Kaislat seisovat vedessä

Yölliset kaislat seisovat liikkumattomina. Jossain kujersi lintu. Majavan pesällä oli rauhallista. Vastarannan asukit nukkuivat. Kesäyön varjot ovat pitkiä. Elämä kulkee.

Uhanalainen sininen kukkanen uhmaa aikaa. Kukkanen löytyi romanttisen polun reunasta ja toinen oli äitini kukkapenkissä. Nimeä en nyt juuri muista, mutta lähipiirissä se tiedetään. Käärmeitä ei näkynyt tänäänkään. Aurinko hiplailee taivasta.

Ohdakkeen kauneus

Romanttisen polun varrella kasvaa luonnonkaunis kukkamaa. Violetti metsän reunassa on kaunista silmälle. Järvi on tyyni tänään, aurinko leikittelee pinnalla ja taivas on sininen. Yöllä oli usvaa järvellä ja kastetta oli paljon maassa. Yöt eivät vielä ole pimeitä täällä. Odotan täydenkuun aikaa.

Matkalla ja perillä

Tämä vanha perinteinen ortodoksiristi on pystytetty liikenneonnettomuudessa kuolleen Valamon silloisen talouspäällikkö pappismunkki Sergein muistolle. Paikka sijaitsee Korpijärven tuntumassa, Heinäveden ja Joensuun välillä. Rinteessä kasvaa ahomansikoita ja violettitupsuista heinää.

Pysähdyimme matkallamme Koitereelle tässä paikassa ja jatkoimme sitten Joensuuhun ja sieltä sitten Uimaharjun kautta Vinkarantietä Kauvonniemelle. Saunan jälkeen yöllä kävelimme metsässä. Itikoita ei ollut kiusaksi asti. Ukkonen jytisi jossakin. Uni oli syvää ja rauhallista.

Uhatut ja tapetut ihmisoikeusaktivistit Venäjällä

Venäjä ei ole oikeusvaltio jos mitataan ihmisoikeusaktivistien murhilla. Jokin aika sitten Petroskoin läheltä löytyi murhattu ihmisoikeusaktivisti. Usein nämä kuolemat jäävät selvittämättä ja syylliset tuomitsematta. Pakostakin alkaa epäillä korkeammen tahon siunausta näille murhille. Korkeammalla taholla en tarkoita Jumalaa sen oikeassa merkityksessä. Länsimaille ihmisoikeudet ovat poliittinen, ei eettinen kysymys vieläkään.

Urkukonsertti Mikaelin kirkossa

Mikaelin kirkon urut soivat puhtaasti kun urkutaiteilija Katri Vesanen konsertoi tänään illalla Turussa Mikaelin kirkossa. Mezzosopraano Sanna Mansikkaniemi esiintyi samaisessa konsetissa. Väkeä oli hieman vähänlaisesti, mutta tyytyväisen oloisena he poistuivat konsertin päätyttyä. Olen pitänyt urkutaidetta miesten alueena, mutta nyt tuli todistettua että kyllä urut soivat komeasti myös naisen soittamina. Katri Vesanen toimii tällä hetkellä vs. kanttorina Helsingin Alppilan seurakunnassa. Katri Vesanen voitti toisen palkinnon sekä parhaan konserttikokonaisuuden erikoispalkinnon Kotkan kansainvälisessä urkukilpailussa 2009. Sanna Mansikkaniemi toimii nykyään Turun Mikaelin kirkos urkurina. Hän laulaa mielestäni erinomaisesti.

Näkemiin purjelaivat

Purjelaivat lähtevät juuri tällä hetkellä Turusta. Joen savivesi aaltoilee ja aurinko paistaa ajoittain. On hyvä valokuvausilma.

Ajatukseni ovat jo Pohjois-Karjalassa.

Alla Humboldt. Oikealla Sedov.










Allaolevassa kuvassa Kuunari Helena ohittaa Suomen Joutsenta, joka on siis eläkkeellä eikä enää seilaile kuin Aurajoen rannalla.

