Minua on jo satutettu kirkui tyttö rantapolulla

Seesteinen ja rauhallinen rantapolku suurimman osan aikaa.

Kävelin iltamassa rantapolkua kotiin. Pelastusvälineiden ympärillä oli kova rähinä. Nuori tyttö riehui pelastusatraimen kanssa ja häiritsi kulkijoita. Sanoin ystävällisesti ettei hän satuttaisi itseään. Hän huusi että"Minua on jo satutettu!" Kuulosti avunanomiselta enemmän kuin uhkaavalta. Lähdin matkaani ja varoittelin vastaantulijoita. Noita pelastusvälineitä on usein heitelty jokeen tai maahan.

Toivon ettei mitään pahempaa tapahtunut. Hämmästyttävää oli joidenkin aikuisten asenne. Ihan kun he eivät vähääkään välittäisi nuorisosta tai muustakaan ympäristöstä.

Nyt on rokkijuhlat menossa ja tölkit kolisevat jaloissa. Hyvä että ahkerat tölkkien kerääjät ovat hereillä.

Ilta on pitkällä ja jostain tulee paistettujen lettujen tuosu. Poikien talossa lienee pihajuhlat keskikesän kunniaksi.

Maariankelloissa on yli kaksikymmentä kukkaa.

Simo Heleniuksen näyttelyssä

Tänään kävin Väiskissä Simo Heleniuksen retrospektiivisessa näyttelyssä. Mykistävän alkuvoimaisia töitä, kuudelta vuosikymmeneltä.



Alla kuva Simo Heleniuksen teoksesta Purjehtija (1983)

Simo Heleniuksen töille on ominaista monipuolisuus, materiaalin oivaltava käyttö ja lämmin huumori. Hänen kiinnostuksensa kuvata ihmistä on loppumaton. Simo Heleniuksesta puuttuu turkulaisille usein kuuluva pirullisuus. Hän on hyvin lempeän humoristinen ja leikkisä.


Alla olevassa kuvassa Simo Helenius poseeraa Askelten evoluutiosta pyörien teknologiaan - teoksensa pyörteessä.


Menkää ihmeessä katsomaan tämä mestarillisen veistäjän näyttely.
Kuvat näyttelykirjasta Simo Helenius,
WAM 2018
ISBN 978-951-595-205-9. 50 sivua.

Heinäkuun kuudes

Portsassa toimivan pizzeria Pandan ikkunat on taas rikottu, ties monennenko kerran. Rupeaa pakostakin ajattelemaan että onko tässä takana jokin taho, jolla on suunnitelmia talon tai tontin suhteen. Toivottavasti maahanmuuttaja taustainen yrittäjä ei lannistu. Sitä vainoajat varmasti odottavat. Olkoot vainoajat ketä hyvänsä mutta vainoamista on jatkunut luvattoman kauan.


Tämä kuva on kesäkuulta.

Portsalaisia he tuskin ovat, vaikka "Portsan henki" onkin ollut perinteisesti vahva hyvässä ja vähemmän hyvässä. Pitäkää huolta ettei Portsalta mene maine joidenkin toiminnan vuoksi.

Kesän keveä haituva

Kevyt kesäinen haituva leijailee joen yllä. Kaukana jytisee ukkonen. Kesäiset päivät kuluvat nopeasti. En halua ajatella syksyä. Yöt ovat vielä valoisia heinäkuussa. Muistan lapsuudesta naapurin topakan emännän jolla oli tapana tokaista että "Satavuusa vuan vettä, meijjän heinät on laussa." (Saa sataa, meidän heinät on ladossa.)

Sorsan poikanen uinailee lämpimällä kivellä. Lokit eivät vainoa tänään sorspoikueita joella. Lokki on tarvittaessa tappaja, sen nokka tekee selvää isommastakin lajitoverista. Kävin kirjastossa. Olin pukenut päälleni afrikkalaisen paidan. Yksi vihainen mies potkaisi ( vedettävää ostoskassikärryäni, ei sanonut mitään. Ehkä olin tukkona tiellä.

