Valtuutettujen kyselytunti kirjastossa

Ulkona tihkuinen sää, säsällä suorastaan kuuma tunnelma. Toriparkki ja Turun Sanomat olivat järjestäneet tilaisuuden jossa Kaupunkilaiset saivat esittää kysymyksiä toriparkista valtuutetuille. En tässä rupea referoimaan kaikkien turkulaisten kysymyksiä, mutta joukossa oli todella teräviä ja perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Yllä olevassa kuvassa ovat tariparkkia puolustavat tahot: sdp, kokoomus ja ps. PerusSuomalaisten valtuutettu sai kritiikkiä oman puolueensa taholta. Hän edusti itseään, ei puoluetta. SDP:n Jarmo Rosenlöf sai osakseen buuausta ja vihellyskonsertin ja aiheesta.

Yllä kuvassa Saara Ilvessalo(vihr.) ja Johannes Yrttiaho.( vas.) He vastustavat toriparkkia.


Niin vastustan minäkin ja ihmettelen miksi kansanäänestystä tästä asiasta ei voida järjestää. Pelkäävät sanoi vanha rouva pirullisella äänellä.

Turussa on kaksi isoa V:tä. kuten keskustelijat totesivat. Politiikkojen mahdollisia kytköksiä liikemiehiin ei kuulemma ole!

Viikon päästä maanantaina he äänestävät taas kerran Toriparkista.

Tautisia tarinoita IV

Miina Äkkijyrkän veistos loistaa kirjaston pihalla. Skattan tila Vuosaaressa on myytävänä. Maisemallisesti tila koheni Miinan aikana. Pelkään tuon saavutetun maiseman puolesta. Minusta nimeltä mainitsematon luostari voisi laajentaa noille vainioille.

Voisi hyvin kuvitella että harmaa on syksyn väri. Tässä kuvassa se on keltaisen sävyjä. Ei ihmisiä ruska masenna, vaan tietoisuus ruskan jälkeisestä ajasta. Kevääseen on puoli vuotta ainakin. Kieltämättä ahdistaa ajatus talvesta ja jäästä ja pimeästä.

Tautinen tarina III

Viileä yö tulee salaa sisälle ja saa ihmiset nukkumaan hyvin ja pitkälle aamuun. Polttelin risuja hellanpesässä ja ajattelin äitini viisauksia: kun ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi lakkaa välittämästä mitä muut sanovat ja alkaa elää ihan miten hyvältä tuntuu. Voi lämmittää saunankin vaikka keskellä päivää. Tietyt rutiinit samaan aikaan ovat tietysti ihmiselle hyväksi jo muistinkin kannalta.

Seurakunnan toiminnassa minua ihmetytti jatkuva sanaton vaatimus siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Tarkoittaa jatkuvaa itsetarkkailua. En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka ovat niin taitavia teeskentelijöitä että osaavat sanoa Haista paska niin fiksusti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Näitä löytyy kyllä seurakunnista ja muualtakin. Seikkiksessä oli kerran yksi ohjaaja joka oli hyvin mestarillinen tässä lajissa. Minä en puhu pahaa kenestäkää se ei kyllä estänyt häntä puhumasta paskaa virastossa. Harvemmin tuo onnistuu sillä ihmisen ääni on rehellisyyden mittari.

Vanha ja suojeltu tammi (1700-luvulta) jaksaa vaan elää ja olla. Joessa on virrannut paljon vettä ja veden laatu on vaihdellut aikojen saatossa. Vielä 1950 luvulla joessa kuulemma kellui kakkakikkaroita. Joki hoiti vielä silloin viemärihommat. Ajallisesti siitä ei ole kauan. Tammi on nähnyt talojen jokeen vierimisiä ja talvella ihmisiä vaeltamassa jäällä jonnekin.

Tautisia tarinoita II

Tiedoksi: Ensi sunnuntaina 19. 10. klo 13.00 Kaupungin kirjastossa Keskustelua Toriparkista. Koska esiintyjät ovat toriparkin kannalla, olisi hyvä jos paikalla olisi nasevia kielenkäyttäjiä tekemässä vastakysymyksiä.

Joki voi olla moni-ilmeinen.Tämä ei ole Tuonelan joki eikä Manalan virta. Otin tuon kuvan vastavaloon ja tulos on tässä. Aurinko paistoi täysillä lämmittämättä. Oli keskipäivän melkein hetki. Tuomiokirkon kello löi varttiavaille. Uskaltauduin ulos toipilaana.

Raita-paju oli värjöttelevän näköinen riisuttuine oksineen, vain jokunen suippo lehti roikkui muistona kesäpuvusta.

Joki voi olla täynnä virettä ja karetta ja savivettä. Aurinko saa sen näyttämään kauniilta.

Tautisia tarinoita I

Olen kohta taipuvainen hyväksymään tuttavani uskomuksen että jos on yliherkkyyttä maailmantapahtumille, on parasta sulkea mediat. Itse lisäisin että parasta mennä metsään ja hiljaisuuteen.

Kummallista miten jotkut muistikuvat pulpahtelevat esiin kuumeisena ollessa. Olin koulun käytävässä. Oli keväät. Pieni punatukkainen ja läpikuultavaihoinen poika leikki puuautolla koulunkäytävällä. Äkkiä opettaja ja rehtori supattivat pilkallisesti lapsesta. Lapsi ei kuulemma ollut ihan sellainen kuin he olisivat hänen halunneet olevan ja äitikin taisi olla samaa lajia. Ajattelin että tuo lapsi on toisesta maailmasta, eikä kauan olisi heidän riesanaan. Myöhemmin kuulin lapsen kuolleen.

