Mataleena

2012-01-25T13:50:00.003+02:00

Huikaisevan kirkas aurinko sai mielen korkealle kun kävelimme kirjastoon äänestämään. Siellä oli ihmisiä tungokseen asti. Pari äkäistä ukkoa jupisi muuttavansa pois Suomesta jos toinen ehdokas valitaan presidentiksi. En uskaltanut kysyä kumpaa he tarkoittivat, sillä olisin ehkä saanut turpiini.

Ammattilitot ovat kuulemma tukemassa Haavistoa. Se on hyvä. Jotkut kirjailijat tuntuvat uskovan pääsevänsa vihreälle oksalle Niinistön myötä. Unelmia pitää olla ja myös sisältöä unelmille.

Äänestin Haavistoa.

Sunnuntaina Turussa:

Ympäristöministeri Ville Niinistö kampanjoi Pekka Haaviston puolesta Turussa su 29.1.
- klo 11 - vajaat 12.30 Teatterisillan ympäristössä Aurajokirannassa

Paikka: Teatterisilta, Läntinen rantakatu 21, Turku, Finland

- klo 18 alkaen Linnateatterissa Kulttuurikaupunki Turku Pekka Haaviston takana

Paikka: Linnateatteri, Linnankatu 31, 20100 Turku, Finland

Viisaus ei tule vanhoista kirjoista?

2012-01-24T11:19:00.005+02:00

Katselin alueuutisia televisiostamme, joka ihme kyllä toimii vieläkin. Se on erään maailmalle lentäneen runoilijan kierrätyskamaa. Jännäksi menee nämä vaalitouhut. Eräälle seurakunnan kantavalle moraaliselle voimalle suosittelin nitrojen pitämistä lähettyvillä kun vaalitulos julistetaan. Kehotus oli aiheellinen, ei ilkeässä mielessä tehty.

Sauli Niinistö ei ole kulttuurihenkilö. Hän haluaa kirjastot maksullisiksi. Viisaus ei tule vanhoista kirjoista, sanoi eräs oikeistolainen Porissa kun Porin kirjastoja lakkautettiin. Sitä paitsi Niinistöllä tuntuu olevan patavanhoillinen naiskäsitys: Jenni silittää paidat, laittaa ruokaa ja hellii.
Lisäksi hän ei osaa suhtautua luontevasti tavallisiin ihmisiin; on herran oloinen. En äänestä Niinistöä.

Minusta oli veikein rouva Pohjois-Karjalasta sanoessaan että: Äänestän Haavistoa. Niinistö on herra mutta Haavisto taas ei ole. Olisiko nyt niin että Herrojen aika alkaa olla ohi? Pohjanmaalta kuului kyllä synkkiä lausuntoja tilanteesta. Ja sittehen veisathaan virsi jossa on noin kaksikymmentä säkeistöä.

2012-01-23T08:41:00.002+02:00

Keskiviikkona täytyy taas terästäytyä äänestämään. Äänestän Pekka Haavistoa. Hän on luova ja sivistynyt.

Tammikuinen maanantai valkenee hiljaa. Jossakin humisevat uudet tuulet.

Iso ei välttämättä ole toimivin

2012-01-19T10:21:00.003+02:00

Mitenkä paljon Turku säästi lopettamalla Martin ja Mikaelin lähikirjastot? Pääkirjasto on hieno ja nykyaikainen ja puolustaa kyllä paikkansa. Olin vähällä jäädä kahden raivokkaasti keskenään tappelevan pojan jalkoihin uuden kirjaston aulassa jokin aika sitten. Kesti suhteettoman kauan ennen kuin vartija saapui paikalle ja tilanne rauhoittui. En ole aikaisemmin törmännyt kirjastossa moiseen. Tämä ei liene jokapäiväistä kirjastoissamme. Eikä kirjasto ole erillinen saareke jossa yhteiskunnalliset ongelmat eivät näkyisi. Kirjastot ovat sosiaalisen kohtaamisen paikkoja. Jossakin pohjoisessa kirjastossa on ruvettu lainaamaan lumikenkiä kirjojen ohessa. Saakohan joku kirjastokorvausapurahaa lainattujen lumikenkien määrän mukaan.

Suuntauksena näyttäisi olevan että kaikki pieni ja toimiva ja ihmisläheinen, kuten kyläkoulut, kirjastot ja terveysasemat lopetetaan ja kaikki keskitetään isoihin yksiköihin, joita ei kukaan jaksa hallita. Postista ei kannata enää edes puhua; se lopahtaa kokonaan muutamassa vuodessa.

Haluaisin niin mielelläni että asuinalueeni läheisyydessä olisi kävelymatkan päässä lähikirjasto.

Muistoja, taloja ja numerologisia lukuja

2012-01-18T15:51:00.007+02:00

Luostarinsininen lasinen kynttilänjalka jossa on lämpimän oranssinen kynttilä tuo mileeni Rudof Koivun kuvittamat lasten sadut. Hän mietti miksi se oli tuotu hänelle lahjaksi kynäilijöiden vieraillessa. Lahjaidean oli keksinyt näyttelijän vaimo. Siihen sisältyi viesti ja merkityksiä. Mietin mitä he olisivat tuoneet jos henkilö ei olisi ollut viipurilainen, vaan turkulainen? Voi olla että lahja oli "ryssähtävä". Voi olla ettei se ollut tietoisesti.

Yksi klisee johon törmää vieläkin on viipurilainen nousukkuus. Mitähän mahtaa olla turkulainen nousukkuus? Selvinnee tutustumalla Turun kaupunkihistoriaan. Viipuri oli Suomen ainoa todella keskiaikainen kaupunki ja oli myös kansainvalinen kaupunki ennen kuin muualla Suomessa alettiin puhua kansainvälisyydestä.

Keltainen jugendtalo, tiedättehän sellaiset joissa on alaosa tiiltä tai kiveä ja yläkerros puuta. Koristeellisia yksityiskohtia löytyy kyllä. Kaunis talo tummuvaa iltapäivän valoa vasten. Jotakin kiehtovaa siinä oli. Aivan kuin kutsui astumaan sisälle. Talojen kohdalla lasken aina asuntojen numerologisia värähtelyjä. Minulle otollisia numeroita ovat 1, 3,6,9,. Nelonen on karmanlukuni mutta sitä voidaan kiertää asuntoja ajatellessa. Ykkönen tarkoittaa johtajuutta ja vakiintunutta asemaa. Kolmonen on hauskan huoneiston luku, kutonen tasapainon ja kodikkuuden, yhdeksikkö kosminen ja universaalinen luku. Siihen sisältyy vastuullisuus ja parhaimmillaan erakkomaisuus hyvässä mielessä; tienäyttäjän ja vuorella seisoja. Yksinäisyyden selättäjä. Luku 9 on henkisyyden yksi taso. Yhdeksän elämänlukuna kaikki kuuluu ihmiskunnalle, ei minulle itselleni. Numero syntyy kun lasketaan kaikki osoitteen luvut yhteen ja otetaan pienin yhteinen luku.(Postinumeroa ei pidä huomioida) Xkatu 13a 5 =1 (a=1) tai 12b 8= 4. Olen huomannut että yliopistohmiset asuvat usein luvussa 7 tai 11. Ne ovat henkisyyden lukuja. 11 on korkean hengellisyyden luku; joillakin piispoilla on tuo luku.

Meillä mieheni ja minun luvut täsmäävät hyvin asuntojemme lukuihin.
Henkilökohtaiset luvut muodostuvat ihmisen syntymäajasta ja nimen kirjainten pienimmästä yhteisestä luvusta. On asuntoja jotka suorastaan työntävät ulos ja
jotkut eivät "päästä" edes sisälle vastenmielisyyden tunteen synnyttyä jo pihalla.

2012-01-16T10:21:00.008+02:00

Lunta kuin lusikalla annettu. Naapurin kissa mourusi aidantakana kammottavasti. Kissatkin mouruavat nykyään milloin sattuu. Aamulla avasin radion ja Sauli Niinistö puhui kuin olisi jo valittu. Mielipidetiedustelut pitäisi lailla kieltää, niillä manipuloidaan aivan liikaa äänestäjiä. Synnytetään harha että ei kannata äänestää koska se on jo ratkennut tai äänestän nyt "tuota", kun se kumminkin voittaa.

Ei minun pitänyt tuosta kirjoittaa. Lääkäri ja kirjailija Axel Munthe asui elämänsä viimeiset vuodet Tukholmassa kuninkaanlinnassa. Hänellä oli kuninkaan kanssa erikoiset välit: he eivät tervehtineet toisiaan, vaan "vetivät siipeä" erään vanhan jutun vuoksi. Kuningatar Viktoria oli ollut Munthen kanssa tämän huvilalla Caprilla liian monta viikkoa muinoin. Tämän kertoi eräs ystävättäreni, joka tapasi Munthen eräässä kirjallisessa salongissa Tukholmassa 1947. Samainen ystävättäreni oli evakko ja vaelsi koko elämänsä Karjala sisällään. Hän tuli toimeen hyvin Paavo Rintalan kanssa; molempia riivasi evakkous. Luulen etteivät turkulaiset kulttuuri-ihmiset tajunneet evakkouden koko syvyyttä hänen elämässään.

Yksi kirjailija kateili minulle miksi kyseinen henkilö ei hänelle kertonut mitään noista elämänsä historioista. Ehkä se johtui siitä että kyseinen kirjailija puhui aina itsestään; totta puhuen hänellä ei ollut kuin yksi puheenaiha: hän itse.
Pitää osata kuunnella ihmisen puhetta. Tässä minä olen ollut hyvä lapsesta asti.

Amerikkalaista vaikutustako?

2012-01-13T09:56:00.004+02:00

Ketä ovat Kansallisen kivääriyhdistyksen jäsenet? Kyseinen yhdistys on tehnyt tutkintapyynnön yleiselle syyttäjälle presidenttiehdokas Pekka Haavistosta. Tuli amerikkalaiset fiilikset takavuosilta.

Katsoin eilen vaalikeskustelun. Nuoriso on fiksua porukkaa. Jotkut ehdokkaat saivat kylmätväreet selkäpiihin. Arhinmäki ja Haavisto ovat omaa luokkaansa. Kuka olikaan se, joka sanoi että Älä anna asetta käteen sille joka sitä eniten haluaa? Se oli viisaasti sanottu. Ketään ei ole vielä valittu, joten äänestäkää. Minun kaksi lähes 90-vuotista tuttuani on äänestänyt ennekkoon äänestyspaikassa itse. Jos vanhukset vaivautuvat äänestämään, silloin nuorempienkin pitäisi äänestää. Nuoret elävät meidän jälkeemmekin kauan.

Guggenheimistä Autonomiseen kulttuurikeskukseen

2012-01-12T09:42:00.006+02:00

Jos Guggenheim-museo halutaan Helsinkiin ja siihen investoidaan isosti rahaa, niin Turku voisi ottaa oppia ja perustaa Suomen ensimmäisen Autonomisen kulttuurikeskuksen. Tätä voisi hyödyntää matkailuvalttina. Lisäksi yliopisto voisi perustaa Autonomisen kulttuurikeskus-museon tutkimusinstituutin; sinne otettaisiin töihin vai harvoja huippulahjakkaita tutkijoita joilla ei ole poliittisia kytkentöjä mihinkään suuntaan.

Toivon ettei Niinistöstä tule presidenttiä. Hänellä on patavanhoillinen maailmankäsitys. Tulisi kaapista ja sanoisi mitä mieltä on asioista, sillä minusta hän ei ole tähän mennessä sanonut mitään olennaista. Poikamainen ulkomuoto hämää keskiluokan nuoria aikuisia.

Vesipannu fislaa hellalla. Ulkona näyttää liukkaalta ja harmaalta. Kärsimyskaktus uhmaa kaamosta ja kukkii. Oikealla on saattohoitokuva vanhasta myrtistä joka loukkaantui kun pitkän ja lämpimän syksyn jälkeen tuli pitkä talvi?

Äänestämässä kirjastossa ja muutenkin

2012-01-11T14:43:00.004+02:00

Aamupäivällä kävelin tai pikemminkin lompsin vesipuroissa pääkirjastoon äänestämään. Siellä oli jonoja ja ruuhkaa. Äänestin.
Helluntailainen tuttavani hihkaisi äänestäneensä Nelosta. Minä en äänestänyt nelosta, vaan jotain toista, joka ei ehkä sovi hänen arvomaailmaansa. Sitten siirryin runo-osastolle ja löysin Anja Snellmanin: Öisin olemme kaikki samanlaisia.
Lainaus:
Muistatko miten kuiskasin sängyssä
Älä tee valoja
Tee hämärää

Ostin torilta silakoita ja omenoita. Meillä on hyvin vaatimaton, mutta ravitseva ruokakulttuuri. Ystävämme Anu, joka kuoli, sanoi aikoinaan että jokaisessa kulttuurikodissa pitäisi olla ruokasali. Olen samaa mieltä, vaikka asunnoissa nykyään ruokasalit ovat harvinaisia, sillä perheet eivät enää juurikaan ruokaile yhdessä. Se on sääli, sillä yhdessä ruokailu on tapakasvatusta ja sosiaalista toimintaa.

2012-01-09T10:15:00.005+02:00

Lunta hipsii hiljaa. Pikkupakkanen on ihan mukavaa pitkittyneen ja märän syksyn jälkeen. Viime yö oli täysikuinen. Kansanperinteessä täysikuu, lumi ja pakkanen rinnastuvat kauhutarinoihin. Kuu kumottaa koleasti, kuollut ajaa komeasti; ethän pelkää piikaseni. En ole kuullut tai lukenut kauhutarinaa elokuun kuutamosta tai kevätkuutamosta. Kuutamokauhutarinaan kuuluvat talvi, kylmyys, kylmä valo ja kuolema.

Eilen kävelin Portsassa ja ihmettelin lumen luomaa taianomaisuutta maisemassa. Lunta ei ole paljon, se vaivoin maanpeitoksi riittää ja silti syntyy nosteinen olo. Mikaelin kirkko kuin satulinna taustalla tai edustalla. Jotkut asunnot ovat koteja, jotkut taas eivät sitä ole. Kaikkia Portsan asuntojen interiörejä ei ole vielä pilattu kokonaan. Keittiöiden kokopuiset kaappienovet kannattaa hioa ja maalata tai säilyttää sellaisenaan, uusia ei enää saa helpolla.

Muistelen kaiholla puusepän tekemiä puisia kaapinovia Portsan entisessä asunnossa. Pelkään pahoin että seuraava asukas luopui niistä. Maksoivat hunajaa ja sellaisia uniikkeja ovia ei saa mistään enää. Nykyiset keittiönkalusteet ovat yleensä kelvottomia jo vuoden päästä.

Kakluunihellan tai korvikkeen voi rakentaa puretun tilalle, sillä hormi on aina tallella. Näin Fortumin epätoivoisen ahneina aikoina on hyvä olla tulisijoja olemassa. Ja kakluunia ei sytytetä pelkästään tunnelman vuoksi, siitä saa lämmön lisäksi luonnollisen ilmanvaihdon samalla. Portsan myytävät asunnot ovat ylihintaisia, ovat olleet jo jonkin aikaa. Pitää ottaa ostomatkalle realistinen mieli, romantiikan voi työntää taka-alalle, ja tarkka hajuaisti on kultaa.

