Tuuli puhalsi merivettä jokeen

Rantatie on tulvaveden peitossa. Sorsat uivat vedessä, joka peittää tien. Sama tulva tuomiokirkon puoleisella joella. Kova tuuli on tuonut vettä mereltä.


Kirsikka kukkii joenpientareella. Taitaa olla ennätys näillä leveyksillä.

Kohtasin Lidlissä rouvan joka oli vege-ystävänsä kannustamana ostanut viisi kurkumaa. Hän oli puraissut kurkumaa ja pian hänellä oli oranssit hampaat ja hän hymyilee paljon. Ehkä olisi pitänyt keittää ensin. Mene ja tiedä.

Kivi on ikuista

Kivenmurikat ovat irronneet kirkon murtumien myötä ja pudonneet maahan.

Kivi on ikuista. Ortodoksinen kirkko seisoo vielä paikallaan torimontun reunalla. Halkeamia on näkyvillä seinissä monessa kohdassa. Vanhan kansan ihminen saattaisi sanoa että kirkon tila johtuu neuvoston pahoista teoista, mutta laajemmin ajatellen toriparkkiherrat ja rouvat lienevät kuitenkin syyllisiä moneen syntiin, enimmän kuitenkin ahneuden kuolemansyntiin.

Mikä mahtaisi olla tilanne jos kaupunki olisi suostunut edellisen kirkkoherran anomukseen paaalutuksesta 2006? Tässä nyt on kyse arvovallasta joka on viheliäisyydessä aivan omaa luokkaansa. Sama viheliäisyys riivaa kirkkomme ylintä johtoa edelleenkin. Piispat voisivat lopettaa keskinäisen mykkäkoulunsa ja keskittyä pääasiaan.

Kaunis päivä tulossa taas Turkuun. Totuus, hyvyys ja kauneus eivät ole kaupunkimme johtavia ihanteita, elämme niiden jälkeistä aikaa.

Vajan seinustalla viheriöi muratti

Entinen rajanies toi puita, ne olivat laadultaan hyviä. Hän on kotoisin Suomen keskipisteen läheltä. Sitten hän kertoi että siellä on tapana sanoa taloaan kartanoksi ja tarkoittaa myös piha-aluetta. Talo ei ole ainoastaan rakennus, se on piha alue. Tätä eivät lounaissuomalaiset ihmiset ymmärrä. Heillä on rajoittunut käsitys asumisesta.

Itä-Suomessa mennään pihaaan kun mennään kotiin.

Olen harjaantunut halkojen heittäjä. Homma hoitui hämmästyttävän nopeasti ja sitten saunottiin.

Turussa lämintä +4. Vajan seinustalla viheriöi muraatti.


Tämä kirja pitäisi jokaisen turkulaisen lukea. Kirjaa saa ainakin Kansallisesta kirjakaupasta ja netistä.



Kuka Kuntaa vaavoittaa, Nomerta kustannus oy Turku 2019.

Siunaava sade pesee katuja

Luen parhaillaan tätä kirjaa. Katsoin vähän aikaa sitten Yö ja Usva elokuvan.

Eikä minulla muuta tänään. Siunaava sade pesee Turun katuja.

Murtumat muuttuvat, syvyys ja lohkeama rappauksessa

Kirkon seinä on hieman levähtänyt, rappaus on irronnut ja rako suurentunut. Joku oli vatänyt tussilla murtumaa pitkin. Syvyyslukemia alareunassa ja muistakaa klikata kuvan päältä.

Jos tussia ei olisi käytetty, niin murtuman syvyys näkyisi paremmin.


Syvyys repeämässä kivijalan yläpuolella 8,7 cm, lohkeaman kohdalla 9,2 cm, ja yläreunassa 7,9cm. Kuvan mittarisut olivat kuivia pensaanoksia.

Ohut rautalanka jolla syvin mittaustulos 20,8cm.

Turussa sataa räntää. Liukasta.

Nämä kuvat ovat todellisia, ei keksittyjä.

Seikkiksessä aina silloin kun tapahtui melkein rikollista toimintaa, kuten karatepotkut mahaan, sanottiin että keksittyjä juttuja. Kuten se yksikin ohjaaja joka lauloi siioninvirsiä viikon yhteen pötköön. Sekin oli keksitty juttu pomon mukaan, joka ei kyllä tiennyt mistään mitään.

Helmikuun 3. päivä

Klikkaa kuvaa!
Kirkas aurinko on armoton. Kirkon murtumat näkyvät selvemmin. Kuvassa yliopistonkadun julkisivu, jonka pylväikön yläreunoihon oli ilmestynyt hiushalkeamia. Mikähän mahtaa olla tila rappauksen alla ja mitä materiaalia on varsinainen perusrakennus.

Kirkon tontilla puskevat esiin kavään ensimmäiset kukkaset. Ennen kuin kirkko valmistui, liturgioita ja vigilioita pisettiin Tähtitornin salissa Vartiovuorenmäellä. Tähtitorni näkyy nyt esteettä torille.

Murtuma syvenee

Kuvaa täytyy klikata päältä jsommaksi.

Kun ihminen murtuu hänessä alkaa kivulias uudistumisen kausi. Kun kirkon seinään ilmestyy syvä murtuma, kuten kuvassa näkyy, niin seurakuntalaiset uskovat että Pölönen pelastaa. Pölönen ei ole pelastaja vaan bulvaani. Jumala ei vastaa ihmisten hölmöilystä, eikä kirkot kaadu hänen toimestaan, olivatpa ihmiset miten typeriä tahansa.

Näin yöllä unen jossa olimme Ambrosiuksen kanssa kadonnutta asiakirjaa. Siinä oli päättymätön tunnelma. Salkku katosi, juna jätti ja salkku muuttui repuksi josta ei tietenkään löytynyt esimäämme. Lopuksi Petri Ratilainen ilmestyi asiakirja kädessään ja sanoi menemässä lapsenlapsensa kastetilaisuuteen. Luimme paperin ja sanoin että nyt joku vedetään kölin alta.

Kuten unet usein, tämäkin päättyi juuri silloin kun alkoi kiinnostaa.

Turussa sataa vettä.+3 lämmintä märkä tuuli ei ole kivaa.