Simo ja Siiri ovat taas täällä

Vapun aatto ja taivaalle kerääntyi pilviä, kuin juhlistaen kevään tuloa. Äkkiä maahan lankesi rakeita ja joki oli virettä täynnä. Lokit kirkuivat ja kiimaiset sorsat syöksähtelivät soidinmenoissaan. Tulvan mukana oli ajelehtinut puunkarahka ja seilasi kohti itämerta. Joen kansallismaisema on uhattuna, juuri siihen joen mutkaan, joka on se kaunein kohta joessa, on suunnitteilla Kirjastosilta. Minusta sillan paikka on oikeasti entisellä paikallaan eli Pennisillan kohdalla. Taas nämä liikemiehet tyrivät ja vetävät omaan pussiinsa.


Joelta kuului myös outo ääni. Sitten silmäni tavoitti kaksi isoa, valkoista lintua lipumassa hiljaa. Joutsenet, Simo ja Siiri olivat taas pysähtyneet joelle joksikin aikaa ja olivat silmin nähden nälkäisiä. Voi olla, että kahden viikon päästä he ovat jo hiljaisilla erämaajärvillä tai muualla.

Miina Äkkijyrkkä Turun Kirjaston pihalla

Kirjaston pihalla on mahtava Keltainen vasikka.

Hieman syrjemmällä on pienempi veistos, joka mielestäni on mulli.

Miina Äkkijyrkän veistoksissa on voimaa ja kauneutta.

Aurinko toistuu Miinan elinvoimaisista elikoista; vappu joutaa nyt jo tulla.

Toivottavasti Miinan elikot viihtyvät Turussa eivätkä suostu muuttamaan täältä enää minnekään!

Uhattuja taloja Turussa jälleen

Välikadun puutalot ovat uhattuina.

Kävelin katsomaan niitä ja otin muutaman kuvan.

Tällaisia keitaita on vielä kaupunkimme keskustassa, enkä soisi niitä purettavan.

Perinteisesti Turussa ne on kuitenkin annettu grynderien voittoja kasvattamaan.


Melkein näköetäisyydellä on Sairashuoneenkatu 8:n entinen Lasaretinkadun sairaalan lääkärin talo 1830-luvulta.

Kevätmaisemassa talo oli pirtsakamman näköinen kuin ankeassa talvisäässä taannoin.

Karvaperhonen heräsi

Auringonpaisteeseen herännyt karvaperhonen levittää kaikki siipensä levälleen.

Pääsiäisnäytelmä

Kävimme sunnuntaina katsomassa pääsiäisnäytelmää, Katso ihmistä, Nasaretilainen.
Käsikirjoitus Emmi Louhivuori. Pääosaa esitti Jussi-Pekka Paija.

Suolammet kuin mustat jääsilmät...

Aurinko paistaa. On pääsiäispäivä. Polun varrella kukkivat valkovuokot. Mummo puhelimessa kertoo ettei karhuja ollut näkynyt pariin päivään, joten hän kävi kolmella suunnalla katselemassa jälkiä. Suolla kaksi lampea kuin mustat jääsilmät, sulavat turvekyyneleinä. Kevät on tullut Pohjois-Karjalaan.

Yöpalvelus saa pään sekaisin seuraavaksi päiväksi. On kuin krapula ilman aihetta. Punaviini hyvässä seurassa lämmittää.

Valkosipulin tuoksu keittiössä kutittaa aisteja. Kaupassa teki pahaa karitsanpaisti; mielikuvat ovat raskauttavat. Kuka nyt karitsaa voi syödä. En minä ainakaan.

Tänään menen katsomaan Jeesus Nasaretilainen, Katso ihmistä - pääsiäisnäytelmää, jota esitetään Turun tuomiokirkon portailla vielä tänään.

Kaiken mitä teette yhdelle vähimmistä...

Vapaan kulttuurin festivaali alkoi eilen Turussa klo 15.00 ja jatkuu toiseen pääsiäispäivään saakka. Nuoriso valtasi Itäharjun tyhjillään olevan seurakuntatalon.

Miten ev.lut kirkko suhtautuu valtaukseen? Onko sillä mitään merkitystä mitä mieltä kirkko on sillä kiinteistön omistaa nykyisin Turun kaupunki. Heillä nyt ei varmaankaan ole kuin se yksi tapa toimia. Olen ihmetellyt sitä, miten Porin kaupunki pystyi hoitamaan Annankadun kulttuuritilat nuorisolle ja siitä on tullut esimerkillinen tapaus rakantavasta suhtautumisesta. Muistelisin että Joensuussakin oli luovaa menettelyä. Turussa on jotenkin ykspäinen tapa hoitaa asioita, ei muuta voi sanoa.