Portsan pihamaata katselee Mikaelin kirkon torni. Kuva alla:

Ritari de Montbazonin vastaus

2012-01-08T11:08:00.003+02:00

Kerran eräs ritari de Montbazonin nuori ja mukiinmenevä daami kysyi kylmäpäisesti kuninkaan kuullen: Hyvä herra, miten päin lienee, onko koira kiinni hännässä vai häntä koirassa? Tähän ritari taitavana läksyttäjänä vähääkään hämmentymättä vastasi aivan tasaisella äänellä: ketään ei ole kielletty tarttumasta koiraa sen enempää hännästä kuin kuonostakaan. Tämä vastaus miellytti kyseistä kuningasta, eikä ritarin tarvinnut lähteä hänen luotaan palkkiotta.

Dostojevski: Talvisia merkintöjä kesän vaikutuksista.

2012-01-06T21:02:00.003+02:00

Ilta pimeni. Pikkupakkasessa kävelimme asunnolle, joka on nykyään hiljainen puutalo. Asukkaat ovat siirtyneet taivaisiin tai hoitokoteihin. Ainoa naapuri tassuttelee ja kolisee joskus; elossaolon merkkejä.

Teofania meni; en halunnut mennä kirkkoon ja siunattua vettä ei tullut hörpityksi. Joka itsensä ylentää, se alennetaan sanoi yksi pappi seurapiiri rouvalle kirkkokahvilla kerran ja huonosti siinä kävi;papille meinaan. Kammoan nykyään seurakuntaseurapiirejä, ovat pahempia kuin maalliset seurapiirit, joita en luojan kiitos, niitäkään, kohtaa enää. En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paska, niin että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena.

Nyt alkavat härkäviikot eli juhlaton kausi.

"Ja henki kyyhkysen muodossa..."

2012-01-05T10:08:00.007+02:00

Teofanian aatto. Teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Ortodoksit muistelevat Jeesuksen kastamista; Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Siunattua vettä saa lähes jokainen tilkan mukaansa. Joskus vesi loppuu kesken ja joku voi toki vain siemaista tilkan paikanpäällä.

Kirkoissamme on kulttuurisidonnaisia käyttäytymistapoja. Joskus pyrkimys täydelliseen suoritukseen häiritsee enemmän kuin totuuksia huuteleva nainen. ( Teofania 2008 "Sinä paska pappi! isä Petri hyvä pappi! Sinä varastit rahaa Romaniassa!)

On tietysti tärkeää miten päin kädet ovat siunausta pyydettäessä ja sitten on suudeltava piispan sormusta ristin suutelussa. On kyllä aika hurjaa kun vasta kirkkoon liittynyt henkilö jännittää katseita, ja mokaa, ja sitten seitsemän vuoden kuluttua muistutetaan asiasta. Oli kuulemma silloisen papin syy kun ei ollut opettanut tarpeeksi. Ylipäätäänkin hän tuntuu muutamien mielestä olevan syntipukki vähän jokaiseen yskäisyyn seurakunnassa. Suomen ortodoksit ovat kuin luterilaiset eräässä suhteessa: heille on tärkeää ulkoinen käyttäytyminen ja se mitä muut meistä ajattelevat. Tällä ei ole mitään tekemistä itse uskon kanssa; se on kulttuurista hapatusta.

Seitsemän vuotta on maaginen luku. Seitsemän vuotta jossakin seurakunnassa ja yhteisössä on harkinnan paikka. Minne katosivat lähes kaikki tutut ihmiset kirkosta?

Luettavia kirjoja: Nikolai Gogol: Taras Bulba, Roberto Bolano: Chileläinen yösoitto,
Axel Munthe: Huvila meren rannalla. Eira Stenberg: runot 1966-2002.

Tammikuun neljäs päivä

2012-01-04T10:32:00.002+02:00

Omenapuut Putkinotkinossa ovat kuolleet,
melkein viisitoista vuotta vanhat omenapuut.
Syksy muuttui rajusti sateisesta kylmäksi ja
peitti niiden oksat jäällä; talvi palelsi sitten
niitä vimmatulla pakkasella; ja lopuksi tuli
kevät kovin yhtäkkiä, kuumin päivin ja kylmin öin;
kun aurinko lämmitti puita ja kiihdytti niiden mahlan aikaisin juoksuun
niin yö hyyti ne ja halkaisi niiden rungot.
Niin ne kuolivat.

Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut tai miksi ei perunoita?

Kuolleet omenapuut

Tammikuun toinen päivä

2012-01-03T10:01:00.005+02:00

Tasaisen harmaata sohjoa ja pimeyttä. Ajattelen että kolmen kuukauden kuluttua on kevät. Sitä ennen on suuri paasto ja pääsiäinen. Toriparkin uhkaamat kiinteistöt pitäisi laseroida jotta korvausten hakeminen olisi helpompi toteen näyttää. Laserointikuva kertoo, mitä vaurioita oli rakennuksessa ennen toriparkkia ja sen jälkeen. Laserkuvaaminen ei ole kallis. Tämä tiedoksi kiinteistöneuvostoille eräässä lounaisessa seurakunnassa.

Sain postissa Valamon Ystävien jäsenlehden. Minulla on tunne, että Turun Valamon Ystävien paikallisosastoa ei kukaan kaipaa nykyään. Rahat varmaan kelpaisivat. Olen sitä mieltä että nettiadressi Igumeni Sergein puolesta oli tarpeellinen ja oikein. Se ei ollut epäluottamuksen osoitus Arkkipiispa Leolle.
Ihmiset jotka panevat itsensä likoon julkisesti, omalla nimellään, jonkin asian puolesta, joutuvat rangaistaviksi. Muistan takavuosien huorittelut ja hulluksi leimaamiset oikeauskoisten toimesta.

Piispoilla pitäisi olla "vaimot" jotka pudottaisivat heidät arkitodellisuuteen sopivin väliajoin.

Jouluruno

2012-01-01T22:12:00.002+02:00

Kuusenoksat raapivat rannetta,
hihasta putoaa tuohuskynttilöitä lumeen.
Tämä ei ole hauta, vaan tie.
Juoppo kadottaa kävelemisen taidon,
sanat unohtuvat, kylmä onkin lämmin.
Ei nimeä sillä, joka koskettaa,
hetken kuluttua puhuu vanhana ystävänä.
Valoa pimeyden takana,
ikkunoista loistaa joulu,
pyhän tuoksu herkistää
kirkon ovella.

Päivi Virolainen

Runo julkaistu tekijän luvalla.

Alla Uuden Vuoden kuu, joka on jo kohonnut taivaalle. Vielä viikko ja on täydenkuun aika.

Hyvin Valaistua Uutta Vuotta!

2011-12-30T10:09:00.008+02:00

Turussa on sähköt toimineet koko Hannu ja Kerttu - myrskyjen ajan. Kiitos siitä että täällä sähköt toimittaa Turku Energia.

Alla kaupungin puistojen kävelypolkuosastolle tervehdys; Richterin puretun talon kohdalla ei polkua pitkin pääse ilman kumisaappaita. Eikä varsinkaan pikkuisilla korkokengillä, ei ainakaan jos vaunuissa pieni lapsi makoilisi.

Ei pidä ottaa liian suuria riskejä, ulkona liikkuessa.

Kävelin pitkin jokirantaa ja räntää hipsi muutama märkä hiutale. Kampaajalla lueskelin vuosihoroskooppeja. Vesimiehen aika siirtyy kuulemma pois Neptunuksen vaikutuspiiristä ja aiheuttaa uusien asioiden etsintää ja haltuunottoa. Olenkin jo ajatellut luokkoutua erinäisistä jutuista ja aloittaa uudet projektit.
Minun piti laittaa kuva Portsan osittain palaneesta puutalosta, jota kaupungin rakennustoimi ehdotti purettavaksi. Hanke siirrettiin syrjään odottamaan ratkaisua. Suojelualueen taloja ei yleensä pureta, mutta kuulin huhuja kaavamuutoksesta jonka seurauksena osittain palaneen talon paikalle juonitaan "julkista rakennusta." Kaavamuutoksella on paha kaiku korvissani. En ehtinyt Portsaan asti tänään.

Joulutarinaa XI

2011-12-24T10:49:00.006+02:00

Märkää ja pimeää. Savupiippu lienee kostunut koska aikansa lämmettyään alkoi tupruta sisälle. Onneksi tätä kesti vaan pari minuuttia ja sitten savu alkoi mennä oikeaa tietä ulos. Kiireettömin jouluaatto aikoihin. Aamulla kuuntelin ohjelmaa radiosta ja samalla paistoin piparit ja joulutortut. Mies kömpi sängystään kuin kesken talviunestaan herännyt karhu: kysyi että paloivatko piparit pellille ja mitenkä puuro kuumalla liedellä kattilassa. Hän ei ole jouluihminen, lienee karun lapsuuden vaikutusta. Hänellä on monia ihania ominaisuuksia. Miehet ehkä tuntevat itsensä sivullisiksi joulun aikaan sillä naiset siivoavat, touhottavat monia pieniä yksityiskohtia, ja niitä riittää.

Sitten on tuo Joulurauhan julistus Turun vanhalta suurtorilta joka tänä vuonna oli ilman talvitakkeja ja karvahattuja. Miksi muuten aina lauletaan Jumala ompi linnamme? Kuka on vanha vainooja? Nuorison mielestä se on vanha vihtahousu ja vanhat ihmiset että venäläinen, historiallisesta ajattelusta riippuen.

Luostarin joulu lienee aika erikoinen. Tässä kuvassa Konevitsan luostarin pääkirkon pienoismalli, sisällä palaa tuikku.

Pohjois-Karjalassa sataa kuulemma lunta parhaillaan. Täällä palaa kynttilä mustan ja märän maan ympäröimänä.

Joulutarinaa X

2011-12-22T22:05:00.002+02:00

Illan hämärtyessä kun kannoin polttopuita pinoon, olin näkevinäni lumihiutaleita leijumassa. Ikävä kyllä ne eivät lisääntyneet sateeksi asti. Maa on musta ja mustaksi jää jos lunta kaipailet...

Jouluna nousevat kaikki tunteet pintaan. Joillekin joulu on psykoosia lähentelevä koettelemus, toiselle taas hyvän mielen juhla. Sitten on meitä jotka olemme siltä väliltä. Meillä kotona ei käytetty alkoholia jouluna. Tämä oli ehdoton sääntö. Toinen sääntö oli että piti olla kiltti ja hyväntuulinen ja kiitollinen siitä mitä oli. Jouluna piti muistaa kaikkia vähimpiä veljiä ja siskoja. Ja kaikkia yksinäisiä, juoppoja, orpoja ja merellä olijoita. Merellä olijat nostattivat väristyksiä koska siellä oli vaarallista ja myrskysi. Myöhemmin vierin pari joulua tenkkilaivalla jossakin keskellä valtamerta. Ei se nyt joululta tuntunut mutta menetteli.

Meillä kotona oli aina joulupukkina isänäiti. Hän rakasti hauskanpitoa ja esiintymistä. Isoisä olikin sitten täysin päinvastainen. Hänen tehtäviinsä kuului huolehtia joulukuusi taloon. Hän käytti valtaa ja vetkutteli ja aikaili ja haki sitten viimetipassa kuusen; se oli perinne sekin.

Huomenna päivä on jo pikkuisen pitempi.

Joulutarinaa IX

2011-12-21T10:51:00.002+02:00

Oravat ovat tulleet takaisin pihaamme. Ne menivät hämilleen kun suuri jalava turvallisuus syistä karsittiin kynityn kalkkunan näköiseksi ja niiden juoksurata oli riivitty pois. Tämä kuvan orava istui aidalla ja odotti kisailukavereitaan. Oravat ovat enemmän hamstraajia kuin sosiaalisesti suuntautuneita. Jos ikkuna olisi auki oravat veisivät kaiken syötävän pöydältä. Jopa itseään isomman leipäpussin kerran.

Jouluun on ainakin kolme päivää. Lähikaupasta katosivat Tolu ja voi. Ilmeisesti Tolu katosi siivousintoilijoiden toimesta ja voi oli kadonnut jo paljon aikaisemmin. En kaipaa oikeasti kumpaakaan juuri nyt. Mäntysuopa sopii vähän kaikkeen siivoukseen.
... ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen... Näinä aikoina en ole kuullut kenenkään puhuvan hellyydest. Mitä taas joulun ainaisuuteen tulee, niin se on ahistava ajatus. Laulun sanoittaja tarkoittanee muuta kuin joulua siinä mielessä kuin se todellistuu meillä pian.

Joulutarinaa VIII

2011-12-18T13:38:00.003+02:00

Varjo kudotulla muurilla
aina naapurinasi
naapurin huoli itsestään
riippurinnoistaan, ylivuotisesta sukupuolestaan.
Varjo kuvassa, yksi lisää,
sinä itse, yksinäisenä,
nuorena
-Majatalon ovella
seisoo joku, joka kohottaa ja laskee lyhtyään.
Minä näen varjoni
lyhenevän, pitenevän
tai puitten oksistojen katkomana.

Gunnar Ekelöf Trilogia s.223 Suomentanut Caj Westerberg

Joulutarinaa VII

2011-12-17T15:27:00.003+02:00

Katedraalikoulussa oli Lucia-neidot laulamassa valoa pimeyteen. Kyynisenä aikanamme Lucian edustama hyvyys ja kauneus on erityinen asia.

Pimeävässä illassa tuikkivat kaupungin valot. Vettä vihmoo. Joulu tulee pienistä asioista. Tuoksuista, mauista ja kohtaamisista. Minun piti ottaa kuvia lukiolaisten julkisista rakennuksista tekemistä piparkakkutaloista. Ortodoksikirkkokin oli kuulemma veikeä piparkakkutalo. Piparkakkutalot olivat näytillä kirjaston tieto-osastolla viime viikolla. Eilen ne oli viety pois, enkä ehtinyt nähdä, saati kuvata.

Joulutarinaa VI

2011-12-15T21:24:00.010+02:00

Pimeässä illassa loisti adventtitähti Tuomiokirkon aukiolla.

Oli ekumeeninen rauhanjuhla Tuomiokirkossa. Matti Salminen lauloi: Talot nukkuu lumiset... ja muutaman muun joululaulun.

Piispat ja papit puhuivat joulun sanomaa. Kaariholvit olivat korkealla.

Joki oli mustaakin mustempi. Lunta ei meille suoda ja taivas pilvessä tähdetön.

On hyvä asia että joulun valoisa juhla on keskellä pimeyttä. Tätä olisi vaikea kestää muuten.

Joulutarinaa V

2011-12-14T20:30:00.009+02:00

Turun kauppatorilla on joulukuusi. Myyntikojuja on ilmestynyt torille pieneksi kyläksi asti. Toriparkkia ajetaan nyt typistetysti torin pohjoiselle puolelle Louhen jatkeeksi. Ortodoksikirkko on vaaravyöhykkeessä kallistua tai revetä, mikäli parkkihallia jatketaan kirkon ja seurakuntasalin alle. Jo nyt on tehty jotakin maaperätutkimusta ja asia halutaan kaupungin toimesta saada päätökseen, ovathan kunnallisvaalit tulossa. Muistuu mieleen isä Mitron lausuma hänen Turussa käydessään: huomasin juuri että jos kirkkorakennuksenne tuhoutuisi, niin tuossa pyhän marttyyri keisarinna Aleksandran ikonissa on kirkon rakennusohjeet.
Toivon että kankeasta, kirkollisesta byrokratiasta huolimatta kirkko säilyy ja kukoistaa. Rukoileminen on tietenkin aina hyväksi mutta Jumala tekee tekoja ihmisen kautta ja siksi rukoilkaamme päättäjille viisautta ja hyvää tahtoa. Rahan haaliminen ei saisi olla ainoa tavoita kirkollisessa elämässä; kirkko on hengellinen laitos. Seurakunnassamme voi olla tärähtäneitä akkoja enemmänkin ja heitä ei saisi vähätellä toimijoina.

