Konsa jouvan ja kykenen...

Ikuinen elämä, nuoruus ja mammonan keruu ovat länsimaisen elämämme ihanteet ja tavoitteet nykyään. Valitettavasti mikään näistä ei toteudu, sillä kuollessaan ihminen riisutaan kaikista maallisesta. Näitä voi ajatella viimeistään hautausmaalla kävellessä.

---
Ensi lauantaina 16.5.2009 klo 13.30 on Ilomantsissa Kahden Karjalan runous-kirjallisuustapahtuma Kielten rajoilla - rajojen kielillä. Luennoitsijoita Petroskoista, Joensuusta ja Ilomantsista.
Seminaari on avoin kaikille. Seminaaripaikka on Kotimäen koululla, keskustassa.
Illalla on Runoillatsut jossa on mukana Kirjailija Eeva Tikka. Rivitaloerakko Pauli Hiltunen esittää Katri Valan runoja. Yleisölle on runoareena vapaa!

Seminaarin järjestävät: Maaseudun Sivistysliitto, Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry, OK-opintokeskus, Joensuun yliopiston suomen kielen ja kulttuuritieteiden oppiaineryhmä, Joensuusn yliopiston Karjalan tutkimuslaitos, Iljala ry. Sinne sitten konsa jouvan ja kykenen.

Luojan kukku kultahelkkä

Tulisi tuima kevättuuli, pistäisi jäät liikkeelle. Hajottaisi hauraan peikonpitsin. Pääskynen lensi pihan halki. Pääskyset herättävät aina saapumisellaan liikutuksen mielessä. Jos käki kukkuisi samaan aikaan olisi sydänkohtaus käsillä.

"Luojan kukku kultahelkkä kuku mulle kultiasi, kuku mulle, kuku muille, kuku kaikelle kylälle..."

Alla Matelille syntymäpäiväkukkina puskallinen rentukoita.

Mikä lie minussa nähty...

Huomenna 8.5. on Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä. Krokukset eivät varmaan kukkineet Ilomantsissa silloin. Nyt ne ovat jo osaksi kukkineet. Siitarin vaaralle näkyy Koitereen jäästä hapero selkä. Luonto on odottavassa tilassa. Luovalle ihmiselle tuttu olotila.

Otsikossa on Matelin runon alku: mikä lie minussa nähty, kuka kumma keksittynä...
Runo kertoo siitä mitä on olla erilainen tavallisten joukossa. Erilaisuus on useimmiten edellytys toisenlaiseen. Se synnyttää kyvyn tarkastella maailmaa ulkopuolisena tarkkailijana. Matelin oleminen oli ristiriitaisuuksien ristiaallokko. Toisaalta hänellä oli asema yhteisössä lääkitsijänä ja parantajana. Toisaalta hän oli kummajainen, pieni, musta ja kaita ja lauloi runojaan. Hänen isoisänsä oli Viron pakolainen. Jo tuolloin oli olemassa pakolaisongelma, joka oli kylläkin ainoastaan yksilön tai perheen ongelma. Yleensä tuon ajan Ilomantsissa oli yksi yhteinen hengissäselviämisen ongelma jokapäiväisessä elämässä. Mateli oli nainen ja se asetti odotuksia ja rajoituksia. Tuohon aikaan naimaton nainen oli naishierargian pohjalla yhdessä vaeltelevien naisten kanssa. Mies piti löytää. Miehen löytäminen oli helppoa, mutta naimisiin pääseminen vaikeata. Kuka tahansa ei saanut mennä naimisiin kenen kanssa tahansa; kansan oma säätyjako toimi varallisuuden mukaan. Mateli avioitui kyllä, eikä hänen elämänsä siitä parantunut. Se oli tavallista naisen elämää, erona vain että Matelilla oli nyt muiden töiden lisäksi kotityöt kontollaan.

Mateli pelkäsi jalkapuuhun joutumista. Hänen äitinsä oli kerran joutunut jalkapuuhun loitsittuaan virolaista olutloitsua oluenpanon yhteydessä. Mateli ei koskaan joutunut jalkapuuhun. Hän toimitti tuoretta kalaa pappilaan ja lauloi kanttorin suohon kirkossa, ja tästä rovasti tuli kiittämään oikein kädestäpitäen.
Mateli ei koskaan alentunut soutamaan veneessä. Hän oli peränpitäjä ja seisoi verkkoja laskettaessa. Tästäkin hän sai kuulla olevansa miesten reviirillä. Mitä enemmän Matelin elämään paneutuu, sitä selvemmäksi nousee näkymättömän maailman todellisuus. Täällä eletty aika on yliarvostettua. Unta ja varjoa vain, ja veden lailla se hiekkaan haihtuu.

