Kuunnelman lumo

Kuuntelin Tsehovin Kirsikkapuutarhaa. Täytyy sanoa että noissa vanhoissa kuunnelmissa on lumoavaa voimaa. Joillakin näyttelijöillä on äänenkäyttö mestarillista. Ajatelkaamme Emma Väänästä, Mauno Hyvöstä, Hilkka Helinää ja monia muita. Lapsena kuuntelimme mummon kanssa hiiren hiljaa kaikki kuunnelmat. Könnin kello oli hyvä. Paheksuin kovasti nuorta kartanon emäntää joka jätti miehensä ja pakeni rakastajansa kanssa Pariisiin. Tai Tyttö kuunsillalta. Kuunnelmassa on se hyvä puoli että jokainen voi kuvitella miljöön ja henkilön mieleisekseen. Vanhoissa kuunnelmissa oli kongi joka kumisi alussa ja lopuksi. Sekin oli hyvin teatreelista.

Hieman uudempaa kuunnelma-taidetta edustaa Erkki Mäkisen Soitannollinen ilta Viipurissa tai Anita Konkan Naisten Kalevala.

Nykyään kuunnelmat ovat aivan kummallisia. Olen tainnut tulla vanhaksi tässäkin suhteessa.

Päivän sitaatti

Sillä niin kuin mikään hyvä ei ole joka suhteessa täydellistä, niin ei mistään pahasta ole kokonaan päästy. Sitä varten, mikä tulee taivaasta, meille on annettu kärsivällisyys, ja sitä varten, mikä tulee maasta, olemme saaneet viisauden.

Gracian, Baltasar, Viisauden käsikirja. Suom. Sirkka Salomaa

Runolainaus

"Kesä on mennyt
kuin huomaamatta.
On auringossa lämmin.
Mutta se ei riitä.

Kaikki tuli todeksi,
putosi kämmenelleni
viisisormisena lehtenä.
Mutta se ei riitä.

Turhaan ei paha
ei hyvä kadonnut.
Kaikki paloi kirkkaasti.
Mutta se ei riitä.

Elon siipi hellästi
suojasi ja pelasti.
On onnistunut, totisesti.
Mutta se ei riitä.

Lehdet ovat hiiltyneet,
oksat ovat katkenneet...
Päivä on kirkas kuin huuhdeltu lasi.
Mutta se ei riitä."

Arseni Tarkovski.
Suomentanut Caj Westerberg prof. Pekka Pesosen avustuksella.

Ketä mikäkin kiinnostaa

Turkulaisia ei kiinnosta Viipuri, eikä rajantakainen historia. Sellainen ei sovi kustannusimagoomme. Näin vastasi erään turkulaisen kustantamon jäsen aikoinaan yhdelle käsikirjoituksen tarjoajalle. Kyseinen yliopiston tukema kustantamo on nyt jo kuollut. Lausuma kuvastaa turkulaista rajoittuneisuutta yleensäkin. Historia loppuu Halikon takana.

Viipurin menneisyys ja nykypäivä ovat mielenkiintoinen tutkailun kohde. Olen lukenut kyseisen käsikirjoituksen ja kuunnellut tekijän puhetta. Kirjoittajan luomat kuvat synnyttävät uusia kuvia. Pieni tyttö vaeltaa Viipurissa; istuu torin laidan kivetyksellä ja syö jäätelöä sillä aikaa kun perheen taloudenhoitaja tekee ruokaostoksia. Hän näkee kansainvälisen kaupungin tapahtumia. Myöhemmin hän eksyy dominikaanimunkkien luostariin ja nukahtaa messun aikana kirkkoon josta vanha munkki saattaa hänet kotiovelle. Maailma on mielenkiintoinen ja Viipurissa ei tarvinnut pelätä.

Sitten on poliittinen ja kulttuurinen, monikulttuurinen, Viipuri. Kirjailija äiti ja yksi Suomen ensimmäisiä naispoliitikkoja oleva isoäiti ja hänen naisverkostonsa. Isöäiti kuului Viipurin teatterilautakuntaan ja näytteli myös itsekin harratelija- teatterissa.

Kun sota loppui, hänen ainoa toiveensa oli palata Viipuriin. Tämä toive toteutui vähän ennen kuolemaansa. Kysyin että miten oikein kestit nähdä vanhan kulttuurikotisi Torkkelin kadulla? Sanoi päässeensä entiseen lastenhuoneeseen. Kaikki muut huoneet oli jaettu eri asukkaille. Mutta Viipurin hengen hän oli tunnistanut.


Koko loppuelämänsä hän etsi "Torkkelin kadun kotia".

Petroskoin suomalainen teatteri halutaan venäläiseksi

Petroskoin suomenkielisen draamateatterin johtaja Sergei Pronin on erotettu. Teatteri on ainoa suomenkielinen teatteri Venäjällä.