Turkulaiset luterilaiset nimittävät kirkkoamme ryssän kirkoksi, miksi kauppahallia ei nimitetä ryssän kauppahalliksi? Turussa on muitakin tsaarin aikaisia rakennuksia, miksi niitä ei nimitetä ryssän taloiksi?

Huomenna on Trifon Petsamolaisen, Karjalan valistajan, muistopäivä. Hän perusti Petsamon luostarin ja on myös Kolttien apostoli.

Rujoenkeli palaa verannalla. Jouluun on noin kymmenen päivää.

Joulutarinaa IV

2011-12-13T11:28:00.003+02:00

Tänään heräsin pimeään ja kuvittelin kellon olevan kahdeksan. Kello oli kylläkin kymmenen. Vein yhden myrteistä saattohoitoon verannalla. Vanhat ihmiset uskoivat kuihtuvan ja kuolevan myrtin tietävän kuolemaa jollekin ihmiselle. Tämä on myyttien ja tarinoiden maailmasta. Samoin kuin sekin että turisti löytäisi Turusta turkulaisia tuotteita kovinkaan helposti. Yksi turisti kysyi ja minä olin neuvoton. Joulupukki tulee torstai-iltana Turun tuomiokirkkoon sanoi muuan täti ja sinne ei saa mennä muut kuin valitut laulamaan joululauluja ja visertämään kuin Sylvia jouluaamuna.

Mummo lähetti paketin jouluksi. Sitä ei saa syödä ennen joulua ja päätän heti maistella hieman. Naapurissa soi moottorisaha. Kaatunut puu pienitään yhteiseen käyttöön luulen. Veimme joulutervehdykset postiin ja nyt en ajattele edes siivoamista. Karjalassa muinoin siivottiin kuin "hurjathilmat". Kaikki pestiin väljällävedellä ja harjattiin niin että hirvitti. Naiset vahtivat toistensa nurkkia että löytisi likaa tai pölyä. Russakat muuttivat tilapäisesti muualle.

Joulutarinaa III

2011-12-11T18:17:00.002+02:00

Vanha mies seisoi rappusilla ja muistutti Lumikin ja seitsämän kääpiön hahmoa vanhana. Hän myy taloaan. Talo on suojeltavien talojen alueella. Oli pahasti päässyt rapistumaan. Pihalla oli erikoinen, kaunis havupuu. Juna kolisteli Helsinkiin. Vettä satoi. Ullakolla oli pimeää ja islamilainen perhe pelkäsi kun pikkupoika kaatui pimeässä. Vaikea dilemma, sillä talo pitäisi korjata uusiksi kokonaan, mutta ulkoasua ei saa muuttaa. Kyllä tähän rahaa uppoaisi sanon välittäjälle ja kävelin pois. Talo oli ollut joskus komea.

Aikaisemmin päivällä olin kirkkokahvilla ja kysyin venäläiseltä mieheltä että mitä hän luuli Venäjällä tapahtuva nyt juuri ja lähitulevaisuudessa. Hän sanoi että sitä ei moni tiedä ja toisaalta suomalainen media kirjoittaa joka tapauksessa negatiivisesti, tapahtui mitä tahansa. Näin se varmasti onkin.

Iltapäivällä kirjoittelin joulutervehdyksiä ja etsin osoitteita, kuten aina joulun alla. Pohjois-Karjalassa satoi kuulemma lunta. Saisi sataa täälläkin.

Joulutarinaa II

2011-12-10T15:02:00.003+02:00

Yöllä oli kaatunut suuri lehmus, vanhuuttaan, naapurissa. Siinä sitten miehet tuumailivat aamutuimaan että on kaatunut puu ja rikkonut vajan katonkin osittain. Olen hyvilläni että meidän vanha jalava oksittiin syksyllä. Se olisi takuulla romahtanut komeasti myrskyssä.

Vanhalla suurtosilla en nähnyt iloisia naamoja; vettä satoi ja joulupukkikin oli apaattisen oloinen tai itse olin. Jos olisi ollut löysää rahaa, olisin ostanut pari pipoa yhdeltä onnettomalta tytöltä. Hän oli tehnyt kaikki myytävät itse. Sellainen on kunnioitettavaa.

Ostin joululahjaksi eräälle vainotulle henkilölle, kirjakaupasta jolla on eläimen nimi, venäläisen klassikon 1800-luvulta; joka vertautuu nykyiseen Tsetsenien sotaan. Se on tarina sodasta, kunniasta, uskosta ja isänrakkaudesta.

Ilta hämärtyy ja on aika sytyttää rujoenkeli. Konevitsan pääkirkon pienoismallin sisällä palaa kynttilä.

Joulutarinaa I

2011-12-09T16:10:00.004+02:00

Raskaat, vetiset hattarat lösähtävät katuun. Kengät ovat oikeat, eivät läpäise vettä. Samettitakki muuttuu imupaperiksi. Silmälasit käyvät hyödyttömiksi ja palmikon päästä valuu noro pitkin selkää.

Sisällä on lämmintä. Kaadan rujoenkeliin lamppuöljyä illaksi. Sultsinat uinuvat lämpimässä kulhossa. Amnestyn kynttilä putosi hankalaan paikkaan. Pitäisi viedä tuo pakastin kierrätykseen; runoilija Jääskeläinen oli ostanut sen kierrätyksestä ja taiteillut Aatamin, Eevan ja hyvän ja pahantiedonpuun sen oveen. Lähti sitten muihin maihin ja pakastin jäi meille. Sen taakse Amnestyn kynttilä putosi.

Sytytin rujoenkelin verannan ikkunaa. Se on rosoinen enkeli jonka kädessä palaa liekki. Ulkona sataa vettä ja lumet katoavat vesiviemäreihin.

Ruokakassi ry

2011-12-06T15:08:00.013+02:00

Operaatio Ruokakassi ry ja Mikaelin seurakunta järjestivät köyhien ja vähävaraisten itsenäisyysjuhlan Turun kauppatorilla. Jonot olivat pitemmät kuin koskaan ennen ja väkeä muutenkin runsaasti. Pahinta lienee se välinpitämättömyys ja kovuus mikä näkyy yhteiskunnassamme nykyään. Köyhyys ei ole enää missään mielessä itseaiheutettua. Tässä ei ole kyse "steineristien" välinpitämättömyysteoriasta jolla näykitään flegmaatikkoja temperamenttiopin pohjalta, vaan rakenteellisesta ja elinkeinoelämän arvomaailmasta, jossa voiton maksimointi on pyhää epistolaa. Kaikkien valaistuminen ei ole niin pitkällä että pärjäisi pelkällä hengellä. Eivätkä ruokakassijonossa seisovat ihmiset ole sosiaalitapauksia, vaikka eivät kovin luovan toiminnan ihmisiä olisikaan. Luovuutta se on hengissä pysyminenkin näinä aikoina.

Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen palkittiin ARKISANKARIN tittelillä.

Maanpuolustusryhmä Sinibaretit olivat edustettuina ja tukijoukkoina.

Turun ortodoksisen seurakunnan tervehdyksen toi isä Roland Tönnison.

Puheiden ja laulujen aikana jaettiin ruokakasseja, tarjottiin kuumaa hernesoppaa ja kahvia. Lisäksi oli sielunhoito- ja rukousteltta tarvitseville.

Ilma oli kuulas ja yöllä satanut lumi oli jo sulanut. Turun Ruokakassi-tapahtumassa oli musiikkia ja laulua omasta takaa!

2011-12-03T23:17:00.004+02:00

Tuulee ja sade hakkaa ikkunaan. Jouluvalo loistaa ikkunalla. Tein myönnytyksen ja laitoin sähköputkilotuikut ikkunalaudalle. Katu on musta ja taivaanpesemä. Minkälaista mahtaa olla Konevitsan luostarissa tähän aikaan vuodesta. Luulisi olevan mustaa, vetistä ja pimeää. Laatokka myrskyää kuten syksyllä on sen tapa. Ostin myyjäisitä pietarilaisen jouluikonin.

Meidän Valamossamme käyvät kuohupäät, muusta kuin ilmastollisista syistä, korkeina. Myrskyn jälkeen tulee yleensä tyyni ja siunaava sade huuhtoo maiseman. Ihmisten luomat riidat ovat selvitettävissä; annetaan Jumalalle mikä Jumalan on ja keisarille mikä keisarille kuuluu.

Taiteiden Turku

2011-12-01T11:50:00.004+02:00

Turun Sanomien mukaan Turku on estämässä Jan-Erik Anderssonin Kalm-muistomerkin toteutumisen. Turun kaupungin rakennustarkastaja esittää tänään kokoontuvalle rakennuslautakunnalle ettei hankkeelle myönnetä lupaa. Perusteluina ovat "kansallismaiseman tärvelevyys ja tarpeettomuus."

Taideteoksen on tilannut Åbo Akademin Säätiö. Taideteos sijaitsisi Sibelius museon ja Aurajoen välissä.

Koskahan nämä edellämainitut arvot ovat haitanneet ja estäneet rakentamista ja rakennusten tuhoamista Turussa?

On Turussa hyvääkin; joulukuun pimeyteen on syttynyt valaisevia valoja:

2011-11-26T21:29:00.006+02:00

Tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi on valaistunut. Kaupungit kaiketikin kilpailevat kenen kuusi on komein. Alla Design-pääkaupunkimme kuusi tuhnusateen pehmentämänä.

Minusta kuuset ovat maskuliineja. Ainakin isot kuuset.

Luterilaisilla alkaa adventin aika.

Konsertti Turun Mikaelin kirkossa

2011-11-25T16:05:00.009+02:00

Pidä huolta niistä jotka kärsii- hyväntekeväisyyskonsertti Turun Mikaelin kirkossa 26. marraskuuta kello 18.00

Köyhiä ja vähävaraisia avustava Operaatio Ruokakassi tarvitsee kylmäkuljetukseen soveltuvan pakettiauton.

Anna roposi projektiin ja saavu paikalle. Näin joulun alla kahtiajakautuneisuus kansassa korostuu entisestään. Liput 10 euroa. Tarjolla kakkukahvit!

Juhlissa oli menoa ja meininkiä. Tunnelma katossa, gospelit kaikuivat ja ihanaa viulunsoittoa kuultiin. Arjen sankareita palkittiin.

6.12 2011 on kauppatorilla köyhien itsenäisyysjuhlat.

Kuka laittaa tähden Tuomiokirkon edessä olevaan kuuseen?

2011-11-24T14:28:00.005+02:00

Päivänkajo kapeana nauhana kahden hämärän välissä. Tuulee puuskittain. Lunta ei ole nähty, saati haistettu. Jos joku onnistuisi vangitsemaan lumen tuoksun tuoksupulloon, niin heti ostaisin.

Vanhan ajan joulumarkkinat Vanhalla suurtorilla alkavat 26.11.2011. Vesisade ei oikein luo tunnelmaa; pimeyttä kyllä riittää. Ja tonttu-ukot hyppivät taas!

Tuomiokirkon edessä on perinteinen joulukuusi. Yksi lapsi kysyi: Kuka laittaa tähden kuuseen? Arkkipiispako? Rupesin miettimään että kuka sen laittaa. Lapsen mielestä arkkipiispa olisi tarpeeksi arvokas henkilö niin tärkeään tehtävään. Olen samaa mieltä.

Olen tuntenut haikeutta koko viikon. Talo, jossa asumme, on hiljainen; vain kolme asukasta enää. Vanhuus ja kuolema ovat olleet läsnä viime aikoina.

Asia jäi pöydälle...

2011-11-21T17:08:00.010+02:00

Tihkuisen harmaa maanantai-ilta. Turun kaupunginhallitus kokoontui käsittelemään Toriparkin kaavamuutos-asiaa. Vaa`ankieliasemassa olleet demarit halusivat asiat hautumaan ja asia jäi päydälle. Tilanne jatkuu ensi maanantaina samaan aikaan, samassa paikassa. Mielenosoittajia oli noin kolmekymmentä henkilöä.

Minulle uusi tieto oli se että keskiajalla kauppatorin kohdalla oli kaatopaikka, jossakin siellä nykyisen ortodoksisen kirkon lähettyvillä. Mitähän arkeologisissa kaivauksissa mahtaisi löytyä?

Jouluvalot olivat syttyneet kävelykadulle.

Torin alla parkkitilan kaivajia odottaa 70 metrin syvyydeltä arvoituksellista ja epävakaata savea. Savi ei äänestä; savi liikehtii.

Pyhän Aleksandran ortodoksinen kirkko lepää osittain savipatjan päälle.

2011-11-19T12:24:00.003+02:00

Aamun aurinko jäi pilvien taa ja yleinen harmaus laskeutui. Täällä ei lunta satanut, ei edes räntää.

Ortodoksi tuttu kertoi että muutaman vuoden kuluessa hänellä on kolme rippi-isää vaihtunut: yksi erotettiin, toinen sai toimituskieltoa ja nyt igumenikin sitten sai lähteä. Sitä ei tiedä, miten rippilasten käy tässä tapauksessa. Pieni ihminen ei ole merkityksellinen näissä kirkollisissa kähinöissä. En ole ortodoksisuuden erikoisasiantuntija. Kyseinen henkilö on vastuuntuntoinen, eikä uskalla enää etsiä uutta rippi-isää.

Eilen oli Turun ortodoksisen kuoron kulttuuri2011 konsertti. Taattua, laadukasta laulua.

Nyt on paaston aika!

2011-11-17T12:32:00.008+02:00

Turun ortodoksinen kuoro konsertoi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa pe. 18.11 2011.klo 19.00. Ohjelmistossa on otteita useitten säveltäjien liturgisesta kuoromusiikkituotannosta, mm. Pärt, Musorgski, Tsaikovski, Stravinski, Rahmaninov. Vanhaa, perinteistä ortodoksilaulua.

Kts kuoron kuvaa. Klikkaa tästä!

Alla kuoron tenori Jopi Harri ja myös kuorossa laulava äitinsä Ulla Harri kirkkokahvilla 6.11.2011 Turun seurakuntasalilla.

Jos suola käy mauttomaksi...

2011-11-15T11:41:00.007+02:00

Kaamos syvenee. Kirkkokunnassamme alkoi 15.11. joulupaasto. Aurinko paistaa viistosti ikkunasta sisään. Lunta luvattiin mutta ei sitä tullut.

Vanhenevat runopojat melskaavat; virkistävää täti-ihmisen korville. Luen akateemista kirjallisuus kritiikkiä. En ihmettele yhtään ettei niitä kukaan tavallinen ihminen lue, taitavat kirjoittaa toisilleen opinnäytteitä nämä kriitikot.

Päivän tekstissä puhutaan suolasta ja suolan mauttomaksi käymisestä. Jos suola käy mauttomaksi ei sitä suolaiseksi saa uudelleen.

Paasto johtaa kilvoituksen kautta valoon. Kuvat ovat vuodenajasta johtuen muuten vain vähä-valoisia...

Ps.

Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi vieläkin käydä kirjoittamassa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Valamon marraskuu

2011-11-12T22:56:00.008+02:00

Järvi on vakaa, harmaa kuten marraskuussa tänä vuonna. Viime vuonna tähän aikaan oli pakkasta ja lunta; ellen muista muita marraskuita.

Valamossa on dramatiikkaa; igumeni Sergei ei luultavasti kävele Valamon käytäviä juuri nyt.