Toivokaamme avarakatseisuutta ja lempeyttä, sillä nuorissa on tulevaisuus ja toivo.

Kuva oikealla lainattu Tuomiokirkon taidenäyttelystä Andy Warholan Viimeinen ehtoollinen

Tänään on aurinkoista ja lämmintä.

Eilen oli Suuri perjantai.

Ristiinnaulitseminen

"Älä itke minua, Äiti,
kun tulet haudalleni."

1.
Hetken valtavuutta ylistivät enkelit,
ja taivaankansi suli tuleksi.
Isälle hän sanoi: "Miksi hylkäsit?"
ja Äidille: "Voi, älä murehdi..."

2.
Magdaleena vääntelehti itkien,
Johannes kivettyi kauhusta;
mutta sinne, missä seisoi Äiti vaieten,
kukaan ei uskaltanut edes vilkaista.

Copyright Anna Ahmatova, Valitut runot, 2008 Suomentanut Marja-leena Mikkola.

Taidekierros kirkoissa

Perinteinen ikoninäyttely Turun ortodoksisella seurakuntasalilla on kauniiden ikonien kirjo.

Kirkossa tapahtuu koko ajan: tänä iltana on 12 evankeliumia klo 18.00

Huomenna, Suurena perjantaina on mielestäni kaikkein vaikuttavimmat tapahtumat klo 14.00 ja 18.00.



Turun tuomiokirkossa on Viimeinen ehtoollinen näyttely.

Eri taiteilijat ovat lähestyneet aihetta eri tavoilla.


Yllä oleva taideteos on Francine LeClercq veistos Viimeinen ehtoollinen

Tuomiokirkon portailla esitetään tänäkin pääsiäisenä Jeesus Nasaretilainen-näytelmää.

Esitysaikoja on monta ja kaikille sopiva ajankohta löytyy varmasti. Tuomiokirkon tapahtumat kuuluvat Kulttuuri pääkaupunki säätiön 2011 tapahtumiin.

Kulttuuripääkaupunkia eivät alakulttuurit ja talonvaltaajat kiinnosta

Olin katsomassa täpötäydessä katsomossa Jouko Aaltosen elokvaa Taistelu Turusta. Elokuva on saavuttanut valtavan suosion ja se lähtee kiertämään Suomen elokuvateattereita. Turussa on ensi viikolla näytöksiä vielä Kinopalatsissa. Kiitos Kulttuuri2011 säätiölle tästä kulttuuripläjäyksestä. Turku on kaunis kaupunki, mutta se voisi olla vieläkin kauniinpi.


Autonominen kulttuurikeskus on sitkeiden sissien liike. Yhtä sitkeästi kaupungin virastot ja oikeuslaitos vastustavat nuorten pyrkimyksiä. On niin sanottu nolladoleranssi suhtautuminen. Tyhjistä, vallattavista rakennuksesta ei ole Turussa pulaa. Niitä jyrätään alas tai ne palavat mystisesti yöllä. Asuntoja pidetään tyhjillään tarkoituksella, jotta ne menisivät huonoon kuntoon ja sitten puretaan.

Jotain on pielessä silloin kun talonvaltaajia tuomitaan käräjillä ja hukataan yhteiskunnan rahaa moiseen puuhasteluun, kun asiat voisi hoitaa järkevästi ja yleishyödyllisesti.

Me vaadimme, että kaupunki ottaa itseään niskasta kiinni ja sallii asukkailleen mahdollisuuden kokea ja tehdä omaehtoista kulttuuria! tehkää kanssamme yhteistyötä tai jättäkää valtaukset rauhaan!

(http://vapaakulttuuri.blogspot.com)



Nuoret talonvaltaajat musisoivat ja pitelivät kylttejään kovassa, hiekkapölytuulessa.
Täytyy nostaa hattua näille nuorille idealisteille. Idealismia ei tässä kaupungissa ole liikaa.

Suurella viikolla

Harmaa, tuulinen maanantai. Kuvastanee Suomen vaalien jälkeistä tilaa. En pidä tuloksesta. Kansa on puhunut, kansa ajattelee kukkarollaan ja pelkää että viimeistä viedään, ja viedäänkin, mikäli protesti viedään tarpeeksi pitkälle.

Suuri viikko tarkoittaa jotain aivan muuta kuin poliittinen kohu. Politiikasta toki oli Jeesuksen ajassakin kyse mutta Jeesus ei ollut politiikko. Ei edes kirkkopolitiikko; tämän hoitivat muut tahot

Juoppojen kanssa katuojassa
kapakan edessä,
vankien kanssa kuorma-autossa
puisella penkillä,

sankeassa hyytävässä sumussa
moskovajoella,
vanhan atamaanin kyljessä
silmukka kaulassa.

