Lauhtuvassa ilmastossa

Kävelin kirjastoon. Lainasin taas Sergei Dovlatovin Meikäläiset. Se on niitä kirjoja joihin palaan. Sää on lauhtunut. Tunsin sen kävellessäni kotiin. Olin tuntevinani lumen tuoksun, mutta lumi kyllä tuoksuu ainoastaan kevättalvella. Ehkä ajattelen kevättä.

Taas todiste itäsuomalaisesta tavasta käsitellä hyvällä tavalla pelottavaa asiaa. Tarkoitan Kyllikin siskot ryhmää Joensuussa. Huumori ja ystävällisyys ovat parempia keinoja kuin äkkiväärä hyökkäys. Muistan nuorena ihmisenä Turkuun tultuani että työkaverini Luovassa toiminnassa sanoi ettei bussikuskille tarvitse hymyillä ja tervehtiä. Se ei ole täällä tapana. Olin ihmeissäni. Meillä itäsuomessa olisi ollut huonoa käytöstä moinen yrmyily. luulen että naamapeuslukemillakulttuuri juontaa juurens turkulaisesta epäluuloisuudesta. Täällä vieläkin mietitään joka asiasta että mitä se sillä tarkoitti.

Mitä huominen tuo tullessaan Turussa. Ovat kutsuneet huomiseksi äärioikeistolaisen seminaarin koolle. Tämä aika on käynyt vaikeaksi ymmärtää.

Pentti Linkolan määritelmä kodista on mielenkiintoinen. Koti on paikka jossa käydään tammi ja helmikuussa nukkumassa. Muuten ollaan ulkona. Siisti koti on ikävystyttävä .

Olen lähes samaa mieltä, ainakin siististä kodista. Vanhan ajan tupa oli kyllä verraton keksintö eli toimitila. En ole koskaan pitänyt olohuoneesta, en ymmärrä sen merkitystä.

Talo ja talo ja muutos tuntemattomaksi

Huomasin myytävien talojen palstalla talon, sitä maisnostetaan erään turkulaisen kuuluisuuden syntymäkotina. Itse talo ei minua kiinnostanut mutta sitten näin alkuperäisen harmaan töllin, kuitilla koristeikkunoin 1890 luvulta. Hieno vanha tölli. Vieressä oli se uusi ja kaupan oleva: kuisti purettu ja ikkunat modernisoitu, talo maalattu ja ihan oikeasti ei tunnistanut kuuluisuuden kodiksi. Ehkä siellä leijuu ihmeellinen luova ilmapiiri.

Milloi pönttöuunit tulivat lämmitysuuneiksi Suomessa? Niitä on melkein joka kammarissa pitkin suomalaista asutusta.

Olemme päivystäneet hienotunteisesti seinäntakaista huoneistoa. Plussalla pysyy ja se on hyvä. Kun tulee suojasää saamme tietää onko lattianrajassa oleva vesipiste jäätynyt. Suojasäällä aine laajenee ja poksahtaa. Toivomme parasta. Oikeasti tämä ei kyllä kuuluisi meille, mutta ei se tunnu kuuluvan kenellekään muullekaan ja järki sanoo että se kuuluu kaikille osakkaille.

Sauna Nummenpakalla oli hyvä. Olen löylyn lyömä.

Tammikuun kuudes

Tammikuun kuudes päivä. Pakkasta kuin ennen lapsuudessa. Enkelikello kilisee. On hiljaista, vaikka asumme keskustassa. Olen ilmeisesti katsellut ja lukenut paljon dekkareita, sillä osaan kertoa juonen käänteet ja henkilöiden toimintamallit katsottuani jotakin jännäriä kymmenen ensimmäistä minuuttia. Eilen katsoin islantilaisen Laava jännärin ensimmäisen osan. Siinä on mukana iskantilaista tarustoa ja heti tiesin kuka katoaa maisemaan, mutta pääsekö hän koskaan pois taikapiiristä, se onkin eri juttu, tarun mukaan ei kukaan pääse jos pimeä yllättää. Islantilainen huumori ärsyttää, tässä ei vielä ollut sitä.

Harhauduin kakkoskanavalle ja siellä oli jännitystä. Ajattelin että tämähän on niin jännää että elämä lyhenee monta sekuntia katsoessa. Suorastaan piinaavaa. Sitten Kapaseksi mainittu teini teki maalin ja maailma repesi. On hyvä että teinit ja nuoret miehet pelaavat jääkiekkoa, eivät tunne tarvetta liittyä nousevaan pro-Suomi ja katupartiotoimintaan. Natsi-Saksassa kaikki alkoi katupartioista ja muusta naamioidusta kerhotoiminnasta. Se ei ole vaaratonta näpertelyä, tämän olemme historiasta nähneet ja ne, jotka kokivat sen toisen maailaman sodan aikana ja ennen sitä, ovat vaipumassa kuoloon. Turussa on ensi lauantaina kutsuvieras seminaari Suomi pro puolueen perustamiseksi kertoo Turun Sanomat. Odotan mielenkiinnolla ketkä kaikki saapuvat paikalle ja "saavat otsaansa natsi leiman."

Pyhyys ja mytologia kohtaavat. Kynttilät enkelikellossa paloivat pois. Rujoenkeli on suosikkini.

Turun ortodoksisen kirkon seurakuntaa sietäisi tutkiskella tarkasti. Tarkoitan aikaa nykyisen kirkkoherran toimintakautena. Keskeisintä lienee vallan vahvistaminen ja epäilyttävien seurakuntalaisten karkoittaminen eli näkymättömäksi tekeminen. En pidä kovuudesta jolla seurakuntaa johdetaan. Oikeistolaistuminen on selvää ja neuvostossa istuvien henkilöiden asenteet ovat sen mukaisia. Helsingin metropoliitasta en sano mitään, (En kyllä sano muistakaan piispoista koska en tunne heitä kuin kuvista)sillä hän on käynyt käsittämättömäksi kuin ufo.