Tiedotteet ovat omiaan luomaan uusia tarinoita, ei niinkään sitä mitä ON.

Ajattelen Valamon todellista tehtävää. Minusta luostarit ovat hengellisiä laitoksia, eivät ne ole liikelaitoksia, yleensä; tai niiden ei pitäisi olla liikelaitoksia. Valamossa liiketalous ja hengellisyys törmäsivät yhteen. Kumpi mahtaa voittaa pitkällä tähtäimellä.

Toivoisin niin että igumeni Sergein hahmo näkyisi ja olisi läsnä Valamossa edelleenkin.

Vanhoissa tarinoissa marras istuu rinnan päällä ja aiheuttaa ahdistusta.

Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi kirjoittaa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Tomi Kontio kävi Turussa

2011-11-07T20:12:00.007+02:00

Runoilija Tomi Kontio oli tänään Turun runoviikkojen runoilijana kirjastossamme. Hän on miellyttävän vaatimaton ja sympaattisen oloinen esiintyjä. Hän kertoi kirjallisen tuotantonsa synnystä ja ranskalaisen runoilija Charles Baudelairen vaikutuksesta hänen runouteensa. Baudelaire oli runoilija joka kulki omaa tietään välittämättä uusista tuulista ja tyyleistä. Sama pätee myös Tomi Kontion runoilijan laatuun. Hän kertoi rajan ylittämisen tärkeydestä. Hän on ollut aina itähelsinkiläinen ja juuri tällä on merkityksiä. Hän on asunut koko ikänsä Kontulassa. Kirjoittanut sen kuppiloissa ja kapakoissakin.

Hän kertoi koskettavista asioista niin että alkoi naurattaa, vaikka itku ei ole kaukana. Runon Tahdon mukaan: isän tuhkanlevitys mereen. Hän ei halunnut nimeään kiveen. Tuhka narskui hampaissa tuulen sinne paiskaaman kun isä antoi viimeisen kerran turpiin.

Kontulan kartan copyright Genimap Oy. Pahan kukkia kannen kuvan copyright Anneli Qveflander-Sarpaneva.

2011-11-05T15:17:00.008+02:00

Turussa oli pilvipoutaa kun pyöräilimme hautausmaalle. Kosteus tunkeutui tennareihin ja jalkoja alkoi palella. Ortodoksisella hautausmaalla oli ollut litania Karjalaan jääneiden muistolle.

Kappelin oven yläpuolella olevan ristin kultaus on rapissut lisää; koskahan tuokin korjataan tai uudelleen kullataan.

Katselin perinteisiä puisia hautaristejä. Niitäkin on monen mallisia.

Kuvan valkoisen ristin on veistänyt entinen kirkkoherra Petri Ratilainen ja metallisen nimilaatan lahjoittanut Tiistaiseura. Puisen ristin idea on että se lahoaa aikanaan. Puinen risti on ekologisempi kuin hautakivet. Ikävää että ortodoksiselle hautausmaallekin on ruvettu pystyttämään hautakiviä puisten ristien sijaan.

Mikään ihmisen maallisessa elämässä ei ole pysyvää.

Luterilaisella puolella anoppi sai omat kynttilänsä.

Ilta alkoi hämärtää kun pyöräilimme takaisin.

Ilomantsissa kuulemma paistoi aurinko. Hirvet ovat vauhkoja. Viiden suden lauma oli nähty saloilla.

Ajattelin 86 vuotiasta äitiäni. Hänellä taitavat sukulaiset olla jo suuressa määrin hautausmaalla. Kun ilta hämärtyy ihmiset menevät haudoille kynttilöitä sytyttämään.

Kekrinä tulivat vainajat kylään...

2011-11-04T15:36:00.008+02:00

Kun olin lapsi oli ainakin Pohjois-Karjalassa vielä Kekrinä juhlavaa. Nyt kukaan ei enää muista koko kekriä. Kekrin aika kesti kaksiviikkoa. Ennen sotia, kun oli vielä piikoja ja renkejä ja elettiin maatalousyhteiskunnassa, palvelusväellä oli kahden viikon loma. Usein myös piiat ja rengit etsivät silloin itselleen uuden palveluspaikan.

Vainajia oli muistettava kekrinä. He tulivat maanpäälle vierailemaan, lähteäkseen taas pois, kuten uskottiin. Tärkeätä oli että vainajia kohdeltiin kuin piispaa pappilassa; oli viinaa, olutta ja paistia. Kekrin aikaan teuratettiin karjaa ja muutenkin ruokaa oli runsaasti. Kekrin aattoillasta pyhien loppuun asti, piti välttää puhetta, kovia ääniä ja huonoa käytöstä.

Nykyään viedään vainajien haudoille kynttilöitä juuri kekrinä. Perimmäinen tarkoitus lienee tulen torjuvan pahuutta ja kuolemaa.

Tänä vuonna kekrin sää on leuto ja kolean kesäinen. Routa, jäätynyt maa ei kopise saappaiden alla. Pimeys on syvää. Marraskuu; eivätkä kaikki puut ole riisuttuja vieläkään.

Laatokan saaret peittyvät sumuun...

2011-11-03T11:30:00.006+02:00

Elämä lyhyt, rakkaus pitkä,
vaikka pätkii...näin on.

Toivo Laakso, teoksessaan Kesken kaiken (Kirja kerrallaan 2011.)

Toivon runoista tulee hyvälle tuulelle aina.

On harmaata, lämmintä ja kosteaa. Kohta on Pyhien päivä. Karjalan Valistajain Sergein ja Hermanni valamoslaisen, Arseni Konevitsalaisen, Trifon Petsamolaisen ja Aleksanteri Syväriläisen päivä. Muistanko väärin että lapsena jäätynyt maa rahisi saappaiden alla ja sormia paleli pyhäinmiesten päivänä?

Laatokalla saaret peittyvät sumuun. Konevitsan kirkonkellot soivat vettä pitkin kauas.

Lonttisten iloinen talo

2011-11-01T14:10:00.012+02:00

Lonttinen on esi Raunistulaa Turussa, Aurajoen ja radan välissä oleva puutaloalue. Lonttisiin on kylläkin noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana pienoiskerrostaloja joenpuoleiselle alueelle. Lonttistentie halkoo aluetta. Lonttinen on ollut hyvinkin huonomainen alue.
Pimeätä viinaa kuulemma myytiin, ja tapeltiin.

Ketarantiellä on ollut Lonttisten huoratalo, jossa asiakkaita kävi mustilla, hienoilla autoilla Helsingistä, politiikan huipulta asti, vielä 1960-luvulla. Näin kertoi taloyhtiömme vanha rouva 86v. Hänen mukaansa eräs raumalainen herra osti asunnon Lonttisista koska autojen perusteella alue olisi hyvä.

Totuus selvisi hänelle kyllä pian.

Syvemmällä Raunistulassa oli ollut Honolulu niminen ilotalo ja siellä oli hieman rahvaanomaisempaa kuulemma.

Nykyään alue on keskiluokkaistunut ja Vanhassa verkatehtaassa asuu vallan fiiniä väkeä. Helsinginkatu satamasta Helsinkiin, yli Tuomaansillan, vie herrat Helsinkiin, eivät tule enää lystäilemään Lonttisiin.

Seksiteollisuus on kyllä löytänyt tiensä Verkatehtaankadullekin vilkkuvine valoineen.

Ei suostu syrjäytetyksi

2011-10-30T16:24:00.008+02:00

Tapasin entisen opiskelutoverini Turun Yliopistosta bussipysäkillä. Hän ei suostu syjäytetyksi. Hän on taistellut työpaikasta kohta kymmenen vuotta Turun kaupungin kanssa. Hän ilmoittaa selkeästi, toistuvasti että haluaa työtä. Kaupunki ei anna työtä. Miksi ei anna? Tämä kahden tai melkein kolmen laudatturin maisteri ei suostu työttömäksi, mielenterveyspotilaaksi eikä tee itsemurhaa; hän haluaa työtä. Hän on sinnikäs työtä vieroksumaton ihminen. Hänellä ei ole suhteita, poliittista jäsenkirjaa ja lisäksi hän on arkisen näköinen ja yli viisikymmentä vuotias. Hän on tottelematon eikä suostu syrjäytetyksi. Tärkein syy lienee kuitenkin se, ettei hän ole turkulainen. Turussa kaupungin työt on miehitetty luottamusmiesten puolisoilla ja lapsilla ja lapsenlapsilla. Lisäksi työntekijöiden lapset sijoittuvat aika kätevästi kaupungin töihin. Yliopistolla on näköjään sama käytäntö nykyään.

Hyvää on se että hän on sinkku ja lapseton. Yleensähän myös syrjäytettävän lapset syrjäytetään Turussa, vaikka olisivat miten fiksuja hyvänsä.

Kunnioitettavaa sinnikkyyttä näinä alasajon aikoina. Hän ei ole yksin. Meitä on monta.
Miksi emme liittyisi yhteen ja perustaisi akateemisten akkojen akkaenergia-ryhmää.

Kolea kesä jatkuu

2011-10-29T15:59:00.008+03:00

Aurinkoinen ja kuulas päivä. Melkein kolea kesä. Elleivät puut olisi lehdettömiä, voisi luulla että kohta on kevät. Kevääseen on vielä matkaa, on koettava joulut ja pääsiäiset ennen sitä. Hymyni ei ole nyt juuri täydellisin; etuhampaan paikka putosi. Ystävämme Anu sanoi ennen kuolemaansa että elämä tule kaikin puolin kalliimmaksi mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Hammaslääkärilaskut kasvaa ja silmät näkevät omiaan, korvat humisee ja kroppa ei tottele, vaan alkaa elää omaa elämäänsä.

En ole vieläkään löytänyt kasettia jossa Anu puhuu 1900-luvun kirjallisesta kulttuurielämästa. Hän oli Taata Sillampään miniä jonkin aikaa ja se aika oli värikästä.

Huomenna siirrytään talviaikaan. Haluaisin nukkua talviunta niin kuin karhu. Minua naurattaa nämä lounaissuomalaiset karhu- ja susipelko-jutut.

2011-10-28T15:47:00.007+03:00

Ruska alkaa olla viimeisillään.

Muutama rusahtava lehti hehkuu vielä maassa.

Kohta on marraskuu. Kuolemankuu.

Joki valuu hitaasti savivettä mereen. Ilma täynnä tihkua, mutta ei sadetta.

Kolme sorsaa ui vastavirtaan rautatiesillan alitse.

Simonsaari on peittynyt veteen.

Kristus ikoni katsoo olkani yli näyttöruutuun. Minulla on usein tunne että minulla on esilukija.

Syksyn keltainen on myös ilon väri. Se valmistaa luontoa ensilumeen.

Sitä ensin odotellaan ja kun sitä saadaan sitä kauhistellaan.

:-)

Ihmisyyden unohdus Littoisten verkatehtaalla

2011-10-26T10:45:00.006+03:00

Littoisten Verkatehdas sijaitsee Liedon kunnan Littoisten järven rannalla. Verkatehdas perustettiin 1700-luvulla. Nykyään tehdasmiljöössä asuu varakkasta ja valikoitunutta väkeä. Muutaman kilometrin päässä on Varissuon monikulttuurinen asuinalue, siellä asunnot ovat huomattavasti huokeampia kuin Littoisten verkatehtaalla.

Eilen katsoin TY2 Ajankohtaisen kakkosen. En uskonut silmiäni ja korviani kun alettiin puhua Littoisten Verkatehtaan kehitysvammaisten asuttamisen vastustajien suulla. Lienevät varakasta ja sivistymätöntä väkeä. Heidän asuntojensa myyntiarvo ei ole suhteessa kehitysvammaisiin. Jos on, niin vika on muualla kuin kehitysvammaisissa. Ja toisaalta pitääkö kehitysvammaisia rangaista noin sivistymättömillä ja rakkaudettomilla naapureilla?

Museoviraston huoli kulttuurihistoriallisen rakennuksen interiöörien säilymisen puolesta on ymmärrettävää ja sillä ei sinänsä ole tekemistä kehitysvammaisten kanssa.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat hyväntahtoisia, rakkaudellisia ja positiivista energiaa levittäviä erityisihmisiä. Olen ollut kehitysvammaistyössä ja tehnyt taidetta heidän kanssaan. Minulla on vain hyviä kokemuksia kehitysvammaisista ihmisistä. Heillä on myös rytmitajua ja joillakin jopa kyky ilmaista itseään tanssin keinoin. Aikamme ulkoinen kauneusihanne ei varmaankaan toteudu monenkaan kehitysvammaisen kohdalla, ja ei se toteudu minun eikä monen muunkaan ihmisen kohdalla. Kehitysvammaisten ihmisarvoa ei saa loukata.

Kuka tahansa meistä terveistä ihmisistä voi joutua liikenneonnettomuuteen ja vammautua loppuelämäkseen. Mikään ei ole varmaa. Ei edes rahan mahti.

2011-10-25T20:29:00.002+03:00

Olen kävellyt tänään kymmenen kilometriä. Lopuksi kävelin Nummenpakalle saunaan. Kissanraato oli heitetty pensasaidan viereen, joku isoauto oli ajanut sen päälle. Kuljettaja oli lopettanut kissan, heittänyt kadulle ja kaasutellut tiehensä. Ehkä hän ajatteli että omistajan on hyvä nähdä vainaja. Ihmisiä oli ihmettelemässä raatoa, ja jokainen oli lopulta sitä mieltä että jos me hautaamme kissan, ei omistaja saa koskaan tietää että se on kuollut.

On merkillisen lämmintä. Olen hyvilläni että Turun toriparkki-hanke siirtyi maaperätutkimusten puutteellisuuden vuoksi. Toivottavasti koko hanke haudataan syvälle pohjasaveen iäksi.

Minulla on Pro Wanhan Jokelan Joku roti sentään paita päällä. Jokela ei ole vielä kuollut.

2011-10-24T14:44:00.014+03:00

Kaikki alkoi siitä kun näin televisossa elokuvan jossa valmistettiin unkarilaista gulassia. Lähdin metsästämään tarvikkeita kaupungilta. Jostain syystä lähdin kävelemään pitkin Yliopistonkatua ja löysin itseni Strandellien talon pihamaalta. Siellä möhkövantti - graffiti vartioi pihaa. Taustalla on vanhan makkaratehtaan vahva seinä. Talojen säilyttämisen puolesta on helsinkiläinen, puolueeton sovitteluryhmä tehnyt ehdotuksensa. Mitä sanovat kaupungin kaavoitusarkkitehti ja virkamiehet?

Alempana katua on Sinisen talon tyhjä tontti. Mikähän hoppu sen purkamisella oli?

Torilla ostin paprikoita, chiliä ja tomaatteja. Loput tarvikkeet löytyivät ruokakaupasta. Kerran takavuosina, silloin kun seurakunnassa oli vielä ortodoksinen vapaan tahdon aika, keitin gulassikeittoa kirkkokahville. Vanha edesmennyt kanttori Torhamo kertoi ihastuneensa keittoon. Joku toinen taas oli saanut mahansa sekaisin. Koskaan ei ole kaikille hyväksi mikään.

Torilla osoittavat mieltään edelleen rahavallan vastustajat.

Heillä on aina runsaasti kansalaisia ympärillään keskustelemassa maailmanlaajuisesta talouspolitiikasta ja sen vaikutuksista meille kaikille.

Ortodoksikirkon kupolin reunalla linnut pitävät kokoustaan. Lienee vaalit tulossa kun naakkoja on noin runsaasti. Mistähän mahtavat puhua naakat?