Mir ja Sedov Aurajoessa

Mir ohittaa Sedovin Aurajoessa. Sopu antaa tilaa.

Vanhoja purjelaivoja

Alexander von Humboldt on jo yli satavuotias merten purjehtija. (Vasemmalla.)




Sigyn ei enää seilaile. Hän kellii omassa paljussaan ja muistelee menneitä.

Sigyn alla. Sigyn on vanha kolmimastoparkki. Pidän siitä enemmän kuin Suomen Joutsenesta. Olen iloinen että Sigyn on kunnostettu ja että siitä pidetään huolta jatkossakin.





Laivojen mastoihin nostetut liput kertovat aluksen kotimaan lisäksi muutakin. Tällä kertaa kait lähinnä sen että heillä on kivaa tulla Turkuun. Näinhän nuo signaalilippjen viesti pitänee tulkita?

Päivänsini katsoo suoraan ikkunaan

Tänä aamuna oli melkein aurinkoista. Unenpöpperössä kävelin avaamaan ikkunaa ja päivänsinen heleä kukinto osui silmiini. Huikean sininen kukka eilisen rankkasateen jälkeen sai minut lähes euforiseen tilaan. Etsin silmälasejani hetken, enkä ole ollenkaan varma oliko näky parempi terästettynä. Joskus maailma näyttää pehmeämmältä ja kauniimmalta ilman laseja.

Meren suolaiset pärskeet

Sedov on Muurmanskista, Jäämeren rannalta. Mietin Itämeren kohtaloa ja ajattelen Jäämerta. Jäämeri on suuri. Itämeri on pieni. Sama saastumisen ongelma, mutta Itämerellä saastuminen on näkyvämpää. Jos ikijäät sulavat olemme yhtä merta kaikki ja vain laivat jäävät seilaamaan. Sedovin arkilla olisi tungosta. Vain meren suolaiset pärskeet olisivat jäljellä.

Vanha rautainen aktivisti seilaa edestakaisin Aurajokea, nyt tältä puolelta toiselle puolelle.

Purjeveneitä tsiikaamassa

Päivällä pyöräilimme ja välillä talutimme pyöriä matkalla purjeveneitä katsomaan.
Jätimme pyörät sovinnolla Martinsillan parkkipaikalle ja talsimme ensin toisen puolen jokea ja menimme sitten jokikuljetuksella toiselle puolen. Siellä oli venäläinen SEDOV-purjealus. Mielestäni se oli kuningatar.

Sedov alla.






Laivoihin voi tutustua lähemmin menemällä sisälle laivoihin. Nyt voi säällisinkin nainen mennä laivaan pelkäämättä että joku näkee ja tulee leimatuksi ties miksi. Toista se on ne naiset ja tytöt jotka ovat perhesuhteiden tai työn vuoksi joutuneet arveluttavaan asemaan. Kerran ajattelimme perustaa yhdistyksen " kaikki jotka ovat olleet merimiehen kanssa sillai." Itse olen jopa ollut töissä tankki-laivalla puolivuotta aviomieheni kanssa.

Koululaiva Helena on yksi suosikeistani. Helena alla keskellä perästä päin kuvattuna.


Purjelaivat ovat vielä sunnuntaihin saakka täällä.

Varikset tuokiolla

Kaksi tavallista varista istuu katon harjalla ja keskustelee niitä näitä. Maisema enteilee sadetta. Ilmasto muuttuu sumuiseksi ja sateiseksi pikkuhiljaa pysyvästi. Itsekyytemme ja ahneutemme tulos. Miten käy varisten?