Karjalan kulttuuriministeriö on arvostellut teatteria siitä että se haluaa näytellä suomeksi. Aikaisemmin kulttuuriministeriö on vastustanut myös uuden suomalaisugrilaisia kieliä hallitsevan näyttelijäkurssin aloittamista. Oppilaat on jo valittu kyseiselle kurssille. Jotkut epäilevät takana olevan Karjalan sekavan poliittisen tilanteen ja työnsä lopettaneen kulttuuriministerin koston.
Prononin mukaan erottamisen taustalla on halu venäläistää teatteri. Juuri tätä hän ei halua.

Tämä on hyvin surullista sillä teatteri on tärkeä, ainakin kahden kulttuurin kohtaamispaikka. Teatterin venäläistäminen on myös isku suomenkielelle Petroskoissa.

Oikealla oleva kuva on yksi Outi Palton taidenäyttelyssä Utsjoella elokuussa 2010 esillä olleesta työstä "Barentsin pinnan alla on hiljaista".

Vesi vienosti helisi, kutsui kuoleman tuville

Kautta aikojen suomessa on juostu veteen kun elämä alkaa satuttaa liikaa. Kanteletteren runoissa löytyy viitteitä veteenkuolleista, kirkonkirjoissa samoin. Naiset juoksevat veteen, vajoavat veden mustaan tai pehmeään syliin, vuodenajasta riippuen.

Kuolevien ja autioituvien kylien ahdistus on aistittavissa. Näistä asioista puhuminen ei liikuta ketään erityisesti nykyään. Eikä liikuta kaupunkien itsensämurhaajatkaan. En usko että he sopivat kovin hyvin minkään puolueen vaaliohjelmaan. Kristityt ajavat yhteisönsä jäseniä kriiseihin ja kieltäisivät heiltä kirkolliset hautajaiset, elleivät piispat olisi armeliaita.

Liikuttaako ylipäätään ketään enää muu kuin oma ego. Epäilen ettei liikuta.

Kaiken keskellä oli piristävää opiskelijoiden mielenilmaisu Kataiselle keppiä! Lisää tällaisia tapahtumia.

Kirjasto lähellä kotia

Myytävien puutalojen yhteydessä, Portsan kaupuginosassa, oli täkynä että kauppa ja kirjasto ovat lähellä. Kauppoja kyllä on, mutta kirjastosta en olisi ollenkaan varma, sillä se suljettiin jokin aika sitten. (Mikaelin sivukirjasto Turussa.)
Onko tämä kannanotto vai informaatiota tulevasta? Omenassa on viisauden alku...

Olisi mukava tietää miten paljon kaupunki säästi lopettaessaan kirjastoja. Tyhjillään näyttää tuokin tila olevan. Ehkä se on tätä kokoomuksen kulttuuritoimintaa. Turussa kulttuuri on kokoomuksen käsissä, on ollut kauan. Aivan liian kauan.


Luen parhaillaan Tito Collianderin Lapsuuteni huvilat kirjaa. Erään turkulaisen antikvariaatin mukaan Colliander on unohdettu kirjailija, eivätkä he pidä hänen teoksiaan esillä. Minusta hänen kirjansa ovat sellaisia ettei niitä voi unohtaa. Nyt minulla on kaikki hänen teoksensa hyllyssäni. Jäljellä olevissa kirjastoissakin niitä lienee.

Kaksi järvikukkaa

Lumpeet kukkivat lahdella. Edellisen kuvan synttärionnittelut piti laittaa täman kuvan alle. Sattuuhan sitä. Elokuuhun on kasaantunut oikea rypäs synttäreitä. Onnea kaikille yhteisesti ja ketään erikseen mainitsematta.

Kaksi järvieläintä

Mökkirannassa kisailee hauskannäköisiä hyönteisiä. Ovat vettä kevyenpiä vipeltäjiä. Vesi on lämmintä vaikka syksy kolkuttelee jo ajallisesti. Yöllä on kastetta ja järvellä utua.

Tänään on luvassa lämmintä.

Järvisoutelua ja vesikasveja

Oli ehkä kesän kuumin päivä kun lähdimme järvelle kuvaamaan järvikasveja. Olin unohtanut etten enää ole nuori joka potkaisi veneen vesille toinen jalka veneessä. Putosin selälleni rantaveteen ja jalkaani sattui ja tietenkin kiljuin kauhusta. Mies oli harmistunut koska luonnonrauha rikkoutui ja hän ei entinyt ottaa kuvaa tapahtuneesta.
Minä soudin ja huopasin, mies kuvasi kasveja. Lumpeet näyttivät minusta pieneltä tai sitten muistin väärin.

Tänään on pilvipoutainen päivä. Lämpöasteita +20.

Ikä ei ole este

Kummipoikani 5 v. oli rakentanut isänsä kanssa majan puuhun. Sukumme matriarkka, 85 v. kiipesi majaan. Ikä ei ole este mihinkään, varsinkin kun on kokeileva ja ennakkoluuloton mieli.