Yksi kummallisimmista, ja samalla inhimillisimmistä kirkkoon liittymisen syistä on se, kun nainen kertoi liittyneensä ortodoksikirkkoon koska kaunis pastori oli kuin pyhimys eräässä ikonissa. Joku muukin ilmeisesti huomasi yhtäläisyyden ja siitä ei hyvä seurannut. Krysostomos hän kyllä olemukseltaan on.

Nyt porisee gulassipata hellalla. Tuoksu on mahtava. Ainahan on hyvä syödä.

Romantikko puutaloja katsastamassa

2011-10-22T10:13:00.007+03:00

Sataa, on harmaata ja lämmintä. Olin ajatellut käveleväni Turun linnan puistoon tänään ja sivunnut samalla silakkamarkkinoita. Nykyään ne ovat Saaristolaismarkkinat. En mennyt linnan puistoon nostalgoimaan.

Kotipihan kynitty puu ei ole uhkana romahtaa. Lahot oksat karsittiin pois uhkaamasta talojen kattoja. (Kuva oikealla.)

Silmiini osui kirjoitus puutaloasuntojen sisäremonteista. Asunnon myyjät ilmoittavat usein...renontoitu vanhaa kunnioittaen... Tarkempi tutustuminen osoittaa kuitenkin että vanhaakunnioittava rakentamisen asiantuntemus on ollut hakusessa. Itse olen hakenut puutaloasuntoa jossa on vanhaa, ronskia oloa. Monen tuhannen kirjan sijoittaminen johonkin asuntoon on haaste. Taulujakin on tullut haalittua. Luulen olevani harvinainen asunnonetsijä. En ole juurikaan kirjahyllyjä, kirjoista puhumattakaa, nähnyt yhdessäkään asunnossa, en edes Raamattua pöydällä, vaikka se on aina ollut perinteisesti jokaisessa kodissa oleva ainoa kirja virsikirjan lisäksi. Almanakkaa en kirjaksi laskisi. Nyt en tarkoita että kirjoja ja tauluja pitäisi olla, ei niitä tarvitse olla, mutta jos niitä on, olisi oltava ikkunatonta seinätilaa tarpeeksi kirjahyllyjä varten.

Ehkä olen romantikko ja väärällä vuosisadalla. Lisäksi myytävät puutaloasunnot ovat suhteettoman hintaisia kuntoonsa nähden.

Alla olevaa Pro Wanha Jokela - paitaa saa ainakin paikan päältä, Jokelan tiskiltä.

Joko ne taas jyrää meitin...

2011-10-21T00:22:00.000+03:00

Melkein viikon ovat sinnitelleet Turun kauppatorilla Demokratia-mielenosoittajat. Aluksi kaikki oli sujunut hyvin, kunnes tuli keskiviikko ja sähkö katkaistiin ja mielenosoittajat häädettiin kaupungin virkamiesten annettua virka-apupyynnön poliisille. Mielenosoitus jatkuu edelleen. Viime yönä aktivistit nukkuivat taivasalla makuupusseissa. Yöllä alkoi sataa ja osa heistä meni pitämään sadetta esiintymislavan katoksen alle. Kaupunki lähetti yöllä traktorin hakemaan esiintymislavan pois kauppatorilta.

Tänään otetuista kuvista käy ilmi että aktivistit ovat edelleen torilla. Nämä ovat kansainvälisiä markkinavoimien ja rahan ylivaltaa vastustavia aktivisteja. He eivät ole syyllistyneet pahantekoon.

Teknologiateollisuus on jo sijoittanut pääomansa ulkomaille: se ei välitä Suomen "duunareista" pennin vertaa. Eikun siis senttiäkään.

Kovaksi käyvät asenteet ja otteet, kuten koko yhteiskunnassa yleensä. Kummallisinta lienee ettei sitä edes huomaa ajoissa. Kuvan pömpelissä (alla) sai Wanhoina Hywinä aikoida käydä pissillä.

Hiljaisten sielujen lumo...

2011-10-20T10:54:00.010+03:00

Eilen illalla Teemalla esitetty venäläisen Aleksei Fedortsenkon elokuva Hiljaiset sielut oli syksyn taide-elämys minulle.
Hiljaiset sielut elokuva lumosi katsojan todella erinomaisella kamerankaytöllä ja runollisuudella. Mitään epäolennaista ei ollut; vain tarina, maisema ja ihminen siinä.
Andrei Tarkovski korosti runollisuutta taiteen lähteenä. Runollisuus venäläisessä kulttuurissa on eri kuin länsimaisessa kulttuurissa, jossa sillä on vähättelevä arvo. Minusta Aki Kaurismäki on tavoittanut tietäen tai tietämättään saman runollisuuden tason elokuvissaan; tajun kauneudesta sielläkin missä sitä ei luulisi olevan.

Syrjäyttäminen on suunniteltua ja tarkoituksellista

2011-10-19T11:54:00.012+03:00

Luin Jouni Lehikoisen kirjoituksen Murheellisten laulujen maa? Portsan verkkolehdestä.
Se synnytti ajatuksia olemisen sietämättömästä pakosta. Luulen, että me elämme onnellisuuden harhassa. Ihmisen ei kuulu olla onnellinen. En edes tiedä mitä onnellisuus on. Ihmistä ohjaa tyytymättömyyden olotila. Aina kun saavuttaa jotakin, automaattisesti alkaa tavoitella vielä parempaa. Taiteessa tämä lienee luonnollista.

Nuorten mielenterveyden häiriöt ja syrjäytetyksi tuleminen on oire jostakin. Lapset ja nuoret uhrataan elinkeinoelämän vaatimusten alttarilla; he ovat maksumiehiä vanhempiensa orjatyön tekemisestä. Jotkut nuoret ovat valinneet toisen tavan elää. Jotain pitäisi tehdä todella: vanha autoritäärinen työkulttuuri ei toimi tässä yhteiskunnassa enää. Minä en enää usko että syrjäytettyjä ihmisiä halutaankaan auttaa. Uskon että syrjäyttäminen on tarkoituksellista ja suunniteltua.
Mitä sellainen ihminen joka (luulee elävänsä) elää turvassa, tietää ihmisen todellisesta hädästä. Ilman unelmia ei kukaan selviydy.

Elä kiirehi...

2011-10-16T20:39:00.005+03:00

Yritin kuvata lintuparven lentoa harvalehtisen puun läpi; lehtiä ja oksia oli kuvassa, mutta lintuja ei. Sää oli pilvisen harmaa ja oudon lämmin. Sähkökaappiin oli ilmestynyt hauska ja viisas kuva. Sen voi tulkita haluamallaan tavalla. Joskus olisi hyvä miettiä autoa, mopoa tai polkupyörää ajaessaan ajonopeuttaan, ja toiseksi kenelläkään ei oikeasti ole kiire ihan koko ajan jonnekin.

2011-10-14T16:06:00.003+03:00

Häikäisevän aurinkoinen päivä. Pohjoistuuli saa nenän niiskumaan. Pihametsikössä humisevat uudet tuulet. Ovatko puut solidaarisia toisilleen. Ainakin he varistavat lehtensä, paitsi havupuut, maahan. Lehtiä ei pidä laittaa roskiin. Niistä tulee hyvää multaa maanparannusaineeksi. Muumioituneet omenat on hävitettävä; kukaan ei kerro mikä on oikea tapa.

Kadun toisella puolella mies myy lapsuudenkotiaan ja toivoo ettei kukaan ostaisi. Luopuminen vie kauan. Ajatuksissaan hän palaa vielä usein vanhaan taloonsa.

Viikonlopuksi luvataan lämmintä.

Perinneruoka, päivä ja ihmesuhde löpinää...

2011-10-12T11:59:00.003+03:00

Tänä aamuna tein karjalaista perinneruokaa eli sultsinoita. Jokainen karjalainen osaa tehdä sultsinoita. Tai muuten on tätien ja emäntien mielestä häpeällinen henkilö. Onneksi minulla on vanha puuhella jonka päällä riisivelli sakenee ja hautuu sopivaksi. Mies on ammattiyhdistys seminaarissa joten keittiö on vapaa valtakunta heimoriitteihin. Hänellä on työpiste keittiön nurkkauksessa, hän tykkää keittiön lämpimästä ilmapiiristä.

Nyt täytyy lähteä viemään lämpimäisiä lapselle joka osaa kyllä itsekin valmistaa sultsinoita, mutta se ei ole sama asia. Turkulaisille ei pidä antaa edes lämpimäisiä; alkavat heti miettiä: mitä se minusta haluaa
Ovat epäluuloisia ja varuillaan kaikkien kanssa. Olen törmännyt usein Turussa lauseeseen: Mitä hän sillä tarkoitti? Ikään kuin aina joku tarkoittaa muuta kuin mitä sanoo ja tarkoittaa. Seikkailupuistossa aikoinaan turkulainen työkaveri sanoi että: Häh, etkö vieläkään ole oppinut että turkulaiset itse eivät koskaan sano sitä mitä tarkoittavat. Asiat hoidetaan privatisti ja päätökset samoin. Kun turkulaiset tarkoittavat, se tietää huonoa kaikille tai joillekin.

Lopuksi Toivo Laaksoa
...Ja löydät myös paradoksit, kuulen
muinaisen mummon sanat:
Elämää minä rakastan,
ja kuolemaa kaipaan.

Siinä taiteen tehtävä...

2011-10-11T16:41:00.003+03:00

... Meni epähuomiossa housut väärinpäin
jalkaan, lappurivi paistaa.
Kyllä avaruudessa on toinenkin eläin,
joka on keksinyt housut, ja niihin
sotkeutuu, ajattelen.
Tehdään kunniaa perinteelle, ja samalla
pilkataan sitä. Siinä
taiteen tehtävä...

Toivo Laakso Kesken kaiken,
Kirja kerrallaan Helsinki 2011

Luin runojaan. Vihannekset kiehuivat muusiksi. Sade ropisi ryynejä ikkunaan; ajattelin että taivaalta sataa mannaa. Tilanne ei ole toivoton runouden suhteen.

Häivähdys toisena olosta...

2011-10-10T20:44:00.004+03:00

Minkä vuoksi Timo Soini saa niin paljon julkisuutta mediassa? En halua nähdä lähes joka uutisissa Soinin esiintymisiä.

Kävin eräällä luterilaisella kirpparilla kävellessäni eräässä puutalolähiössä. Ostin käsinpuhallettua, vanhaa lasia. Äkkiä kummallinen mies alkoi puhua siitä miten mustalaiset tinkaavat jopa kirpputoreilla ja katsoi minua. Olin pukeutunut sadeviittaan ja Naturan kumisaappaisiin, lisäksi minulla oli reppu. Niinkö he tekevät ajattelin, ja mietin olinko tyypillinen romani. Maksoin ostokseni, työnsin reppuuni ja poistuin paikalta. Kuulin miehen puhuvan pistoolista. Mietin miksi myyjä oli hermostunut. Mikä tässä nyt häiritsi? Sekö että minua katsottiin, niin kuin TOISIA katsotaan. Tarkoitan muita kuin valtaväestöön kuuluvia. Ehkä oivalsin miltä voisi tuntua olla TOINEN tässä kulttuurissa.

En ole romani, enkä TOINEN, muutoin kuin että olen Itä-Suomesta kotoisin, mikä sekin joskus on rasite tässä kaupungissa, enkä ollenkaan yksioikoinen. Sitten tuli vastaani ortodoksi, seurakuntavaalien ehdokas. Hän oli pelästyneen näköinen ja meni menojaan. Olin laittanut Ambroosiuksen kuvia blogiini kuukausi sitten, ja nyt minulla on outo maine joka suuntaan. Ja tässä seurakunnassa minä olen aina ollut toinen. Toisena olemisessa seurakunnassa on hyväkin puolensa; ei taatusti joudu klikkeihin.

Vanhan Jokelan puolesta voi kirjoittaa nimensä adressi.com sivustolla.

Kupittaan kadulla on puutaloja pitkälti

2011-10-09T18:14:00.007+03:00

Kävelin leppeässä myöhäissyksyn säässä pitkin Kupittaankatua. Siellä riitti puutaloja pitkälti. Jossain vaiheessa poikkesin puutaloasuntoon, jonka piti olla peruskuntoinen ja yhdessätasossa oleva, vanha asunto. Ei ollut. Suuri oli ja yhdessätasossa mutta ei mitenkään peruskuntoinen siinä mielessä kuin minä termin käsitän. Ehkä odotin 1900-luvun alun alkuperäistä tyyliä.

Kaskenkatu 15. pihalla tyhjennettiin taloja romuista. Talojen pitää olla tyhjät viikonloppuun mennessä. Saamieni tietojen mukaan talojen, kadun varrella olevan 1832 rakennetusta empiretalon ja pihalla olevan nikkari-jugend talon, säilyttämiseksi on tehty anomus jonnekin ja sen käsittely vie noin vuoden. Olisiko ollut viisaampi pitää muutama vuokralainen vielä vuoden, sillä se olisi ollut talojen kannalta turvallisempaa kuin autioittaminen. Kaipa säätiö on korjauttanut tai tilkinnyt vuotavan katon, sillä ämpäreiden tyhjentäminen vintistä vie aikaa ja resursseja. Säätiö on ilmoittanut asukkaille että teknisten ongelmien vuoksi asukkaat häädetään. Mitä ovat tekniset ongelmat? (Toivoa sopii etteivät talot pala mystisesti.)Talot omistaa nykyään sairaala Turunmaan säätiö.

Aurinko häikäisi, vettä ropsutteli pikkuisen ja joki oli kaunis ja tyyni. Ruskaiset puut kuvastuivat sen pinnasta. Jouluun ei ole kuin reilut kaksi kuukautta.

Runo-Suomi Turussa

2011-10-08T01:43:00.013+03:00

Runosuomi on alueellisten taidetoimikuntien yhteinen hanke.

Turun kirjamessuilla esiintyi eri puolilta Suomea olevia runoilijoita, mukana olivat:
Jyrki Heikkinen, Pohjois-Savo
Lasse Hyvärinen, Pohjois-Karjala
Tero Järvinen, Pohjanmaa
Jari Laasanen, Satakunta
Miki Liukkonen, Oulu
Lea-Liisa Kivikari, Häme
Ville Luoma-Aho, Keski-Suomi
Teemu Manninen, Uusimaa
Klaus Maunuksela, Varsinais-Suomi
Jari Pulsa, Lappi
Seija Silvennoinen, Etelä-Savo
Ville Vanhala,Kaakkois-Suomi
Kristiina Wallin, Pirkanmaa.

Runo Suomi 2011 - Antologiaa saanee mm. erilaisista tapahtumista.

Päällimmäiseksi jäivät mieleen Kristiina Wallin Pirkanmaalta, (Kuva ylinnä oikealla.)

Klaus Maunuksela Turusta, (Kuva alla.) ja

Miki Liukkonen Oulusta, kuva oikealla alinna.

Tero Järvinen Pohjanmaalta oli tuonut äijäenergisiä huumorirunoja.

Keskustelukulttuuri on erilainen Joensuussa. Siellä vastapuolet sentään keskustelevat asioista. Lisäksi lähtökohta on positiivinen ja huumorilla höystetty. Ei kaiken tarvitse olla niin jumalattoman totista ja asemasotaista. Tämän huomasin tässä viikolla. Tällä ei ole mitään takoa RunoSuomen kanssa. Ajattelin kyllä että tulevaan Runoseminaariin olisi parasta Tapani Kinnusen hankkia keskustelijat muualta Suomesta.