Kirjan ja ruusun aika

Viimeinen ruusu

Rukoilla Morozovan vierellä,
tanssia Herodeksen tytärpuolen kanssa,
Didon roviolta nousta savuna,
Jeannen viereen roviolle palata.

Jumala! Näethän, en jaksa enää
elää, kuolla ja ylösnousta.
Ota kaikki, mutta salli tuntea
taas kerran tämän ruusun tuoreus.



9.8. 1962 Komarovo Anna Ahmatova
Suomentanut M-L Mikkola

Yhtä asunnon kanssa

Puiset lankkulattiat ovat miellyttävät jalkojen alla. Pellavaöljyllä käsitellyt, kiiltävät lankut. Askelista kuluneet ja siksi kauniit. Rosoista lautaa seinissä. Tällaisissa asunnoissa asuvat ihmiset jotka ovat yhtä sen kanssa.
Jos tällaisesta asunnosta purkaa kakluunin, tekee rikoksen.

Olen tuntenut vanhoja ihmisiä jotka haluavat että talo vanhenee ja kuolee heidän mukanaan. Ihailtavaa filosofiaa toisaalta. Ortodokseilla oli aikoinaan, ja lienee vieläkin jossain, tapana laittaa puuristi haudalle. Risti maatui aikanaan ja tuli osaksi luontoa. Olen aina tuntenut vastenmielisyyttä hautakiviä kohtaan. Niissä on jotain teennäistä. Mihin laitetaan viraltapannut hautakivet? Rakennetaanko muuri jonnekin.

Mistä kirjastojen lakkauttamisessa on kyse?

Turun kaupunki on lakkauttanut kaksi kirjastoa. Lakkautusuhan alla on muutama kirjasto lisää. Lakkauttamisesta saatavat säästöt ovat minimaaliset. Ehkä kyse onkin ainoastaan kirjastolaitosjärjestelmämme alasajosta. Nyt ollaan supistamassa kirjastojen kirjahankintoja. Ehkäpä rahat ohjataan "Haitari ja hattu" tapahtumaan.
Martin kirjaston lakkauttaminen synnytti muutamia kansanliikkeitä ja sinne puuhataan nyt kulttuuriolohuonetta. Lakkautetusta kirjastosta tuhottavaksi suunnitellut kirjat on luovutettu yhdistys Idan ja Martinrantaseuran käyttöön. Ongelmana lienee tilojen löytäminen kulttuurikeskukselle.

Kuitenkin kaupungin pitäisi tarjota asukkailleen kirjasto, ei asukkaiden tehtävä ole tarjota kirjastopalveluja. Kulttuuriolohuone on hyvä idea. Toivotamme sille onnea.
Soisin Portsan ryhtyvän saman suuntaisiin toimiin.

Vappukävelyä

Turun rautatiesillalta näimme suojaisessa paikassa rannalla kukkivia rentukoita.

Muutama voikukkanenkin oli putkahtanut juhlan kunniaksi. (Katso vasemmalla kuvaa.)

Piispankadulla kuului vanhan suurtorin vappukonsertti. Punaisia lippuja liehui. Liehui niitä Liljan patsaallakin ja samanlainen kitaravirtuoosi lauloi tämän päivän ahdingosta. Edellisen illan roskat näkyivät jokirannassa. Poikkesimme vappusimalle Puutorin vessaan. Kaksi tomeraa rouvaa kertoi lääketieteellisistä operaatioista ja melkein näyttelivät ne. Tuli tunne että pikakurssi elvytyksestä, verenpaineista ja sydämenpysähdyksestä olisi hallinnassa.

Paluumatkalla kohtasimme prinsessan joka oli tietoinen itsestään. Tyllimekko ja kultasandaalit. Hän oli menossa lasten vapputapahtumaan.

Illalla pyöräilimme kaupunginhalki saunaa lämmittämään. Joutsenet ovat lähteneet laajemmille laulumaille. Joki oli tyhjä linnuista, vain kuollut lokki lojui Aurajoen roskaisessa vedessä.