Koivun kylki kukkii

Tuohi on koivun iho. Tuohi on ollut ennen muinoin arvostettu hyödyke. Oli tuohitorvia, tuohikontteja, tuohivirsuja ja tuohihattuja. Oli myös tuohisia ropeita ja tarjoilukoreja. Sytykkeinä tuohet ovat hyviä. Nykyään tuohisia käyttöesineitä ei pahemmin näy käytössä. Olemme vieraantuneet ja urbanisoituneet nousukkaiksi. Koivunmahlaa ei direktiivit ole vielä kieltäneet. Meillä suomalaisilla on outo tapa hyväksyä ja noudattaa kaikkia direktiivejä ja lakeja edes kyseenalaistamatta niitä.
Aina kun joku sanoo että olemme metsäläisiä negatiivisessa mielessä, niin minulle tulee mieleen nousukas joka yrittää olla Ranskassa kuin ranskalaiset, Saksassa kuin saksalaiset, mutta ei Ruotsissa kuin ruotsalaiset tai Veäjällä kuin venäläiset. Miksi ei riittäisi olla suomalaisena oleminen.

Koivusta saa vastoja, polttopuita ja laajemmin puunjalostusteollisuustuottaita.

Männyn tuoksu

Uskomatonta miten tuoksut jäävät mieleen ja todellistuvat. Männyn pihkainen tuoksu sateen raikastamassa metsässä.

Ukkosen jytistessä joki odottaa

Ukkonen jytisee jossakin. Salamointia ei vielä näy, mutta sataa. Veden pinta pisaran reikiä täynnä. Pyörteet laajenevat ja sammuvat pian. Joki odottaa jotain tapahtuvaksi.
Suuret purjelaivat tulevat ylihuomenna Turkuun, täyttävät joen suun förille asti. Hetken kaupunki hengittää merelliseen tahtiin.

Laivojen lähdettyä pakkaamme laukkumme ja matkustamme sinne missä vaaralta näkyy toinen vaara. Elokuu. Elokuu.

Harmaan kuultava kirkkaus

Sade on sakraali elementti. Vesi pyhittää ja pesee. Elämä ilman vettä olisi mahdotonta. Ei pitäisi valittaa sateessa ja sateesta. Vettä ei saisi tuhlata joutavaan. Egyptissä alkoi autioituminen muinoin katetuista kaupungeista. Sadevesi ei päässyt luonnollisesti maahan, vaan se kanavoitiin. Pohjavesi häiriintyi ja tasapaino järkkyi. ihminen luo järjestystä ja saa aikaan järjettömyyttä.

Sade kaikki hänen harmautensa on kultaa.

Käärme kohtasi lapsi-ihmisiä

Kummipoikani, melkein viisi vuotta, oli mummolassa käymässä ja oli nähnyt käärmeen. Tai oikeesti sen näki Viivi joka rääkyi niin että loputkin mahdolliset käärmeet loittonivat. Käärme oli mennyt lujaa piiloon. Järkyttyi varmaan kohtaamisesta lapsi-ihmisten kanssa.
Tänä kesänä on paljon käärmeitä ja vakiojalkineet ovat tietenkin kumisaappaat.
Silloin kun olin lapsi ja asuin mummolassa, ei käärmeitä nähty. Oli niittokoneet ja muut maatalouskoneet, jotka pitivät tärinää yllä. En usko että käärme edes kuulee mitään ääniä, sen täytyy tuntea tärähtelyt ihollaan. Ensimmäisen käärmeen näin aikuisena saaristossa.

Olin melankolinen lapsi ja tunsin ihanan tuskaisaa värinää kun katselin vihreitä niittyjä ja tiesin että syksy tulisi. Niin kuin se tulikin. Aina.

Taidenukkeja Rotundassa

Turun kaunokirjallisen kirjaston Rotundan näyttelytilassa on nähtävillä kirjojen innoittamia taidenukkeja. Taiteilija Päivi Väänäsen nuket ovat käsityötä alusta loppuun ja nukkien materiaalit ovat moninaiset. Kirjat jotka ovat innoittaneet tekijää ovat myös nähtävillä. Olin aistivinani joissakin nukeissa suomalaisugrilaista luonnonuskontoa ja itämaista satumaailmaa. Nuken rooli voi olla moni-ilmeinen kirjaan nähden.

Luonnonvoimat pihatöissä

Viikolla myrskysi ja satoi.