Turussa ei keskustella; Turussa sanellaan ylhäältä.

Alla Turun Kirjamessuilla 2011 bongattuna Maikki Harjanne ja Hannu Mäkelä.

Joku Roti tapahtuma Joensuussa alkaa

2011-10-06T09:49:00.004+03:00

Karjalaisen kulttuurin edistämis-Säätiö, jota myös Karjalaisen kulttuurin kuristamisSäätiöksi kutsutaan, aikoo ahneuttaan lopettaa kulttuuriravintola-ja kohtaamisten paikan Vanhan Jokelan. Tämä on väärin. Lisäksi muistan ravintolan yhteydessä toimineen, ja vieläkin olemassa olevan elokuvateatteri Kino Karjalan. Tiedättehän nuo vanhat ja kauniit elokuvasalit, joissa on oma tunnelmansa, punaiset istuimet ja kullankimallusta siellä täällä. Minusta elokuvateatterin voisi ottaa käyttöön uudelleen.

Lisäksi korostan että Vanha Jokela on jotain muuta kuin "räkälä" jossakin pikkukaupungissa. Se on konserttien ja kulttuuritapahtumien paikka ravintolatoimensa ohella.

Pikaisesti silmäilin säätiön johtokunnan nimilistaa ja rahavallen arvot näyttävät olevan vahvasti edustettuna.

Pro Vanha Jokelalla on facebook johon voi liittyä.

Tänään alkaa Joku Roti tapahtuma, joka jatkuu huomenna ja lauantaina. Luvassa monipuolista ohjelmaa tunnetuiltakin taiteilijoilta.

Pois pahuudesta - Dostojevskin utopia

2011-10-05T10:09:00.005+03:00

...Dostojevski arvosti vankeja myös siksi, että hän uskoi rikollisten olevan muita ihmisiä lähempänä Jumalaa, sillä he ovat rikoksessa ja rangaistuksessa uhrautuneet ja ottaneet muiden synnit kantaakseen. Dostojevskin mukaan pois pahuudesta johtaakin häpän, syyllisyyden ja katumuksen sijasta toinen tie: ihmisen uudestisyntyminen aitoon kristillisyyteen...

Lainaus teoksesta Fjodor Dostojevski Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Tiina Kartano Eurooppalaisen filosofian heijastus Venäjälle: Dostojevski ja Solovjov s. 18.

Dostojevskiä lukiessa

2011-10-04T09:37:00.004+03:00

Karamzovin viidenneksi luvuksi nimetyssä luvussa keskustelevat veljekset Ivan ja Aljola Karamazov arkisen rähjäisessä kapakassa kun Ivan alkaa äkkiä kertoa sepittämäänsä 1400-luvun Espanjaan sijoitettuvaa legendaa Kristuksen toisesta tulemisesta. Legendassa Kristus ilmestyy Sevillan torille, ja kansa tunnistaa hänet heti, mutta katolinen kirkko, suurinkvisiittorin suulla torjuu Kristuksen ja vangitsee hänet heti ja lopulta käskee hänen pysyä pois maan päältä, jottei vakiintunut, hyvä ja katoliselle pappisvallalle edullinen elämänjärjestys järkkyisi.

Luulen, että Kristuksella olisi tänä päivänä, mikäli hän tulisi maan päälle, vaikeuksia päästä sisälle kirkkoihinsa, oli sitten minkä kirkkokunnan kirkko hyvänsä.

Turun kirjamessuilla

2011-09-30T16:53:00.008+03:00

Ihmeen lämmin päivä. Käväisin kirjamessuilla ja kiersin kirjapyydykset. Kuolasin Toivo Laakson viimeisimmän runokokoelman nähdessäni. Oikealla J. K. Ihalainen, tuntui viihtyvän Turun Kirjamessuilla.

Hannu Taanila puhui ja puhutti Pentti Haanpäästä, jonka tuotannon hän kyllä osaa ja tietää. Ilahduttava poikkeus tasaisessa tarjonnassa. Jotkut eivät suinkaan taannu vanhetessaan. Hannu Taanila ei päässyt taannoin Mikelin kirkkoon esiintymään, koska hän oli jossakin toisessa kirkossa käyttänyt esiintyjälle sopimatonta kieltä ja haukkunut hallitusta kirkossa.

Alla runoilija Silene Lehto lukee valaskalarunoja kokoelmastaan Hän lähti valaiden matkaan (WSOY 2011). Poesian runohuone on kakkoshallin keskelle verhoilla eristetty intiimi tila jossa tuntuu olevan koko messujen runotarjonnan elävintä ja sykkivintä ydintä.

Näin Kirsti Ellilän hauskassa villapuserossaan porhaltavan jonnekin. Vahinko etten saanut kuvatuksi.

Join punaviiniä ja maistelin juustokuusenkärkkä annoksen (2,50 euroa) ruokamessujen puolella. Kotimatkalla katselin Aurajoessa miten punainen iso vaahteranlehti hengaili keltaisen koivunlehden kaa. Syksyisen joen vesi virtasi rauhaisasti kohti Ruotsia.

2011-09-27T20:29:00.007+03:00

Keskipäivän syysaurinko lämmittää pihaa. Ruoho on lakastunut jo, jalava on vielä vihrä. Portin metallinen lukko on avattu, portti on raollaan; suorastaan kutsuu sisäpihalle. Ulko-ovet on singottu pihalle. Toisenlainen valtaaja, tai valloittaja, on saapunut paikalle.

Tässä kaupungissa kaupunki myy rakennuksiaan pilkkahintaan gryndereille. Tämäkin tontti puutaloineen meni vaivaisella miljoonalla.

Limingan niitut ja muita ihmeteltäviä asioita...

2011-09-26T09:14:00.009+03:00

Kirjailija Paavo Rintala tai ystävämme Anu, tai molemmat, kertoivat aikoinaan hurmioituneensa Limingan niityistä. Tässä tapauksessa pitäisi puhua niituista. Ajoimme Limingan ohi ja minä tähyilin niittuja. Niitut olivat jossakin muualla kuin päätien varressa. Tulomatkalla ajoimme Ylivieskan kautta; yövyimme siellä. Tästä ei ole mitään kerrottavaa.

Pohjanmaa on sarja toisiaan muistuttavia kyliä ja peltoja. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä että täällä on kuin Satakunnassa. Olimme Satakunnassa ja maisemapiiri sen mukainen.

Limingan niitut täytyy etsiä. Mies kyseli lakeuksien läpi ajettaessa että kelpaisiko nuo niityt? Ei kelvanneet koska ne eivät ole Limingan niitut. Yksi ohiajelehtinut ehdokas alla:

Nyt olemme Turussa. Sää on tavallinen syyskuun lopun sää; harmaa, välillä kuulas ja sumua aamulla.

Joensuussa aiotaan kuulemma purkaa vanha kulttuuriravintola Jokela. On kuulemma päässyt huonoon kuntoon, miksiköhän?

Turussa taas puretaan vankkoja hirsisiä puutaloja. Tilalle rakennettaneen rumia kerrostaloja jotka kestävät pahimmillaan vuoden korjaamatta. Eikö noita hirsitaloja olisi voinut korjata homeallergikoille? Hirsirakenteinen puutalo hengittää toisin kuin uustuotantoa oleva kerrostalo. Ja onko lopultakaan tutkittu kerrostalojen muovimateriaalien erittämän toksiinin määrä?

Limingan niituista ei ole kuvaa. Ei ole kuvaa Jokelastakaan vielä. Paitsi allaolevan rosvosin Internet-perinteen mukaan KUn sivuilta:

Syyspäivän pässäys

2011-09-23T12:23:00.006+03:00

Tänään on syyspäivän pässäys eli tassaus. Kuvan yksinäinen poro tunturin laella odottaa toista poroa jotta pässäys olisi asianmukainen.

Pässäyksen kunniaksi naukkailemma konjakkia ja punaviiniä. Kattilassa poreilee bataattikeitto joka saa lipstikan lehtiä pinnalle, ja on siten kaunista silmälle ja mielelle. Valkosipuli sopassa antaa osaltaan uskoa elämään.

Jouluun on enää kolme kuukautta. Siitäpä se sitten taas alkaa maailman valkeneminen.

Luontokävelyä II

2011-09-22T05:13:00.001+03:00

Sataa tihuuttaa. Kostea sammal tuoksuu metsikössä. Ilma on puhdasta hengittää. Kumpareelta näen järven jonka nimeä en tiedä. Oikaisen polkua mökille ja ajattelen että talvi täällä voisi olla hämäränhyssyä ja kimaltavan kylmää.

Kävelimme Pallaksen luontopolkua kolmen tunnin ajan. Kohtasimme monta poroa.

Näimme hotellin vanhat rauniot; saksalaiset olivat polttaneet sen perääntyessään Norjaan toisen maailmansodan loppumainingeissa.

Luen Kjell Westön Isän nimeen teosta. Jokin hänen tavassaan kirjoittaa viehättää minua. Kirjan isä kalasti Hepeakaloja merestä. Sillon oli Suomenlahden rannoilla vielä rakkolevää ja maailma viipyilevä. Yksi asia kirjan isässä kosketti kovasti: hän oli suuri ja vakaa ihmisten mielestä, mutta todellisuudessa hän meni helposti tolaltaan tai järkkyi. Siksi hän tunsi olonsa turvalliseksi harmaassa säässä; se kietoi hänet turvalliseen harmauteensa.

Kuulin kaikuja Turusta: Turun kaupunki on myynyt Ratapihan- ja Brahenkadun kulman puutalot tontteineen NCC:lle miljoonalla eurolla. Eikä aikaakaan kun siellä kohoaa uustuotettuja kerrostaloja. Hyvää kulttuuripääkaupungin loppurepäisyä. Muoniolainen poro katsoo uutista vähän sillä silmällä:

Luontoajelua pohjoisessa

2011-09-21T12:59:00.008+03:00

Saana-tunturi kohoaa maisemassa Kilpisjärvellä. Luontokeskus oli auki tällä kertaa ja muistin korteilla suvun vanhinta ja lähes nuorinta henkilöä. Aurinko loisti ja Norjan puolella oli suorastaan lämmintä. Siniset kellokukat kukkivat jonkin vuonon reunalla. Kuvassa alla.

Lassagammin rannalla keräsin violetteja näkinkenkiä. Tunturiseinämää pitkin solisi puro monessa kohtaa. Jossakin kaukana, jonkun vuonon rannalla minulle kerrottiin että Pohjois-Atlantti näkyi kaukaa kahden tunturin välistä. Ukko tosin mumisi että se on Norjan meri. No Atlanttiin kai sekin vielä luetaan...

Illalla palasimme tukikohtaamme. Paluumatkalla sade pesi tuulilasin.

Tänään vietämme luppopäivää lueskellen. Sää on harmaa. Aamulla satoi. Lomapäivät vähenevät verkkaan mutta vääjäämättä. Satoi tai oli satamatta. Vettä tai tulevaa räntää.

Luontokävelyä I

2011-09-18T12:30:00.005+03:00

Eilen luontopolulla kävellessämme tapasimme Kuukkelin. Kuukkelilla on merkitys metsätyömiesten tarinoissa. Savotoilla oltiin mielissään kuukkelin ilmestyessä palstoille. Kuukkeli tiesi hyvää onnea. Se oli kesy lintu, tai utelias. Ehkä molempia. Savotat ja metsurit ovat kadonneet ja kuukkelikin näyttäytyy harvemmin nykyään.

Lueskelin kuvassa olevan kirjan tarinarunoutta. Jokaisen ortodoksin olisi oivallettava että siunattua vettä jää aina kupin pohjalle vaikka tyhjksi luulit tyhjentäneesi kupin siitä juotuasi.

Se o harakannii elämä meleko mustavalakosta.

Riiko Samuli Muje, teoksessa Sanojen yksinkertainen avain, Painopaikkaa tai -aikaa ei ilm. ISBN 978-951-842-346-4.

Hitauden kulttuurin kaipausta...

2011-09-18T11:08:00.004+03:00

Kirkas auringon hohka peittyi harmaaseen sunnuntai aamuunpäivään. Yöllä heräsin ryminään:pölyimuri tuli kaapista. Ulkona näytti kohmeiselta ja kuivalta.

Katselin aamulla aikani kuluksi yhteispohjoismaista Jumalanpalvelusta. Kerrankin viihdyin luterilaisten kirkonmenoissa koko ajan. Oli tanssia,laulua ja pappien paginaa. En usko että Luttersäätiön papit hyväksyisivät moista.Minulle on se ja sama hyväksyvätkö vaiko eivätkö hyväksy. Edellisenä päivänä kuuntelin ihmisten lappilaisia puheita politiikasta ja presidenttiehdokkaista; sanoin että Haavisto on fiksu ja sivistynyt ehdokas. Jo aiemmin Turussa järkytin yhtä uskonsisarta samoilla puheilla. "Siunakkoon. Linnanjuhlissa kättelemässä kaksi miestä. Ei se käy!" Minulle käy ihan hyvin ja linnanjuhlat voisi lopettaa ja käyttää nekin rahat hyödyllisemmin.

Yllä oleva kuva viittaa luonnonuskontoihin. Shamaani tapahtuma oli ollut noin viikko sitten. Olen kiinnostunut vähän kaikesta. Kannatan hitauden merkitystä;asiat kypsyvät aikansa. Kiireen kulttuuri synnyttää likilaskuisia tuloksia.

Syksyn palavapensas ja talvea enteilevä tuuli

2011-09-17T19:30:00.003+03:00

Eilen olimme Rovaniemellä tuttuja tapaamassa. Paavo Väyrynen ja Jari Tervo tuntuvat olevan arvostettuja täällä. Aamulla lähdimme ajamaan ylempänä Lapissa olevaan majapaikkaamme. Matkalla pysähdyimme Levin maisemissa. Tuuli enteili talven tuloa. Tuli vilu ja jatkoimme pian määränpäähämme.

Matkalla näimme syksyn palavan pensaan jossakin joenvarressa. Jokia täällä riittää. Jokia, jotka ovat suuria ja kirkkaita.

Näreet tuksuvat märälle naavalle sateen jälkeen

2011-09-15T21:43:00.003+03:00

Näreikkö tuoksuu sateen jälkeen märälle naavalle. Meri on harmaa. On syyskuun viidestoista päivä ja tämä hotellihuone tuoksuu viisikymmentä luvulta. Marjanpoimijat kälättävät takapihalla käsittämätöntä kieltään. Toivon että he saavat kunnollisen korvauksen työstään.
Huomenna, aamulla aikaisin jatkuu matkamme pohjoiseen. Moottoritie on kuuma. En todellakaan haluaisi jäädä tänne.

Näreet on kuvattu aamupäivällä Merikarvialla.

Olen nostalginen henkilö Kaskenmäellä sateessa..

2011-09-13T11:19:00.006+03:00

Rankkasade tuli tilaamatta: Vesi kiehui kaduilla, virtasi alas Kaskenmäkeä. Kadut piestynä puhtaiksi, kengissä vettä, korvissa talonvaltaajan huilusoolo. Nolladolorenssia Kuituselle.

Kaskenkatu 15. pihalla kasataan romuja, tyhjennetään komeroita. Pihalla on odottava tunnelma. Tuoksuu syksylle. Ikkunassa palaa valo.

Uudenmaankadun vintillä puhuttiin Musta purje Valkea purje näytelmästä Kansallisteatterissa. Tulisi näytelmä Turkuun vierailemaan. Ei kuulemma tule. Se on rahakysymys. On mentävä Helsinkiin, vaikka on kulttuuripääkaupunkivuosi, ja minä olen nostalginen henkilö.

