Rantapolun vihreydessä valkoisia viestejä

Kolo vanhan puun tyvessä. Kuka siellä asuu?

Torin kaivauksissa näkyy edellinen torikivetys. Saa nähdä mitä sieltä vielä löytyy. Helatorstain tori oli kukkia ja kahviloita täynnä. Torimyynti jatkunee koko kesän ja syksylläkin vielä. T-parkilla ei taida olla vakuuksia, eikä rahaa. Miten tällaisten kanssa kaupunki voi edes keskustella vakavasti.



Rantapolulla on pieniä lappuja vihreyden keskellä. Nämä käsittelevät turvapaikanhakijoiden elämää, odotusta, hylkyä ja mahdollista palautusta ja piiloutumista. Viestejä löytyy, mikäli silmään sattuu osumaan. Yksi rouva sanoi ettei hän ole huomannut koska katsoo useimmiten jokea, ei vihreää seinää.

Yhdessä lapussa luki faktaa: "Afganistan ei ole turvallinen maa."

Kevään vihreys on erityistä

Kevään vihreys on herkkää. Oikeastaan pitäisi olla maalla puita halailemassa. Niin paljon pitäisi tehdä. Istutin humalaa peittämään rumaa sementtiseinää. Lipstikka nousee maasta ja saniainen samoin.


Lehmuksen vihreys on omaansa.



Tmä punainen polkupyörä oli parkkeerattu kukkapenkkiimme viime yönä. Pyörä ei ole lukossa, lukkoa ei ole. Jos joku kaipailee niin vieköön pois.

Taas kukkii kirsikkapuu

Kuollut omenapuu on täynnä elämää. Sen koloissa on syötävää linnuille, joten sitä ei juurita pois. Voisi tietysti istuttaa humalaa tai muraattia ympärille.

Joen rannan kirsikkapuut aloittelevat kukkimista.

Hyvät ihmiset älkää heitelkö oluttölkkejänne jokeen. Oli ja on pirun vaikea saada ne noukittua pois.

Kohta meille kerrotaan jostakin mitä ei ole

Siniset kukat metsikössä. Vanhoja ränsistyneitä puita ja risuja. Taustalla kontti johon on siirretty kelvottomasta talosta tavarat. Talossa ei ole mitään säästettävää. Lähellä on alkoholistien suojakoti ja ohi kulkiessamme mies terassilla karjui huorien petollisuutta. Ohi menee tie Koroisiin ja Kärsämäkeen. Koroisissa joimme kahvia ja kuuntelimme lintujen laulua. Oli lämmintä ja leppoisaa.

Löysin kaljatölkin ja annoin sen "Johannekselle" joka tuli vastaan kuin haviseva haavanlehti. Lapualaisoopperasta on kauan aikaa.

Grynderit tekevät kaikkensa että Turku ei olisi enää kaunis kaupunki. Toriparkin tulo on ruminta, mitä on. Huomenna meille kerrotaan taas jotain hämärää rahoituksesta ja vakuuksista, jota ei ole. Tiedotuksessa ei ollut mitään uutta tänään 7.5.

Ajattomuuden kokemus

Minun oli pakko mennä katsomaan Hannu Väisäsen Anna Ahmatova näyttely Väiskissä uudelleen. Näyttely teki minuun lähes mystisen vaikutuksen. Fontankan talossa olin vähällä itkeä, vanhat ovet ja esineet ja ajattomuuden kokemus. Olen tutustunut Anna Ahmatovin runouteen ja elämään monta vuotta. Paneudun aiheeseen syvemmin myöhemmin.

Taivaalla pysyi Kuoleman tähti,
ja vankivaunujen kolkkeen alla
viaton Venäjä vääntelehtii,
veristen saappaiden polkema
(sum. Marja-Leena Mikkola)

Väisäsen maalaus Mustamaijan kolina on opasteen mukaan mielikuva mustanmaijan äänestä, ei autosta. Se tunkeutuu unen läpi ja kuvastaa heräämisen jälkeistä tunnetilaa. Runo on maalauksessa.

