Matkakuvia II

Alpo Jaakolan Patsaspuistossa Karhukerjääjä

Matkakuvia

Korpilahden makasiinissa pyörän anatomiaa.


Alpo Jaakolan patsaspuistossa katsoin Alkueläintä..

Lisää kuvia taas myöhemmin.

Kaarnalaiva lainehilla

Tuulinen päivä. Aamulla katsoin torin savimonttuun ja lammikko oli yöllisen sateen jälkeen isontunut, kuten jokikin on. Montussa uiskenteli lokkeja.

Rantapolulla kasvatin kahta nuorta miestä tölkkien mahdollisen vierimisen seurauksista jokeen. He olivat fiksuja ja keräsivät kaikki tölkkinsä ja menivät Lidliin palauttamaan.

Johannes tuli polulla vastaan pitkän puukepin kanssa ja kertoi onkivansa joesta tölkkejä. Annoin hänelle yhden löytämäni tölkin.

Huomenna on aikainen herätys, koska viileällä on mukavanpi ajaa pitkiäkin matkoja. Juna olisi ekolokisempi tapa mutta haja-asutusalueella on kuitenkin käytettävä autoa.

Sieraimissa uuden vastan tuoksu!

Vikansa hallitsijat

Auran kirkkoherra sai potkut koska ei pystynyt hallitsemaan asbergeroireyhtymäänsä. Tämä otsake pani miettimään heti aamutuimaan. Tältä pohjalta seurakunnissa voisi antaa kenkää lähes kaikille, erityisesti työpaikkakiusaajille. Kiusaajia ei eroteta missää, ei ainakaan kuntatasolla. Kiusatut, parhaassa tapauksessa siirretään muualle.

Mutta miten asberger pystyy hallitsemaan vammansa, eihän varmastikaan valittajat hallitse itseään. Haiskahtaa vahvasti vainoamiselta ja kristillisen rakkauden puuttumiselta. Olen ennenkin ihmetellyt Kristittyjen toimia: Heillä on vahva eetos että kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuin he itse tullakseen hyvksityksi. Tämän päivän kristillisyys on valikoivaa ja joskun melkein fasistista.

Turussa tulossa kuuma päivä.



Turun tynkätorilla järjestyksenvalvoja huusi:"Saatanan toriparkki!" Myyjien autot eivät kerta kaikkiaan mahdu torille. Kaunista siellä on ainakin aamuisin. Salaatit ja tomaatit kannattaa ostaa torilta, ovat tuoreita ja halpoja.

Bösiä puretaan. Kauppiaskatu on melkein suljettu.

Kohta mänen Matelin maisemiin.

Matka jonka ei toivoisi päättyvän

Suuresti ihailemani kirjailija Veronika Pimenoff täyttää tänään 70-vuotta. Onnea!

Kuvassa silmiini osunut haastattelu.

Turussa tänään hellettä.

Luumun eroottinen tuoksu

Mystinen mustarastas kertoo lyyristä tarinaa epäsuhtaisesta parista. Tapahtuu jossakin entisen Jugoslavian Serbian vuoristossa, talossa, joka hajoaa ja rapistuu mutta sitä ei edes huomaa, tai haista hometta joka syö perusteita.

Ville Hytösen romaani Luumun polta on lyyrisen kaunista eroottista puhetta, puhetta johon ainoastaan lyyrikko pystyy, se nousee arkitodellisuuden ja rujon rumuuden yläpuolelle. Kirjan miespäähenkilö on serbialainen luumupuiden kasvattaja Sedan, joka on olemukseltaan kuin sodanjälkeinen Serbia; valju ja lähes näkymätön. Nainen nimeltä Zorana on Bosnian muslimi ja tietoinen miesten katseista, mutta se ei häiritse häntä itseään. Hän alkaa maalata muotokuvaa valjusta Sedanista. Minne tahansa tämä pari meneekää, heitä seuraa luumun eroottinen tuoksu.

Luumuviinan huuruisessa Belgradissa elämä on hapuilevaa ja kahdenvälisestä rakkaudesta ei voi kertoa ilman kolmatta henkilöä. Juoppo ja hauska elostelija Tintoretto saapuu paikalle sohloamaan.

Hytönen hallitsee kielen kauneuden rujojen ja rumien tapahtumien kuvaajana.

Sinisen talon karmilauta

Silmiini osui muisto Sinisestä talosta. Tuossa puisessa karmissa, vai pitäisikö sanoa karma, kiteytyy Turun puutalojen uhattu asema edelleen. Se on myös muistutus isommasta asiasta tässä kaupungissa. Grynderit sanelevat ja poliitikot tottelevat.

Lähiomainen teki analyysia Turun Sanomien uutisoinnista. Tulos oli vähemmän mairitteleva. Tässä kaupungissa pitäisi olla vastavoimamedia Turun Sanomille. Turun Sanomat voisi kertoa että vanhan Börsin osaa ei pureta ja että puut säilyvät. Jatkuvasti vanhat ihmiset kyselevät asioita kaduilla. Nämä kaupunkilaiset tilaavat paperilehteä, heille pitäisi kertoa miten kaupunki makaa. Toreilla ja turuilla kerrotaan muitakin totuuksia. Turkulaisilla on tapana heittää herjaa vallanpitäjistä ja kirstunvartijoista, mutta kun pitäisi olla rohkea vikisevät he nurkissa, tai olvat kuin kusisukassa. niin kauan kuin kulttuuri on tällainen, mikään ei muutu.