Tänä syksynä on paljon pihlajanmarjoja. Vanha kansanuskomus uskoo että tulee vähäluminen talvi. Toinen karmeampi uskomus tuli vuoden 1918 tapahtumien myötä: jos pihlajassa on paljon marjoja, kuolee nuoria sotilaita paljon. Uskon mieluummin tuohon ensimmäiseen, ja, jos tulee luminen talvi voi lakata uskomasta. Yksi naiskirjailija, nyt jo kuollut, saapui aikoinaan vierailutunnille sairaalaan jossa olin joten kuten hengissä riskisynnytyksestä ja kaksospojat elossa. Ensitöikseen hän pälpätti että: Yleensä tulee sota jos poikia tulee tuplaten. tuskin nyt sentään yksittäisen tapauksen takia, ajattelin minä ja hymyilin kuin riivinrauta.

Nyt on lokakuun 15. päivä. Lämpötila ulkona +5 astetta. Aurinko ei ole näyttäytynyt ja kohta alkaa hämärtää.

Onnellinen taivasratsastaja

Joskus tuntuu kuin tauti olisi jäänyt asumaan. Sopivan hetken koittaessa se iskee; kuume nousee, sitten alkaa kukutus yskä. Alkaa olla joka toinen kuukausi kylässä. Juuri kun piti lähteä Taiston hautajaisiin, tauti iski. Taisto oli maanhiljainen ihminen, suru äitinsä sydänalassa, huoli ja ikävä. Jossakin pienessä hoitoyksikössä Taisto kyseli että Koska mennään kotiin Nyt hän on kotona, äitinsä vieressä. Taisto rakasti hevosia ja häntä käytettiin ratsutallilla ratsastamassa. Nyt hän ratsastaa taivaan hevosilla ja on onnellinen taivasratasastaja.

Huteran hämärä maanantain ilta. Joskus ajattelen että tämä talo jossa asumme, aiheuttaa sairastumisia.

Suomalaisen sielun tuntija

Tässä kuvassa on melankolista ja koleerista kohtaamista. En väitä kuka edustaa mitäkin, mutta puhdas koleerikko kyllä rymistelee nuo rakennukset maan tasalle.

Oliko Aleksis Kiven elämä sittenkään niin melankolista kipua täynnä kuin meille on annattu ymmärtää. Steineristit usein pitävät Kiveä melankolisen tempperamentin prototyyppinä. Voi ollakin osa totuutta.

Kiven teksteistä voi löytää korkeaa ihenteellisuutta, sarkasmia ja älyllistä leikittelyä. Hän viiltää kuin kirurgi. Jos puhutaan venäläisestä sielusta venäläisessä kulttuurissa, niin Kivi on suomalaisen sielun kuvaajana omaa luokkaansa.

Tempperamentti ei tee ihmistä. Ihminen voi kasvaa tempperamentistaan ulos tai jäädä sen vangitsi. Melankolisen näkyvin tuntomerkki on korkea otsa ja luisevuus joka aiheuttaa kipua läpi elämän. Melankolikko narisee ja puhuu kivuistaan mielellään. Mielentaudeista kitsofrenia vaanii melankoolikkoa. Melankoolikko on älyllistäjä ja hänen ajattelunsa laatu on usein analyyttistä. Hänellä on loistava taju kauneudesta, enkä nyt tarkoita tajua minkälainen liina laitetaan pyöreälle pöydälle tai sopivatko servettien värit jonkun luomiväriin.

Melankolikko voi olla rasittava ja itsekeskeinen läheisilleen.

Aleksis Kiven elämästä on tehty myytti josta sosiaaliporno pursuaa yli äyräitten. Tuolloin ei ollut apuraha systeemejä mutta tekijänpalkkiot näyttäisivät olleen aikaan nähden kohtalaiset. Charlotta Lönnqvist oli mesenaatti, luultavasti ei muuta. Ja mitä se meille kuuluu vaikka olisi ollut muutakin. Ylipäätään olen huomannut että myös kulttuuriväkeä kiinnostaa kaikki sellainen mitä tavallinen ihminen pitää luonnollisena, eikä ansaitse sen enempää huomiota. Miten Kivi kuoli? Kuolema luo hohtoa myyttiin jos siitä saadaan suomalaista synkkyyttä ja kurjuutta mukaan. Kuva Aleksis Kiven elämästä on enemmänkin suullista tarinaa, tarinana hyvä mutta ei kaiken kattava ja todellinen.

Melankolikko jää tapahtumiin kiinni ja joskus hän ei pääse tapahtumien yli eteenpäin. Nämä ovat temperamentin ääripäitä.

Kun Mauno Koivisto oli valtiovarainministeri, aistin hänessä melenkolikkoa kun hän puhui rahoista, tuloista ja menoista. Melankolikko rakastaa veheneviä rahakekoja ja vähennyslaskua. Nykyisistä politiikoista en uskalla sanoa mitään.

Lähde: Kaisu Virkkunen Tempperamantit. Hänen oma temperamenttinsa oli varmaankin nuorempana ollut koleerinen, mutta vanhempana hän vaikutti flegmaatikolta mikä oli kyllä mahdotonta. Vanhana ihmisestä tulee hieman flegmaattinen.