Pihamme vanha lehmus menetti muutaman järeän oksansa. Kaatui naapurin puolelle ja sitten tuli moottorisahamies ja sahasi oksat lopullisesti irti rungosta. Jotakin hyvääkin oli sillä pihamme tuli valoisammaksi ja ikään kuin ilmavammaksi. Luonnonvoimat ovat ihmeelliset! Elämä jatkuu.

Verso vanhassa petäjikössä

Kesäpaikkamme rajanaapuri on vakaavarainen. Olen viimeiset kolmekymmentä vuotta ihaillut harmaansävyistä hongikkoa, jota ei ole harvennettu, eikä tehty muutakaan. Jos äkkiä metsälle tehtäisiin jotain radikaalia, luultavasti se aiheuttaisi sydämentykytyksiä. Kuvan verso sai aikaan ajatuksia vanhoista arvoista joita nuori vesa uhkaa. Jos nyt otetaan vertauskuvallisesti kirkkokuntamme, niin metsänhoidollisesti olisi hyvä tehdä metsäänparannustöitä. Ei kuitenkaan pidä päästää tehometsäparturia asialle, sillä se turmelee maastoa ja, jos maasto on turmeltu, ei pohjalle kasva uutta pitkään aikaan.

Suolla ei näy lakkaa, marjaa

Suolla ei kannata ehdoin tahdoin mennä tarpomaan, ellei harrasta suojuoksua, sillä lakkoja ei ole. Alkukesän lupaavat kukat kuivuivat tai karisivat tai paleltuivat. Harmi, sillä rakastan aivan erityisesti suossa tarpomista helteellä paarmojen näykkiessä ja mäkäräisten tunkeutuessa nenään, korviin ja silmiin. Lisäksi liian monet suot on ojitettu aikoinaan hulluina vuosina, joten kävely on vaikeaa.

Lisäksi ihan oikea karhuvaara on olemassa. Karhuemo on eläin, johon en halua törmätä edes kuivalla maalla. Käärmeet hökelehtivät tänä kesänä vilkkaasti, sillä myyriä on paljon. Heinikossa on oltava kumisaappaat jalassa. En hyppää pöydälle hiirien tai hämähäkkien takia, mutta rotta on minulle kauhistus. Saan primitiivisen kohtauksen pelkästä rotan näkemisestä. Tunnen rotan hajun epämiellyttävissä tilanteissa. Käärmeitä en kammoa, sillä ne syövät rottia.

Mustikoista ei vielä tiedä sillä ne eivät näyttäydy vielä. Haluaisin sirpin tai viikatteen. Jos olisi kukkaketo, sitä pitäisi hoitaa viikatteella niittäen.

Jos olisi ylimääräistä rahaa, matkustaisin Aunuksen ja Vienan karjalaiskyliin opintomatkalla.

Mustavalkoisia ajatuksia

Missä viipyy Autonominen kulttuurikeskus kaupungissamme? Mikä siinä pelottaa päättäjiä ja porvarisieluisia kaupunkilaisia niin kovasti. Luin tuossa nuorten julistusta vapaaksi kulttuurikeskukseksi. Minusta siinä on järkeä enemmän kuin poliittisissa julkilausumissa yleensä on. Minusta eläkeläiset voisivat ruveta kimppaan näiden nuorten kanssa. Ajatelkaa mikä voimavara se olisi.


Kirjaston ja kulttuuripalvelujen saaminen kaikille ilman korkeaa kynnystä olisi suorastaan vallankumouksellista.

Kaupungissamme on runsaasti tyhjillään olevia rakennuksia. Graffitien tekijöiden metsästyksen sijaan voitaisiin keskittyä rakennusten hyödylliseen käyttöön kulttuurikeskuksen muodossa. Olen aina ihmetellyt miksi täällä saa oikein luvalla rakentaa rumia rakennuksia, mutta ei saa maalata graffiteja.

Saatteeksi mustavalkoisia kukkia luonnossamme.

