26.5.2011 Kaskenkatu 15.

Aurinkoinen, raikas aamu. Kävelin läpi kaupungin Kaskenkatu 15:sta katsomaan onko talot vielä paikallaan. Linnut lauloivat, tuuli suhisi puissa ja sireenit kukkivat. Raparperi pukkasi lehtiä aidan varressa. Piha oli vehreä ja hiljainen. Alakuloiseksi en kyllä sanoisi.

Aidan toisella puolen on Turunmaan sairaala. Sitä hallinnoiva säätiö haluaa purkaa sekä kadun varrella olevan 1830-luvulla rakennetun empiretalon, että pihalla olevan jugendtalon. Epätietoisuus varjostaa talojen kohtaloa.

ikkunan takana sataa

Turussa sataa. Katu on täynnä hyppiviä vesiohjuksia. Mietin että onko yhteisöllisesti yhden ihmisen asioita. Häviääkö yksilö yhteisössä mikäli hän alkaa liian totuudelliseksi. Ehkä yhteisöt ovatkin laumasieluja varten.

Ikkunan takana sataa. Vihreääkin vihreämpi maailma. Alla lainaan Kushiro Ezon runoa:

Vähän väliä
iskee tuulen tuomana
sade ikkunaan

Omenankukkien aikaa

Vanha omenapuu kukkii kauniisti. Kuten jotkut naiset osaavat vanheta kauniisti, omenapuukin kohta varistaa kukkaislunta.

Äitini,86v. kiipesi eilen Ukko-Kolin huipulle. Oli ties miten monennet lapsenlapsen häät. Lapsenlapsenlapsiakin on jo kymmenen. Tanssittukin oli häävalssia ja jotain muutakin.

Pääskyset ovat tulleet ja käkikin kukkuu kohta. Vie sinne mun kaipuuni pohjaton.

Ja pesäpuu itki

Kirjailija Matti Pulkkinen on kuollut. Tunnen surua, sillä hänen esikoiskirjansa Ja pesäpuu itki iski suoraan sydämeen ilmestyttyään vuonna 1977. Hän oli murrostaan elävän maaseudun tulkki ja myöhemmin tuntoja herättävä ajattelija. Hän kävi läpi sairauden ja paranemisen.

Minusta tuntuu että hän ei tavoitellut julkisuutta. Hän oli pohjoiskarjalainen maailmansielu.

Runoilija Juha Kulmala sai Jarkko Laine-palkinnon

Ensimmäisen Jarkko Laine-palkinnon sai runoilija Juha Kulmala. Onnea!
Emme ole Dodo on kirjahyllyssämme.

2007

2007
halusin
kirjoittaa optimistisia runoja

tuli kovin hiljaista


sanomme tyhjää paperia puhtaaksi

Emme ole Dodo, Juha Kulmala Savukeidas 2009

Kristillinen sateenkaarihallitus ja muita outoja asioita

Onko meille todellakin tulossa kristillinen sateenkaarihallitus? Miten se on mahdollista. Onpas outoa...

Jääkiekkoilijat ovat humaltuneet enemmän ja vähemmän voitostaan. Mitä ihmeellistä tässä on. Ihmeellistä on se paheksunta joka tämä voitosta juopuminen on saanut aikaan.

Outoja asioita tapahtuu.

Kakkosasuntomme pihalla olevia pyöreitä kiviä himoitsee ainakin yksi täti Nummenmäellä. Kivet on piilotettu, joten ei kannata himoita, vaikka ne olisivatkin jonkun mielestä paremmassa käytössä heidän kukka-asetelmansa kaunistuksena. Pitäisi rakentaa korkea aita ja lukollinen portti tontin ympärille. Siellä asutaan kyllä koko ajan.

Löysin kirjastosta vast`ikään suomennetun Dostojevskin Kaksoisolento teoksen. Lukeminen kannattaa aina.

Portsan katumarkkinoilla

Portsan puutaloalue on säilynyt ja voi hyvin. Kuten Pertti Paasio sanoi että Portsa on asuinalue jossa ei tarvitse turkulaisena hävetä. Hän tarkoitti Turun purettuja taloja. Portsa on yhtenäinen puutalokokonaisuus.

Aina toukokuun 15. päivä on perinteiset katumarkkinat. Sää oli sateeton ja kolea. Värjöttelimme myyntipöytiemme takana ja toivoimme että aurinko tulisi näkyviin. Ihmiset eivät olleet rempseimmillään. Minun piti kartuttaa pyhiinvaellusmatkakassaa. Jotakin karttui, enemmän toivoin.

Ensimmäiseksi kävivät kaupaksi kirjahyllymme kaksoiskappaleet Antti Hyryn vanhoja, 2 € kpl.

Sitten oli Mikaelin kirkon kirkkoherran siunaamaa ilmaista siskonmakkarasoppaa. Se lämmitti kohmeista oloa.

Alla kuva orkesterista. Soittoa!