Koitere (Kauvonniemeltä)

Koitere on kaunis järvi. Kesä lämmin ja ihmiset ihmismäisiä.

Mateli selillä soutaa. Laulaa ikuista lauluaan elämästä ja ihmisen vähäisyydestä. Naisen elämästä ja kuolemastakin, ja myös elämän rajallisuudesta.

Paaterin kirkon sisältä

Paaterin kirkonpenkkejä

Puun mahti, puunveistäjä Jumalan kunniaksi

Vaikuttavinpia kokemuksia tänä kesänä oli käynti Vuonislahden Paaterissa. Kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen ateljeessa ja Paaterin kirkossa. Puinen veistoskirkko puhutteli hiljaisuudellaan syvemmin kuin mikään muu kirkko aikoihin.

Jos satutte liikkumaan siellä päin, niin menkää käymään.

Soutaen, huovaten ja kävellen

Matelin aikaan liikuttiin paljon kylillä. Käveltiin, soudettiin ja huovattiin. Hevosiakin oli, mutta niitä käytettiin vain pitkillä matkoilla.

Matelin ajan naisilla olivat vatsalihakset kunnossa, sillä soutaminen vahvistaa niitä.
Huopaaminen taas tekee pepulle ihmeitä. Jos aikamme kauneus ja terveysintoilijat oivaltaisivat perimmäisen, he alkaisivat puhua kävelemisen, soutamisen ja huopaamisen puolesta. Pyylevyys naisten keskuudessa, tai erityisesti emäntien, oli tavoiteltava ominaisuus, sillä tuohon aikaan se oli harvinaista. Mateli oli lyhyt, laiha ja sitkeä. Hän jaksoi soutaa isojen selkien yli ja käveleminenkin sujui hyvin.
Ruoka oli luomua ja sen saamiseksi nähtiin vaivaa. Ihmiset kuvaannollisesti elivät maasta, vedestä ja metsästä. Maito ja voi olivat harvinaista herkkua. Talvella niitä ei juurikaan ollut.

Tulee lämmin viikonloppu.

Neitikallio, Partisaanit ja Historiaa

Neitikallio on kohtisuoraan suohon putoava kallio. Metsän puoleinen osa on vaikeakulkuista maastoa. Isonvihan aikaan tämän kylän väki eli usein maatunneleissa, vainolaista paossa. Eräänä aamuna nuori tyttö juoksi ratsastavaa kasakkaa pakoon. Hän pääsi kalliolle ja hyppäsi alas suonsilmäkkeeseen. Sen koommin häntä ei nähty. Kalliota alettiin kutsua Neitikallioksi.

Partisaaneissa ei ole mitään romanttista. Toisen maailmansodan aikana täällä kulkivat partisaanit. He surmasivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Stalin oli isojen lukujen mies. Häntä eivät henkilöt kiinnostaneet. Kun luku oli täysi, tappaminen loppui. Sama koski venäläisiä karkotuksia ja rangaistussiirtoja, kun luku oli täysi, se riitti.

Mateli eli osan elämästään autonomian aikaan. Se oli ainakin rauhan aikaa.

Matelin puron vaiheilla

Matelin puro on nykyään pieni puro. Lapsena kaikki näytti isommalta. Täällä Mateli keitteli viinaa ja uutti yrttejään viinassa. Yrttien uuttamiseen tarvitaan vahvaa viinaa. Sääli ettei Matelin yrttilääkeperintö ole säilynyt jälkipolville.

Tuohon aikaan kaikki tallennettiin jälkipolville suullisella perinteellä. Maa on tässä kohtaa alavaa. Lähistölle on runsaasti kesämökkiasutusta. Nämä ihmiset osaavat elää luonnon kanssa, sulautuvat luontoon.

Kävelen lapsuuteni rantaa. Mitään vanhaa ei ole jäljellä, sillä kaikki nuottakodat on purettu aikaa päiviä sitten. On ollut puhetta nuottakulttuurin elvyttämisestä. Lapsena olin usein mukana nuotalla. Kaikilla oli jokin tehtävä siinä projekstissa.
Muistan ihmiset, jotka silloin elivät ja kaipaan jotakin saavuttamatonta.

Yrteistä piti puhua. Mistähän Mateli yrttinsä keräsi ja miksi juuri tälle purolle rantautui. Mitä ihmeellistä mahtoi juuri tässä paikassa olla? Johtuiko se lähteestä?