Sinisiä kukkia, sinisiä ajatuksia

Sinisiä ajatuksia kukkii.
Lonttisissa kukkii sinisiä kellokukkia. Kuvassa oikealla. Pidän erityisesti sinisistä kukista. Sininen ei ole mielivärini, paitsi kesäisin. Laitan siniset ikkunaverhot ikkunoihin ja kävelen sinisissä sandaaleissa. Sinisiä kukkia ei luonnossa ole niin paljon kuin keltaisia ja punaisia. Violetti takiainen on huikea kukka.

Naapurin kukkapenkissä kasvaa sinisiä ruiskukkia. Ruiskukalle on nykyään sälytetty poliittisia merkityksiä. Sääli, sillä kukka on kauneimpia luonnonkukkiamme,tosin luonnossa ei ole enää juurikaan ruispeltoja, saati ruiskukkia. Luonnonkukat ovat muutenkin maanviljelyskulttuurin muututtua katoava luonnonvara. Luonnonkukkia ei pitäisi riipiä luonnossa kävellessä, paitsi niitä joita on paljon kuten, horsmat ja leinikit.

Aika kitsaasti lähistöltä löytyi sinisiä kukkia. Ajatuksia olisi. Päällimmäinen sininen ajatus olisi olla jossakin vaaramaisemassa. Katsella järvelle ja juoda kahvia ja jättää tukan kampaamatta. Ainoana vaatteena halaatti. Sellainen olisi kätevä kesävaate joka tilanteessa. Savottakämppä siintelee silmissäni petäjäisessä maisemassa.

Heinäkuu, kukkaisa kuu

Heinäkuussa ihmiset ovat iloisia kukkien ja tuoksujen moninaisuudesta. Yksi suosikeistani on ohdake. Se ei vielä kukkinut. Muutama muu kukkanen kukki ja niistä kuvia täällä.
Päivänkakkarat kukkivat porukalla.




Vasemmalla ylhäällä voikukkanen on ylimmäisenä linssiluteena. Alempana mehiläinen ahkeroi toisen kukinnon kimpussa. Oikealla ylhäällä on kukkasen trötö, olkoot toistaiseksi nimeltään "Trötökukkanen".

Savottakämppä ja muita unelmia

Kaikki alkoi siitä kun sain tietää että vanha hirsinen kämppä oli myynnissä kotiseudullani. Olisi komeeta asua sellaisessa. Asiassa oli vain yksi mutta. Kämppä piti siirtää omaan laskuunsa toiseen paikkaan ja siistiä jäljet. Tontteja nyt on pilvinpimein pitkin kaunista maakuntaa. Järkevä veljeni kertoi kyllä kauhutarinoita hirsien kokoamisesta ja muusta tähtitieteellisestä asiasta. Näin kuvia kämpästä. Veistettyä hirttä, hirsiholvattu laipio. Puulattiaa ja tilaa. Kaikkea sitä mitä olen kaivannut monta vuotta. En ole erityinen mökki-ihminen, kaipaan isompaa ja sellaista jossa voisi toteuttaa kaikki totettamattomat ideat. Sitäpaitsi naapureita ei olisi lähimain, joten vois vapaasti elää, eikä peiliin tarvitsisi katsella ennen ulosmenoa. Tukan ei tarvitsisi olla hyvin koko ajan, jos ollenkaan. Tästä minä pitäisin. Sisätilojen leveys yhdeksän metriä ja pituus noin kolmekymmentä metriä. Huikeaa!
Jatkan kehittelyä.

Kämpän portin pielessä voisi versoa kukkia.

Äkkiä nousi verso

Kylmä alkukesä sai turhautumista aikaan satunnaisen viherpiipertäjän elämässä. Koska pihamme on varjoisa ja maa köyhää, päätin ruveta ruukkuviljelijäksi. Pihastamme vielä voi kertoa että se on ankea ja sillä on hieman originelli historia. Eräs toimelias mummo hoiti pihaa 25 vuotta, suunnitteli ja osti taloyhtiön siunauksella kasveja. Sitten tuli uusi asukas joka oli sitä mieltä että oli tuhlausta hoitaa pihaa. Tai pihaa saisi hoitaa tästäpuolin jokinen omaan laskuunsa. Mummo suivaantui ja kiskoi kaikki kasvit irti maasta, heitti roskiin ja alkoi järjestelmällisesti tuhota nurmikkoa. Nykyään pihassa ei kasva mitään ja sekin vähä noukitaan ja viedään roskiin.