Nyt on tiistai ja mietin matkatavaroita mukaan otettavaksi. Tunnen aina ahdistusta kun pitäisi pakata ja valita mukaan otettavat vaatteet. Luen kesken kaiken Anna Ahmatovan runon. Hänen elämänsä oli matka, täynnä raskaita etaappeja. Jostakin syntyi huhu että isä Aurinkoinen on kuollut. Sitä oli vaikea uskoa todeksi.

Neva virtaa edelleenkin.

Kauniita, ehjiä ja lohduttomia runoja

2011-09-10T13:55:00.008+03:00

Kun viimeinen lapsi, lintu ja kukka katoaa, toivokin.
Tommi Parkko, teoksessa Pelikaani s.54

Tommi Parkon kolmas runokokoelma sisältää kauniita, ehjiä ja lohduttomia runoja. Tommi Parkko on julkaissut harvoin, mutta taso on kristallisoitunutta ja tarkkaan pohdittua. Hän on ollut monessa mukana: perustanut vuonna 1993 runoyhdistys Nihil Interit ryn yhdessä Markus Jääskeläisen kanssa ja toiminut kulttuuria edistävissä ryhmissä ja lautakunnissa. Ja tietenkin kouluttanut tulevia ja oleviakin kirjoittajia. Hänen runoissaan kohtaa mennyt, nykyisyys, ajan ja muistin liike. Matkoilla olo, ja liike yleensä on ominaista Parkon elämälle ja olemiselle. Tommi Parkolla on ollut merkittävä rooli Turun runoliikkeessä.

Sinä saat valita tärkeimmät tiedot,
sillä on eri asia kirjoittaa kirje kuin historiaa,
eri asia kirjoittaa ystävälle kuin suurelle yleisölle
Tommi Parkko Pelikaani s.33

Pelikaani ilmestyi vuonna 2011 Savukeidas kustantamolta. Kts kirjan kuvaa Savukeitaan sivuilta.

Päivänsini kukkii taas...

2011-09-06T10:01:00.010+03:00

Nyt on uusi aika ja ajatukset. Sananvapaus.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 11.)

Päivänsini oli kesän ulkona seinustalla. Se tavoitteli räystäitä elokuun lopulla. Olin matkoilla koko kesän ja luulin että kukkia ei tänä kesänä tulisikaan. Mistä tiedät vaikka olisi kukkinutkin, sanoo sisko, et vain ollut näkemässä. Joka tapauksessa siirsin kukan sisälle ja heti alkoi kukkia ilmestyä paljon ja nuppuja on ilmaantunut lisää.

Olen lukenut Esa Hirvosen runokirjaa Uralin nälkä. Hän petraa kuin sika juoksuaan ja on hauska. Sitä paitsi hän on kiltti tekstintekijä.

Täällä henki maksaa pari kymppiä
ja kaikki muu on lähes ilmaista.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 15.)

Runot ovat sellaisia pitkiä, että pitäisi lainata koko teos. Mutta samalla vaivalla itsekukin menee kirjakauppaan ja hankkii itselleen tämän Esa Hirvosen Uralin nälkä -teoksen. (Savukeidas 2011, 80 s.) Senkin uhalla että jotain särkyy kokonaisuudesta olen lainannut muutaman rivin. Lukekaa itse ja nauttikaa. On muuten Hirvosen paras kokoelma.

Minut valtaa outo tunne,
kuin olisin palannut kotiin,
löytänyt sieltä vieraan ihmisen.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 21.)

Lainaukset teoksesta: Esa Hirvonen Uralin nälkä, Savukeidas 2011. Seuraava löytyy sivulta 74:

kuka pelkää sinivalkoista makkaraa?

me ollaan miehiä, kuin talvisodassa,
pienet poikaset, kuulutaan yhteen.

(Esa Hirvonen sivulla 54 .-)

Kun juhlat loppuvat, alkaa arki...

2011-09-05T09:17:00.009+03:00

Piispa poistuu juhlaliturgiasta. Taaimmaisena isä Andreas.

Sää on syksyisen lämmin. Torilla kuhisee maalaismarkkinoihin saapunut kansa. Myös juhlat loppuvat aikanaan, kuka nyt jatkuvaa juhlaa kestäisikään. Vapaaehtoistyötä tehneet, ja tekevät palkittiin. Kirkkoherra ja seurakuntasihteeri olivat valinneet palkittavat, ei piispa.

Kirkonkaunistajalle lämpimät kiitokset kuluneista ja tulevista vuosista. Samoin museotyöntekijälle, tähtitieteilijälle, emännälle, Pavelille ja muille palkitsemattomille.

Pitäen halpana ajallisen valtakunnan kunnian
sinä, ylen autuas Aleksandra,
opit Kristusta ainoata
meidän tähtemme ristiinnaulittua, rakastamaan.
Hänet pelottomasti tunnustaen
sait sinä marttyyrin seppeleen.
seisoen nyt taivaassa
kunnian kuninkaan
valtaistuimen edessä
rukoile pelastusta sieluillemme.

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran tropari.

Alla Pyhän Alexandran rauhaisa eteläpääty alkavan syksyn auringossa.

Vedenpyhitystä II

2011-09-04T09:03:00.016+03:00

Joen toisella puolella ihmiset juovat virvokkaita jokilaivaravintolassa. Veden yli kuuluu ääniä. Maailma elää.

Pankki-ja rahamaailman perustat natisevat maailmalla. Onneksi rahamaailman epäluulot eivät ole tunkeutuneet pappiemme välille. Piispa on saanut tulla Turkuun.

Minusta piispa tulee jos haluaa, eikä kysy lupaa keneltäkään. Ja myös sanoo mitä haluaa kysymättä lupaa alemmiltaan. Tämä on piispan oikeus ja suorastaan velvollisuus.

Kuoro laulaa. Risti upotetaan veteen kolme kertaa.

Juhlavigilia alkoi välittömästi ristisaaton jälkeen ja noin klo 17.00. Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa. Kirkko sijaitsee Turun Kauppatorin reunalla, omalla tontillaan. Kirkko on suojeltu rakennus. Kirkon on suunnitellut C.L. Engel, joka Turun palon jälkeen, autonomian alettua, suunnitteli uuden ruutukaava-alueen Turkuun. Kirkko täyttää tänään 165-vuotta. Kulttuuripääkaupunki ei ole huomioinut paljoakaan autonomian ajan Turkua ohjelmistossaan. On sentään osa Turun historiaa sekin.

Edellisissä juhlissa oli dramatiikkaa. Piispa erotti kirkkoherran. Seuraukset jäytävät yhä seurakuntaelämää. Piispakaan ei ole erehtymätön, sillä kaikilla pakolaisilla ei ole ruoskan jälkiä selässä, vaikka kuinka väittäisi. Marttyyritarinoilla ei nykyään juurikaan ratsasteta. Seurakunta elää pysähtynyttä aikaa. Kirkkoherra Durac on ollut toimessaan kolme vuotta, ei kaksitoista, kuten Aamuset-lehdessä väitetään. Korjausta väittämään ei ole lehden taholta näkynyt. Ei ole näkynyt vieläkään vaikka nyt on kulunut jo kaksi viikkoa.Turun Sanomat oli sijoittanut kirkkoamme käsittelevän juttunsa Sikalajutun alle.

Toivomme Aleksandran kirkolle terveyttä ja pitkää ikää.

Turun ortodoksinen Pyhän Aleksandran Kirkko - juhlakirjasta (2006) saa tietoa seurakunnan ja kirkon historiasta. Teoksen työryhmä: Petri Ratilainen, Aiju von Schöneman, Martti Puhakka ja Erkki Kiiski. Kuva kannesta alla.

Vedenpyhitystä Aurajoessa I

2011-09-03T17:47:00.007+03:00

Kaunis ja lämmin sää. Ristisaatto vaeltaa pitkin Aurakatua.

Metropoliitta Ambrosius kävelee mietteliäänä sauva kohotettuna. Kuoro laulaa kauniisti. On vedenpyhittämisen aika Aurajoen rannalla. Kaupungin äänet sekoittuvat hartaisiin ääniin.

Lapsi löytää lätäkön ja hyppii riemukkaasti piispan selän takana. Joki on tyyni ja vesi vähemmän savista kuin yleensä.

Vesi on siunattu ja piispa vihmoo pyhää vettä syntisten päälle. Linssi kastuu, mutta kuvista tulee hyviä.

Joki virtaa siunattuna kohti merta. Kuoro laulaa.

Kynttilänkantaja - poika aloittaa ristisaaton paluun kirkkoon.

Mitä miettii Ambrosius kulkiessaan.

Pelasta, Herra, sinun kansasi
ja siunaa sinun perintösi.
Anna seurakunnallesi voitto vihollisista
ja suojele ristilläsi
valtakuntaasi.

Yllättävän vähän oli väkeä ristisaatossa ja kuorossakin oli outoja henkilöitä laulamassa. Huomenna on varmasti juhlaliturgiassa enemmän ihmisiä.

Feressi liehuu...

2011-09-01T12:40:00.003+03:00

Feressi liehuu pyykkinarulla. Aurinko loistaa syksyistä valoa. Maailma ei ole vielä valmis ja hyvä niin.

Istun ja ihmettelen,
jo toki!
Tuli sade, latisti.
Kuka minut
kotiin saattanee?
Olen kuhilas ja kumossa tien laidalla.
Lepäilen ja siivilöin
iltavaloa, etanat luomina.

Toivo Laakso Kerran
Otava 1984

Puut punastelevat jokirannassa...

2011-08-30T12:28:00.005+03:00

Syksy tulee. Nenä on tukossa ja päässä huippaa. Takuuvarmat flunssan oireet. Oikeasti haluaisin nyt juuri olla kokonaan toisessa paikassa karhujen elämää kuvaamassa.

Jokirannassa puut punastelevat ja keltaisiksi käyvät lehdet. Joki virtaa, savivesi valuu kohti merta. Keskustassa Engelin helmeksi kutsuttu Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko seisoo paikallaan torin reunalla. Henkilöt vaihtuvat, kirkko pysyy. (Nykyinen kirkkoherra on ollut toimessaan noin kolme vuotta, ei kahtatoista kuten Aamuset kaupunkilehdessä väitettiin. Korjausta en ole huomannut tapahtuneeksi. Miksi? ) Lokinkadun työhuoneelle ei ilmaislehdet ole osanneet tulla. Viime lauantaina jostain syystä tuli noin kymmenen Turkulaista ja Aamusettia postiluukusta sisälle yhdellä kertaa.

Ilma on kuulas ja hyvä hengittää. Uutiset enteilevät rahamaailman kiristyneitä oloja. Kylmää sataa työntekijöiden niskaan.

Joki elää ja hengittää...

2011-08-27T14:25:00.017+03:00

Jokirannassa oli suuria ja vähän pienempiäkin purjeveneitä. Kävelimme ja katselimme paatteja helteisessä säässä. Käveltyäkin tuli kuusi kilometriä.

Oli hankala kuvausilma. Aurinko tirkisti innokkaana jokaisen mastonkärjessä suoraan kameran linssiin. Senkin linssilude.

Yritin kuvata venäläisen fregatin ahterissa olevia symbooleja. Tuli mieleeni Joulupukki ja Pyhän Nikolauksen ikoni. Alus on 35 metriä pitkä fregatti Shtandart, kopio Pietari Suuren laivaston fregatista vuodelta 1703.

Laivoja oli vähemmän kuin edellisellä kerralla, mutta aivan tarpeeksi monta. Illalla odotetaan ryntäystä koska joenrannassa ja joenpäällä on tanssi ja sirkustapahtumia.
Joki elää ja hengittää. Merenkulku hengittää talousmyrskyistä huolimatta. Allaoleva valkovaatetettu hinausvene hilasi alajuoksulle päin tarpeellisen oloista kuormaa.

Rauhansovittelija Turkuun Autonomisen Kulttuurikeskuksen ja kaupunginjohdon välille

2011-08-25T09:09:00.008+03:00

Taideslummi loppui turkulaiseen tapaan. Pitäisiköhän jonkun arvovaltaisen politiikon, joka ei enää ole mukana politiikassa, ruveta sovittelijaksi Autonomisen kulttuurikeskuksen johtoryhmän ja Turun kaupungin johdon välille. Kysymys on poliittinen ja nojaa konservatiiviseen ratkaisumalliin josta on esimerkkejä riittävästi. Haluaako kaupunki ajaa nämä nuoret epätoivoisiin tekoihin? Yksi kaupunkimme johtajista suostuu kuulemma puhumaan vain oikeudessa Taideslummilaisten kanssa.

Olen ihmetellyt Turun Sanomien tapaa kirjoittaa Taideslummista viimeaikoina. Ylenkatseelliseksi sanoisin. Aivan kuin kyse olisi jostain alemmasta ja pelottavasta asiasta. Kuten kaupunkimme johtava liikemies on sanonut: Nämä vaihtoehtoihmiset eivät ymmärrä rahasta mitään. Ymmärtävät hyvinkin, ahneus koskettaa kaikkia jollakin tavalla. Tuntuu että arvot kovenevat koko ajan

Kaikki täti-ihmiset eivät ole puistohemuleita.

(Tuskin taideslummissa nyt kyykkivät avoimen yliopiston kotirouvaopiskelijat takapiruina.
Ja kyseinen täti on kyllä tehnyt gradunkin, sellaisia ei avoimessa yliopistoissa tehdä. Kotirouvana tämä täti ei ole ehtinyt olemaan. Ja se kulmikkuus on suhteellinen käsite, vaikka rikollisia määriteltiinkin muinoin tuolla kriteerillä.)

Elokuun viimeinen ruusu...

2011-08-24T12:59:00.005+03:00

Ilmassa on jo kuulautta ja tuulenvire saa viluiseksi. Taivas on sininen ja korkealla. Portsalaisen rautaportin kaltereiden välistä napattu kuva elokuun viimeisestä ruususta on niin lopullisen oloinen. Oikeasti ruusu tuli mieleeni kun luin pyhien elämäkertoja. Marttyyrikeisarinna Aleksandran tarina on lyhyt mutta ei vähäinen. Turun ortodoksinen kirkko on Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko. Kirkko viettää 165-vuotisjuhlaa 3-4. 9. 2011. Juhla on kaikille avoin.

Tämä sähkökaappi taideteos kuuluu projektiin "sähkökaapit kauniimmiksi." Pienillä asioilla voi vaikuttaa viihtyvyyteen.
Lopuksi viimeisiä maininkeja Mansikkapaikan muistoista tänä kesänä kun kaikki oli niin lempeää ja kaunista, vaikka isovarpaan kynsi irtosikin rannan kivikoissa. Helvi Hämäläinen kirjoittaa kirjailijan ehdottomasta rehellisyydestä ja siitä miten kirjailijan ei pidä koskaan sortua miellyttämään kirjoittaessaan, tai kirjoittaa laskelmoitua romaania tai runoteosta.

Vapaus

Mitä minä himoitsen:
En leipää ihmisen kädestä.
Rajun vapauteni ruoskivaa tuulta,
erämaan raatelevaa leipää,
oman erämaani, jonka kuumaan hiekkaan vain
minun kynteni jälki painuu villisti.
Vapautta tahdon syödä,
en ihmisen kesyä leipää, joka vangitsee.