Hannu Väisäsen taiteeseen ja romaaneihin olen myös paneutunut viime vuosina. Tämä ei ole akateemista toimintaa.



Hannu Väisänen Ajan kohina (Osip Mandelstamille)

Tänään on aurinkoista

Asko Sahlbergin Amandan maailmat on niin vaikuttava lukuelämys että en pysty sanomaan siitä mitään. Lukekaa tämä intenssiivinen pienimuotoinen teos (136s).

Turussa tänään lämmintä ja aurinkoista tai melkein. Oiva sää kävellä Väiskiin katsomaan Hannu Väisäset Anna Ahmatovin neljä huonetta näyttelyä. Puissa on silmuja ja vihreys on lisääntynyt.

Vähätori kirjaston lähellä on saanut ikävän maineen nistipuistona. Sama ongelma on rantapolun ja Verkatehtaan ympäristössä. Salapaskoja(t) käy rapuissa kakkimassa ja avointa huumekauppaa kuulemma harrastetaan aivan näkyvästi. Harmittomat juopot ovat vaarattomia, mutta narkkarit ovat arvaamattomia ja vaarallisia. Pelkään pahoin ettei tämä ole kevätilmiö, vaan lisääntyvä ja jatkuva. Lienee viisainta kulkea toista reittiä.

Torilla nostetaan torikiviä kaivausten tieltä. Kohta keskustaan ei ole mitään asiaa kenelläkään. Taksikuskin sanoin: Kukaan kyydistsemistäni asiakkaista ei ole toriparkkia halunnut ja niitä paljon.


Ruumisauto ja hääauto kuulemma pääsee kirkon portille erityisluvalla, mikäli Toriparkkia aletaan kaivaa. Tässä olemme vakavien asioide äärellä. Olkaamme vakaat. Kuulkaamme T-parkki herrojen vakuutteluja. Minä en usko että heillä on vieläkään rahoitusta ja vakuuksia.

Tyhmän neitsyen mysteeri

Ida Simons oli kuollut ja unohdettu kirjallisessa maailmassa, aivan käsittämättömän kauan. Nyt hänet on taas löydetty ja hyvä niin, sillä hänen esikoiskirjansa Tyhmä neitsyt on mestarillinen kuvaus nuoren juutalaistytön kasvusta ja elämästä 1920 ja 1930 lukujen Euroopassa. Kun ajattelee aikakautta ensimmäisen maailmansodasodasta juutalaisvainojen aikaan ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana,niin kirja saattaa tuntua naivilta, mutta se on myös terävä analyysi lapsen silmin nähtynä. Raamatunkertomus kymmenestä neitsyestä jotka ovat lamppunsa orjia sytyttävät lamppunsa kun ylkä tulee, mutta toiset viisi tuhlaavat öljynsä joutavaan ja heidän lamppunsa ei pala kun ylkä saapuu; heidät jätetään oven ulkopuolelle kun viisaat neitsyet juhlivat ylkän kanssa. Siinä sitä onkin miettimistä tytölle joka on kohta tietoinen naisen elämän kiemuroista ja ystävyyden hauraudesta.

Ida Simons selviytyi keskitysleiriltä hengissä, hän oli myös loistava pianisti, mutta terveys ei kestänyt kiertue-elämää. Hän kuoli suhteellisen nuorena. Ida Simonsin vanhemmat olivat varakkaita kauppiaita, isä oli saksan kansalainen ja äiti hollantilainen, hän oli asunut Englannissa ja puhui mieluiten englantia, Idan kasvuympäristö oli Antwerpenin kaupungin monikielinen katu ja sen ihmiset. Kirjan kieli on vivahteikasta ja hienoa.

Kirjan on suomentanut Sanna van Leeuven.