Luin tiedotteen että runoilija Harri Nordellin kivi-runo on hakattu kiveen Kajaanin runopäivillä. Hyvä runoilija, hankalan oloinen ihminen. Kukapa täällä täydellinen olisi.

Sitten yksi ihminen sanoi että Mannerheimin puistossa, Portsan lähellä, on koirille ja varmasti myös kissoille tarjolla myrkytettyjä lihapaloja. Yksi koira on varmuudella jo kuollut. Siellä on myös narkkarien ruiskuja lasten ulottuvilla. Mannerheim teki kaikkensa lasten puolesta, hän ei varmasti halua myrkkypaloja, eikä ruiskuja leikkipuistoon.

Sateesta puhdas kaupunki vähän aikaa

Punaist horsmat eli rentunruusut Tuomaansillan kupeessa. Takana siintelee kansallispyhättö. Tehtaankadun aita oli tuettu ja kaatunut osa viety pois. Sää on tuulinen ja raikas. Sateesta puhdas kaupunki vähän aikaa.
Martinsllan kulmatontin puutalojen purku alkaa. Tilalle tullee, mikäli oikein myuistan, korkeita kerrostaloja. Kauppatori on nyt niin sekava ettei siitä todellista kuvaa saa millään. Miten minusta tuntuu ettei niitä rahoja T-parkin rakentamiseen ole syksylläkään. Metropolin sijaan keskusta slummiutuu ja keskusta muistuttaa metropolin huonoimpia puolia, jengisotia ja muuta vähemmän viihtyvyyttä lisäävää. Rahavalta ja ahneus harvemmin lisäävät empatiaa ja rauhaa.

Uutisissa kerrottiin että olisi tarjolla jättimielenosoitus silloin kun maailman suurimpien nappien haltijat saapuvat Suomeen salaisiin tapaamisiinsa. Tässähän tulee nuoruus mieleen. Nuoruuteen liittyy idealismia ja naiviutta, onneksi.

Ajattelen edelleenkin ratkaisemattomia asioita.

Jokaisella pitää olla näköisensä kukkamaa

Joka kesä pitää tehdä kukkapenkki. Se ei ole kovin helppoa, sillä tuo maa on useamman kerran kuulemma myrkytetty. Parikin asukasta vuosien saatossa on vihannut ruohoa ja kukkia. Kerran istutin päivänkakkaroita aidan viereen. Ne katosivat yöllä juurineen ja löytyivät roskiksesta. Nykyään on helponpaa. Kukaan ei osoita yhteisöllisyyttä kommentoimalla. Kerran eräs asukas keitti kiljua yläkerrassa ja kaatoi sammion. Meille tippui outoa ainetta keittiön katosta. Tip, tip...Siitäkin on jo aikaa. Kiljunkeittäjä muutti pohjanmaalle, kotikyläänsä.
Appelsiinipuu ei voi hyvin. (Toivon ettei kukaan pyörävaras ole kussut sen juurelle.)

Rantapolulla istui penkillä tuntematon mies. Hänen päässään oli haava josta valui verta. Kysyin miten hänen laitansa on. Hän ei tolkkuuntunut koska oli juopunut. Hän ei halunnut auttajia. Tänään hän käveli vastaan jotenkin hauraana ja poissaolevana. Henki tallella kuitenkin hänellä.

Ajattelen asioita joita pitäisi tehdä.

Ylhäällä kuva.

Keskiaikaista menoa

Keskiajan kansaa. Ritarit retostelivat ja linnanneidot katselivat. Torin reunassa emäntä paloitteli vartaan sikaa käsin. Raikas tuuli puhdisti ilmaa.

Jo edellisvuonna ihastelin näiden kahden naisen laulua ja soittoa. Sanat lauluissa olivat keskiaikaisen rohkeat.


Käsityöläismarkkinoilla oli lapsille saippuakuplan tekoa tuulen avulla. En saanut niitä kauniita kuplia kuvatuksi. Sääli.