Sää on nyt siedettävän viileää, +24, tuulee ja järvellä käy kohina. Maisemassa ja tien varsilla näkyvät Veeran tuhot. Yöt ovat pimeitä jo. On Elokuu.

Kohta on syksy.

Moskovan Savut

Savusumuinen aamu vaihtui selkeämmäksi. Aurinkoinen ja lämmin sää jatkuu. Kylän elämä näyttää tavallistuvan sähköjen palaamisen myötä. Moskovan Savut siirtynevät takaisin rajan taa.

Hämähäkki on aina paikalla evästämässä pienempiään suuhunsa.

Hämähäkinverkko on kaunein pyydys minkä olen nähnyt. Tästä kuvasta sitä tosin erota.
Järven ääni on mukavaa korvalle.

Kalamajalla

Uimaharjun tehtaan työntekijöiden Kalamaja perustettiin vireinä vuosina 1972, työntekijöiden virkistyspaikaksi. Paikka on Koitereen Kylmällä rannalla vanhalla asuintontilla. Vanha hirsinen kämppärakennus siirrettiin aikoinaan tänne ja se käsittää ison tuvan, keittiön ja kammarin. Vesijohtoja ja sähköä ei ole, mutta kukapa niitä kesällä kaipaa. Kämppä on nostettu tolppien päälle ja sen alla toimii laittiasienten turmaksi tuuletus.

Sota-aikaan tästä rannasta paettiin saareen partisaaneja. Myöhemmin koko Koitereen ympäristö evakuoitiin. Katselin avointa rantaa ja mietin mitä olisi tapahtunut jos partisaanit olisivat osuneet paikalle veneiden ollessa lähdössä?

Lämmin sää jatkuu. Kylän sähköt ovat edelleenkin poissa. Jääkaappi saa levätä; pakastimet on jo tyhjennetty. Sähkölaskut silti tulevat ajallaan.

Veera kävi

Ilma oli äkkiä täynnä salamoita ja myrskyä. Puita kaatui teille, metsiin ja voimajohtojen päälle. Sähköt ovat edelleenkin poikki. Tiet raivattiin auki rivakasti ja ihmisten yhteisöllinen toiminta ja naapuriapu oli ilo mielelle. Paluu sähköttömään aikaan oli helppoa ainakin suvun matriarkalle.
Olimme motissa yön yli, muuten säästyimme tuhoilta.

Kuuma sää jatkuu idässsä. Sunnuntaiksi on luvattu erityisen kuumaa. Alla kuvassa Veeran tielle kaatamat puut on jo raivattu.

Varisevat vatut

Vatut varisevat pehkoista. On kuivaa, tuulista ja helteistä. Järven vesi maitolämmintä.
Yöllä haisi Moskovan käryt. Jos radiota ei olisi, voisi uskotella itsellensä olevansa valmiissa maailmassa. Myrskyvaroitus on annattu. Vattumetsässä ei ole paarmoja tänään.

Miksi muuten Nokian kännykät ovat suunniteltu nörteille? Tavan ihminen ei tarvitse muotoilua eikä kommervenkkejä. Tämän totesin kun opettelimme vanhan rouvan kanssa tekstiviestin lähettämistä. Näppäimistöt ovat liian pienet ja näyttö samoin. Olisi suunnittelun paikka jollekin avarakatseiselle nörtille. Vanha kunnon nokialainen oli paras kännykkä minkä tiedän.

Muurahaiset osaavat tehtävänsä, metkunsa, ilman nörttihörhöjen suunnittelemia leluja.

Mörkökivi

Ilomantsin reissulla poikkesimme Nälkäänkuolleiden hautausmaalle. Siellä oli komeita näreitä ja hyttysiäkin oli. Kävimme katsomassa vanhoja, elossaolevia sukulaisiakin. Lupsakkaan letkeää seurustelua ja hyvää tuulta riitti. Illalla Koitere oli tyven ja hiljaisuus oli rikkumaton.

Ilomantsissa Matelin muistomerkillä

Matelin muistomerkin juurelle oli ilmaantunut muhkurainen kivi. Myös kukkia oli tuotu. Kaunista ja rosoista, kuten Matelin elämäkin lienee ollut.

Sakean puuston läpi ei kesäinen helle pahemmin tungeksinut, eivätkä hyttysetkään sankemmin hyrisseet. Jostakin kuului nykyajan kumina. Maailma elää.

Mukavahan tuolla oli käydä hiljentymässä, kesken kauppareissun ja ostoslistatressin paineiden.

Korkeiden puiden latvoissa suhisi kesäinen aurinko.

Hautuumaan portilla vihreä sammal kuiskii.

Ahkera otus

Helteestä huolimatta on hommat hoidettava. Lähikuvassa mehiläinen tai ampiainen on pelottava peto.