Olin kaikkialla
ja kaikkien kanssa;
nyt olen yksin
itseni kanssa.

Elokuu 1946 Fontankan talo

Anna Ahmatova, Valitut runot. Suomentanut Marja-Leena Mikkola. Tammi 2008

Palmusunnuntain kukkanen

Piispamme puhui kirkossa lempeällä äänellä. Ihmisiä parveili ulos ja sisään. Kuin hengitystä. Aurinko paistoi. Suuriviikko alkaa.

Kevään ensi kukka

Aurajoen rantaan oli pulpahtanut ensimmäiset leskenlehdet. Lienee niin että kevät ja Pääsiäinen kuljeksivat käsi kädessä. Tervetuloa, molemmat!

Nurkkaan ahdettu

Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen,
kiertää yhä kirtämistään,
ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.

Saarnaaja 1,6

Vaalien jälkeinen elämä

Olen toisella korvalla kuunnellut erinäisiä mielipidemittauksia, ja olen tullut päätelmään että meitä manipuloidaan äänestämään milloin ketäkin. Harvemmin kuitenkaan ei-porvarillisia puolueita. En pidä nykyisestä äijäenergia-politiikasta. Se näkyy kaikessa konservatiivisessa päätöksenteossa. Homofobismi on mitä suurimmassa määrin äijäenergian tuote. Äijäenergia ei ole sidottu sukupuoleen. Se on yksioikoisten, yhdellä tavalla ajattelevien ja hyvin konservatiivisten arvojen omaavien toimintamalli.

Olen jo äänestänyt. Pelkään vaalien jälkeistä aikaa. Luulen että meitä viedään kuin pässiä narussa uusiin katastrofeihin.

Jäästä vapaa joki virtaa

Kevät tulee aina yllättäen, kuten talvikin ja talven menoa tässä eniten toivotaan. Joen jäät lähtivät keskellä viikkoa ja panttaantuivat Myllysillan kohdalle. Lienevät jo menneet merelle nyt. Kevät on aina väkivaltainen tapahtuma luonnossamme.

Aurinko on aina hyväksi.

Kävin äänestämässä eläkeläisten ja muiden mielenkiintoisten ihmisten kanssa samaan aikaan. Ennakkoäänestyspaikalla voi heittää huulta ja naurattaa toimitsijoita. Varsinaisena äänestyspäivänä taas ollaan aina tönkkösuolattuja silakoita ja kuin kirkonmenoissa.

Suomalaisen elokuvan festivaalit ovat jo lopuillaan. Jouko Aaltosen Taistelu Turusta-dokumentti oli niin suosittu että liput loppuivat kesken. Eikö kyseistä elokuvaa voisi näyttää kauppatorilla illalla että kaikki kaupunkilaiset voisivat nähdä sen.

Keski-ikäisen naisen hiukset ja Dracula

Hair-musikaalin nostalgiset sävelet kaikuivat vanhan kirjaston portaikossa ja muuallakin, kun Keski-ikäisten naisten hiukset esitti lauluja kyseisestä musikaalista. Tämä projekti ansaitsee kehuja. Ensinnäkin into ja yhdessätekemisen meininki on ollut varmasti suurta ja palkitsevaa. Rahallisesti nämä esiintyjät tuskin ovat hyötyneet, sillä vapaaehtoisuuteen tämä kai on perustunut. Toiseksi ohjaaja, taiteellinen ohjaaja ja kapellimestari ovat osanneet asiansa. Puhumattakaan tuottajasta.

Kirjastossa oli eilen Roihuava Rakkaus-teeman ilta. Seuraavaksi löysin itseni Vampyyri - luennolta. Juri Nummelin puhui mielenkiintoisia asioita ja mursi myytin Draculan komeudesta. Oikeasti tämä vampyyrien esi-isä on ruma ja luotaantyöntävä.

Sumalaisen vampyyrikirjallisuuden historia on pitkä ja ohut. Aleksis Kivellä on Seitsemässä veljeksessä Kalpea immyt, joka on vampyyritarina selvästikin. Mika Waltarilla on ollut kirjailijan alkutaipaleellaan vampyyrinovelleja, mutta Tulenkantajien tapaan hänestä tuli tylsä proosakirjailija 1930-luvulla.
Vampyyrikulttuuri sinänsä on voimakkaan eroottista. Elokuva on vääristänyt vampyyrien alkuperäistä luonnetta. Vampyyrit eivät viihdy kauniiden ja rohkeiden maailmassa.
Tämän jälkeen olikin mukava kävellä autiota ja pimeää jokirantaa kotiin.