressa on matkamiehenristi. Näitä ristejä on vanhojen kalmistojen reunoilla pitkin matkaa. Vanha kalmo eli kalmisto on rauhallinen kulkea. Näissä kalmistoissa ei näy nykyinen venäläinen kulttuurivaikutus.

Tässä kuvassa ollaan ajan ja iäsyyden rajalla. Vanhaan kalmistokulttuuriin kuului että sieltä ei poimittu marjoja, katkottu varpuja eikä elämöity. Jos puu kaatui, sen piti jäädä paikalleen maatumaan. Kalmon rajan ylitys merkitsi vainajien alueelle menoa ja se vaati kunnioitusta ja hyvää käytöstä.

Enemmän kulttuuritietoa Venehjärven osiossa. Siellä oli pätevä opas joka tiesi vanhoista kalmistokulttuureista. Venehjärvi on muutenkin mielenkiintoinen Lesosten sukukylä, joka lakkautettiin kolme kertaa ja aina se vaan nousi eloon. Hrustsov toteutti Perspektiivittömien kylien likvidoinnin. Nyt kylä elää matkailulla ja heillä on oma pikkuinen kirkkokin, jonka ympärillä on toimintaa. Kylä on raja-aluetta, mutta vartijat eivät vieraile enää siellä, erään päämiehen puututtua asiaan.

Mikä sullon jänönen...

Tässä sähkökaappi jossa patsastelee jänis! Nämä sähkökaappimaalaukset ovat 2011 Kulttuuripääkaupungin jatkumoa. Hyvä tämä.