Kun edellinen kirkkoherra, joka oli inhimillinen ja ihmisiin hyvin suhtautuva, oli lähtenyt ja luotiin käsitys että nyt alkaa läpinäkyvyyden ja rakkauden aikakausi seurakunnassamme, alkoikin pieni jääkausi. En pidä tällaisesta äärioikeistolaisesta poliittisesta seurakuntaelämästä. Jos vihaa kommunisteja, niin ei se edellytä äärioikeiston rakastamista.

Loppiaisaatto 5.1. 2016

Jos sataisi lunta, se lämmittäisi talojen kellareita, varsinkin mikäli lumi kolataan seinustalle.
Mieleeni iski äkkiä ajatus seinän takaisesta huoneistosta. Omistaja on jo melkein toisessa todellisuudessa jossakin muualla. Pakkanen näyttää vieläkin lähes -20. Siellä ei ollut lämmitys päällä ja sisäovi oli auki kylmään rappueteiseen. Sähköpatteri päälle ja, sitten kauhistunut ajatus että sähköt ovat haperolla tolalla. Kumpi on pahenpi josko asunto vesipisteineen jäätyy, tai tulee tulipalo huonojen sähköjohtojen vuoksi? Pitää siirtää vastuuta ylemmille tahoille. Missä vaiheessa taloyhtiö voi haltuunottaa huoneiston? Varsinkin jos omaisia ei ole, eikä omistaja ole toimikelpoinen enää.

Lisäksi yläkerran huoneissa ei ole lämmitystä koska alakerta lämmittää. Ei muuten lämmitä enää. Ei ole lämmittänyt enää moneen vuoteen.

Meillä on lämmintä.

Loppiainen eli Teofania on huomenna. Siunattua vettä annetaan ortodoksisessa kirkossa. Taka vuosina venäläiset tulivat ämpäreitten kanssa, kiilasivat ensimmäisiksi ja vesi loppui aina kesken. Luovutin ja luovutin kaikessa muussakin. Viimeisen kerran olin Teofaniassa silloin kun romanialainen rouva alkoi huudella kirkkoherralle että tämä oli tehnyt tuhmia Romaniassa ja varastanut rahaa. "Sinä paska pappi, isä Petri hyvä pappi!" Kävi kuulemma kaksi kertaa ehtoollisella ja ilkeili kirkkoherralle. Hänet hoidettiin hiljaiseksi tai hoidettiin jotenkin. Siitä on jo aikaa.

Kohta on joulu ohi

Ikkunanäkymä eräästä keittiöstä. Pakkasta on ja tuulee hieman.

Ikkunanäkymä II taideteos Lumikide. Takana omenapuu ja taloja.

Enkeli ja himmeli. Himmeli on ostettu monta vuotta sitten eräältä mummolta torilla. Se on huikeaa käsityötä. On säilynyt ehjänä, hieman patinoitunut kaiketikin. Enkeli on lastuenkeli ja ostettu Joensuustä kolmekymmentä vuotta sitten. On muuten käsityötä sekin.

Äärioikeisto kokoaa Turussa henkilöitä perustaakseen Demokraattisen kansallisen rintamapuolueen. Aina kun nationalismi voimistuu, alkavat levottomat tuulet puhaltaa. Nämä eivät ole pyhäkoulupoikia ja tyttäriä jotka liittyvät tällaiseen toimintaan.

Joki sai neitseellisen peiton

Lunta sataa hiutale kerrallaan. Joella on ohut jääpeite. Lumiseitti sen pinnalla on kovin neitseellistä.

Jälkiä harvoissa hiutaleissa.

Uuden Vuoden päivän ilta

Uuden Vuoden ilta. Punainen kynttilä palaa ulkona. On viimeisten joulupiparien aika. kastan kahviin ja olen nautinnollinen. Kahviin pullan kastaminen on "tarhatätien " mielestä pahinta maailmassa. Tai oli ainakin jokin aika sitten. Olkaa hyvä ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa, sanottiin 1900-luvulla vielä. Nyt pullan syöminen on lähes kriminalisoitu. Ylipäätään syömiseen kiinnitetään nykyään huomiota kuin poliisiasiaan.

Luin juuri Stanislav Fostakovin Frosjan talo kirjan. Oikeasti se määritetään lastenkirjoihin. Se oli hullun hauska ja asiaakin oli. Lopussa on 1800-luvun venäläisen mahtiporvarin talon arkkitehtooninen kuva. Talo on pohjoisen Venäjän rakennustyyliä.

Oikea maalaisnainen on kirjan mummon ihanne naisesta ja kova työnteko palkitsee. Tyttö, Frosja, on päähenkilö ja mummon mielestä hän on oikea maalaisnainen sillä hän hoitaa puutarhaa oikein. Eläinkuntaa edustaa Kova työkarhu, joka ei osaa pilkkoa puita mutta siivoaa lumet ja käy kaupassa. Sitten on kana joka osaa puhua kaksi sanaa: Ihanaa ja Kamalaa! En kerro enenpää, lukekaa itse.

Luin jo jokin aika sitten Oneiron ja olen vaikuttunut vieläkin. Vaikuttavinta nyky- proosaa maassamme. Jotkut kirjat jäävät tajuntaan pitkäksi aikaa.

Luin yhdeltä istumalta Norjan tunnetuimman dekkaristin kirjan Verta lumella II. Tarina oli hyvä ja loppuratkaisukin oli mukiin menevä.

En tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Jotain uutta toivottavasti ja vanhat jutut saisivat jäädä.

Kaikkea hyvää kirkollemme!