Siis toin päivänsinen sisälle koska se alkoi taantua. Olin jo luopua toivosta kun äkkiä huomasin kaksi uutta päivänsineä puskemassa esiin kärsimyskukkaruukusta ja eräästä toisesta ruukusta, missä ei olisi pitänyt olla. Olin kerännyt siemeniä syksyllä ja kylvänyt kevätatalvella ruukkuun. Olin luopunut toivosta ja mullittanut muita huonekasveja kyseisellä mullalla. Siemenet itävät hitaasti näin koleassa kesässä ja voi olla että uusia taimia putkahtelee lisää ennen syksyä.

Ripustettakoon myllynkivi hänen kaulaansa...

Itä-Suomen hovioikeus suhtautuu raiskauksiin vähättelevästi antamalla tekoon nähden lieviä tuomioita. Ihmettelen miksi asiaan ei puututa? Onko lapsen raiskaaminen vahemmän vakava rikos kuin aikuisen raiskaaminen? Tiedän että lakia pitäisi muuttaa ja samalla pitäisi muuttaa myös asenteita. Kertooko edellä mainittu siitä miten lapsiin yleensäkin suhtaudutaan yhteiskunnassamme; näennäisen hyvin.

Luin jostain tapauksesta, en tiedä liittyykö tämä Itä-Suomen hovioikeuteen, jossa sammuneen raiskaaminen ei ole niin paha rikos kuin tajuissaan olevan. Miten ihmeessä tajuton henkilö voi puolustautua? Turha ruveta puhumaan että itse aiheutettua koska joi itsensä tajuttomaksi ja nainenkin vielä. Näitä selittelyjä kuulee tämän tästä. Milloin on ollut liian vähän vaatteita, milloin on liikuttu vaaralliseen aikaan ulkona yms. Ja ikävä kyllä naiset syyllistyvät myös uhrin syyllistämiseen. Ihan totta, anteeksi nyt että olen olemassa ja naisellisuuteni on vaaraksi, joten raiskaus on sallittua. Raiskauksessa on aina kyse alistamisesta, häpäisemisestä ja mitätöinnistä. Myös lapsen kohdalla.

Ghanalainen postipoika ja mummot

Ghanalainen postipoikamme on iloinen ja hyväntuulinen aina. Häntä huvittaa nykyään puutalomme vanhat mummot. Samanlaisia ranstakoita löytyy hänen entisestä kotimaastaankin. Siellä mummoja kunnioitetaan erityisesti sillä siellä mummot ovat kunnioitettavia henkilöitä. Aluksi yksi mummoistamme rupesi simputtamaan postipoikaamme, mutta tämä osasikin kohdella mummoja niin kunnioittavasti että mummo rupesi kehumaan häntä kaikille. Meillä taitaisi olla oppimista maahanmuuttajilta joissakin asioissa.

Heinäkuun tummuva yö

Heinäkuun illassa auringon paahtama kaupunki viilenee yön armollisessa syleilyssä ja maailma tummuu yöksi. Hyönteinen pyörii riisivarjostimen sisällä, hurisee kokoonsa nähden suhteettoman lujaa. Kun valo sammuu vaimenee hurina ja sopii toivoa ettei hän kuulu verenimijäin sukuun. Tässä kaupungissa hengitetään ainoastaan sisäänpäin.

Lyyrinen ilta kirkossa

Minulla on ollut yksipuolinen ja rajoittunut käsitys urkumusiikista. Eilen oli Turun Tuomiokirkossa urkuri Juhani Romppasen urkukonsertti. Yllätyin, koska olin aina luullut että uruilla täytyy soittaa jylhästi, jylhää musiikkia. Kyllä tässäkin konsertissa soitettiin jylhästi, mutta sitten oli niitä herkkiä ja lyyrisen kauniita osia.