Helvi Hämäläinen, Valitut runot, WSOY 1987

Taiteiden yön runotapahtumia Turussa

2011-08-18T22:11:00.010+03:00

Iltapäivällä näin kauniin graniittikellon kirpparin ikkunassa. Kysyin myyjältä että mitä tuo kaunis kello maksaa? Hän kaivoi kellon esille ja sanoi: ei ole sekuntiviisaria. Sanoin etten välittänyt sekunneista, olen suurpiirteinen ihminen. Käykö se? Ei käynyt. Oli rikki. Jätin ostamatta, sillä en minä niin suurpiirteinen ole.

Kellosta en ottanut kuvaa. Jokikadun Autonomisen Kulttuurikeskuksen rakennustyömaalla ei rakenneta kulttuuria vaan kaupungin bruttokansantuotetta kohottavaa rakennusmassaa.

Sitten tallustelimme Taideslummin runotapahtumaan joka osoittautui parhaaksi kulttuuritapahtumaksi tänä iltana. Nuoret esittivät runojaan ilman paperia ja nuoruuden viattomuudella ja tuskallakin. Vettä satoi mutta telttakatos oli kotoisan kuivahko.

Kirjaston siistien runoilijoiden runomatinea oli särmätön ja yllätyksetön. Hyvää hyväksyttyä runoutta. Nämä runoilijat eivät heiluta anarkistilippua, saati vastusta vallitsevia oloja. Tämä ei tarkoita etteivätkö he olisi hyviä runoilijoita. ( Nyt olen liian ankara ja puolueellinen. Kyllä näistä särmää ja hauskuuttakin löytyy)
Sitä paitsi he hallitsevat esiintymisen. Tapahtuman piti olla kirjaston pihassa, mutta sadekuurot pakottivat studioon ja latisti samalla tunnelman. Studio ei välttämättä sovellu ihan kaikenlaisiin tapahtumiin. Rotundakin on parempi estradi runoilijoille mielestäni.

Alla kuvassa runoilija Olli-Pekka Tennilä oli saapunut Jyväskylästä lukemaan runojaan tulevasta kokoelmastaan. Muita osallistujia olivat Esa Hirvonen, Katariina Vuorinen, Ville Hytönen; pääesiintyjäksi voisi nostaa Juha Kulmalan, jonka kokoelma Emme ole Dodo voitti tänä vuonna Jarkko Laine - palkinnon. Tommi Parkko juoni tilaisuuden, (jolta loppui esitysaika kesken kaiken.)

Portsan sähkökaapit ovat taideteoksia

2011-08-16T10:46:00.001+03:00

Kuvasin Portsan maalauksellisia sähkökaappeja. Osa maalauksista on selvästi ammatti-ihmisten tekemiä. Toinen osa on mielenkiintoisesti naivistisia ja piristävän lapsenomaisia. Yleisilme on moni-ilmeinen ja hauska.

Muutkin asuinaluaat voisivat taidekuvittaa ikävän nuhruiset sähkökaappinsa.

Portsa on nostettu melkein ikoniksi Turun asuinalueiden joukosta. Politiikot selittävät miten Portsa on esimerkki kokonaan säilytetystä kaupunginosasta.

Sataa tihuuttaa. Harmaata. Sielu laahaa perässä itäsuomalaisesta letkeydestä Turkulaiseen arkeen, joka ei ole aina helppo ymmärtää. Maantieteellisesti Turku on syrjässä muuhun Suomeen. Tämän huomasin kesäreissuillani.

Ikoneista puheen ollen löysin, tai, se löysi minut, lähetysseuran kirpparin näyteikkunasta katsoen. Ikonin taustalla on kirjoitus: tämä Kristus kaikkivaltias ikoni on maalattu venäläiseen koulukuntaan kuuluvalla tavalla. Hinta ei ollut paha. Nyt se on meillä kirjahyllyn reunalla katsomassa huoneen elämää.

Taideslummi jatkuu...

2011-08-14T09:12:00.006+03:00

On niin helppoa piiloutua lakien ja oikeuksien taakse. Olla poliitikko, virkamies, päättäjä ja kuvitella laiskuuttaan olevansa suuri, vaikka todellisuudessa paljastaa pelkuruutensa ja pienuutensa. Kulttuurikaupunki Turku säätiöitti kulttuuripääkaupunki-projeltinsa. Korkeat instanssit pallottelevat vastuuta toisilleen siitä, kenelle oikeasti kuuluu valvoa säätiön varojen käyttöä.

Olisi varmaankin ollut hyvä pudjetoida pieni siivu Autonomiselle kulttuurikeskuksellekin, esimerkiksi edustusrahoista. Autonominen kulttuurikeskus on sinnitellyt ilman kotia, puistoissa ja vallatuissa taloissa, kuusi vuotta. Poliisi on tarjonnut heille tunteja putkassa kaupungin päättäjien siunauksella. Taideslummi-idea on hyvä. Näen siinä suorastaan Galilealaista meininkiä.

Jos kuulemani pitää paikkansa, niin taideslummi jatkuu Pothaninpuistossa vielä jonkin aikaa, ellei poliisi kuljeta yhteiskunnan varoilla nuoria taas tunnneiksi putkaan. Ja myöhemmin tarpeettomiksi minuuteiksi oikeussaleissa. Poliisilla on varmasti mielekkäänpääkin tekemistä kuin edellämainittu. Kaupungin johdolta ja tilalaitokselta puuttuu uutta luovaa ajattelua ja tulevaisuuden tunnistamista nuorisossa. Maailmassa ja Turussa uhkaa varmasti aivan muut asiat kuin Autonomisen kulttuurikeskuksen nuoret. Suhteellisuudentajua päättäjät.

Kuva on kirjasta: Ikkyuu; Riehaantunut pilvi ja Luurankouni. Basam 2010, 164 sivua. Suomentanut Kai Nieminen. Kuvaan liittyy pari tankaa joista toinen:

Ellei matkamme
päässä ole viimeistä
levähdyspaikkaa,
ei kai ole tietäkään,
jolta voisi eksyä.

(Suomennoksen copyright Kai Nieminen.)

Ikoni katsoo sinua

2011-08-07T10:39:00.007+03:00

Yllä oleva Rublevin ikonin alkuperäinen löytyy Moskovasta Vanhan Venäläisen Taiteen Andrei Rublevin museosta, kooltaan 105 x 83,5 cm.
Andrei Rublev, Андрей Рублёв, myös käännettynä Andrey Rublyov on syntynyt 1360-luvulla, kuoli 1427 tai 29 tammikuuta vuonna 1430. Oli ortodoksinen munkki ja taiteilija. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski teki elokuvan Andrei Rublevin elämästä ja ajasta jossa hän eli. Olen nähnyt elokuvan useita kertoja. Fundamentalisti ortodoksit maassamme eivät pidä Tarkovskin elokuvista. Tarkovskin elokuvat näyttävät näkyvän ja näkymättömän maailman, kuin ikonin, joka katsoo sinua, sinä et katso ikonia, vaan sitä minkä ikoni näyttää, tai ei näytä. Kuvan kovia kokeneen ikonin löysin Ilomantsin kirkolta, eräästä kirpputorihyllystä ryysyjen seasta. Edellinen omistaja oli pitänyt ikonia seinällään sinitarran voimalla.

Oikealla Valamon (Heinävesi) kirkon oven toinen puolikas. Alla koko ovi kesäisessä auringonpaahteessa. Kuinkahan moni on kiinnittänyt huomiota noihin oviin ja niissä oleviin kuviin. Itse huomasin ne todella vasta silloin kun aurinko toi ne esiin ja varjot taas näyttivät syvemmän puolen.

Kvarttaalikuun aikaa...

2011-08-06T09:03:00.005+03:00

Lahden poukamassa kelluvat valkoiset lumpeet. Soutuvene lipuu hiljaa tyynessä vedessä. Elokuussa varisevat vatut maahan. Yöt pimeitä, samettiöitä. Kvarttaalikuu taivaalla. Pehmeä sade yöllä muutti maiseman yhtenäiseksi. Nyt on aamu ja taivas pilvessä. Järvi on tyyni, odottava.

Talkoohenki elää

2011-08-04T21:07:00.005+03:00

Suvun matriarkka (86v) soitti ja ilmoitti että talkoot alkavat heti ja ruoka on talon puolesta! Niin se kyllä aina on. Isoveli oli kasannut halkoja isohkon määrän ja niitä sitten joukolla kasaamaan oikeaoppiseksi pinoksi. Itse isoveli ei päässyt talkoisiin. Talkoissa on aina mukavaa. Sosiaalinen tapahtuma perheessä. Aikaisemmin nämä talkoot olivat kylän yhteisiä tapahtumia, nyt kylien kadottua ovat jääneet perheiden sisäiseksi.

Käärmeet kaikkosivat, sensijaan ampiaiset järjestivät session. Ampiaisten pesä oli halkojen seassa ja siitä seurasi ongelmia joista selvittiin.
Ruoka oli hyvää ja seura riemukasta. Sää oli aurinkoinen ja siedettävän lämmin.

En voi mitenkään olla sohaisematta metsäyhtiö Tornatorin tapaa raiskata metsiä maakunnassamme. Ennen sentään jätettiin linnulle laulupuu, mutta nyt näköjään viedään kaikki mahdollinen ja runnellaan maaperä niin että kulkemaan ei pääse. Onkohan tutkittu miten tuollainen metsäpolitiikka vaikuttaa ekosysteemiin pitkällä tähtäimellä?

Juuan Nunnanlahden monipuolinen taidekesä

2011-08-03T23:11:00.000+03:00

Taiteilijan äiti oli valmistanut hienon mansikkavadelmakakun kun saavuimme mansikkapaikasta heille kylään. Ilma oli tuulisen kolea, mutta tunnelma lämmin.

Allaoleva Timi Heiskasen työ on maalattu vuolukivelle. Valmistusvuosi 2011. Taiteilija itse on kuvassa oikealla.

Alla yksityiskohta teoksesta:

Tämä teos on perhekokoelmasta, eikä ole kaupan. Itse investoin pienempään työhön jonka taiteilija arveli minulle paremmin sopivan. Katso alla: Kaksi vihreää harmaalla.

Taiteilijan signeeraus on teoksen kääntöpuolella. Teokset on maalattu Suomen Kivikeskuksen sponsoroimille vuolukivilaatoille. Kivikeskus, Juuka, Nunnanlahti.

Kivimaailman aarteet - näyttely Juuan Nunnanlahdessa

2011-08-03T18:30:00.005+03:00

Kivikeskuksen näyttelyssä on nähtävänä kiviä, kivien historiaa ja ortodoksisen kirkon kalleuksia. Yllä oleva, näyttelyssä mukana oleva ikoni on Konevitsan Jumalanäidin ikoni.

Kuvan kvartsikiteitä on yksi näyttelyn monista kivinäytteistä. Kivet ovat ikuisia, ajattelin, ja tiettyä nöyryyttä herättäviä. Koko Kivikeskuksen alue on täynnä taideteoksia ulkona ja sisällä. Sää oli viileä, mutta lämpeni Koiteretta kohden ajettaessa. Seuraavana päivänä olimme jo puutalkoissa, joita vielä onneksi järjestetään, mutta se on jo toinen juttu.

Linkki Juuan Kivimaailman aarteet näyttelyyn

Kaksi kuikkaa lensi lahdella

2011-07-31T10:09:00.006+03:00

Illan viiletessä tuuli kääntyi pohjoiseen. Järvelle liiteli iltataivaan sinisyys ja ajattelin että huomenna on kirkas ja raikas sää. Yöllä kuuntelin hiljaisuutta jossa mökkien ovien kolahtelut saivat merkityksiä. Aamulla tuuli raikkaasti pohjoisesta ja aurinko oli kirkas, mutta helteen jälkeen suorastaan hyytävä. Pikkumökkiä kannattaa tuulettaa reippaasti näin raikkaassa tuulessa ja muulloinkin, vaikka ei käyttäisikään sitä.

Kaksi kuikkaa lensi lahdella ja sukelsivat yhdessä äkkiä näkymättömiin. Mustasiipiperhonen katosi jonnekin. Järven pehmeys tekee maisemasta lempeän. On kohta elokuu ja täysikuu on kahden viikon päästä täyteläisimmillään.

Yöllä kuulin kuikan huudon

2011-07-30T14:36:00.004+03:00

Yöllä kuulin kuikan äänen. Unessa seikkailin surrealistisessa menossa, vaikutteita kirjallisista ja ortodoksipiireistä. Todellisuudessakin näyttää meno piireissä varsin surrealistiselta. Mustasiipiperhonen, valkoista siipien kärjissä, liihoittelee pihalla, kuvattavaksi ei halua. Minulle tuntematon iso perhonen. Mikä lie siperianmustasiipi.

Ihana viikko Mansikkapaikassa on lopuillaan. Pesin eilen käymälän maton ja horjahdin järveen hutaralta laiturilta. Laituri on mielestäni väärässä paikassa, pitäisi olla venevalkamassa. On uimarantanakin parempi tuo valkama. Kätevät ja toimeliaat lomailijat voisivat keksiä tekemistä sopivassa ja järkevässä mielessä.

Maanantaina jatkuu matka kauemmas "villiin itään". Helvi Hämäläisen isä Aaro Hämäläinen oli syntyisin Ilomantsista. Olemmekohan kaikki Ilomantsin Hämäläiset samaa sukua. Tutulta tuntuu tuo Helvi Hämäläisen sielunmaisema.

Kim-Peter Waltzer Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa

2011-07-29T21:40:00.006+03:00

Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa on näyttely, jota sanoisin demiurgiseksi nykytaiteen edustajaksi. Kertakatselulla ei aukene, mutta aikaa on ja taiteeseen ei mennä älyn, vaan tunteen kautta.

Ensimmäinen kuva on nimeltään Ukko-Koli. Siinä on voimaa ja jatkuvuutta. Koli on vanha ikikallio maailmansynnyssä. Kun puhutaan kulttuurien synnystä ja kolin iästä, ovat kulttuurinsynnyt nuoria tapahtumia. Toinen kuva on sininen ja mystinen. Sitten luin numen:Igumeni. Jokainen katsoja näkee taideteoksen omalla tavallaan. Yhtä ainoaa ja oikeaa käsitystä ei ole. Eikä kauneus ole koskaan katsojan silmässä. Taide todellistuu katsojan tajunnassa, siinä miten katsoja taideteoksen näkee.

Sää oli lämmin, suorastaan kuuma kun katselimme teoksia. Heinäkuun sateeton päivä suosi turisteja joita oli paljon. En mennyt kirkkoon, vaikka siellä alkoi juuri päiväpalvelus. olin kadottanut huivini ja retuliininen kesähattu ei oikein tuntunut sopivalta. Lisäksi huomasin että kirkon ovesta virtasi jatkuva virta sisään ja ulos. Miten kukaan voi keskittyä olennaiseen, tuumailin ja päätin keskittyä taiteeseen.

Alla oleva teos on ehkä merkityksellisin ja arvoituksellisin. Veistos näytti erilaiselta, riippuen mistä suunnasta katsoi. Luin esitteestä että Arkkipiispa Leo on tämän taiteilijan ja näyttelyn kummisetä. Hienoa, että juuri tämä näyttely on Valamossa.

Näyttelyyn voi tutustua ensi vuoden helmikuuhun asti. Jos ei välttämättä pidä tästä näyttelystä, on toki alakerrassa perinteistä ortodoksista taidetta ja Valamon historiaa nähtävillä.

Yön ääniä kuuntelin...

2011-07-28T09:42:00.003+03:00

Hevonen sinisen kukan syönyt, mansikan syönyt
hirnui suussaan kukka, suussaan keto.
Kedon sanoja, heinän sanoja kuin pieniä lintuja,
kirjavia kukan sanoja puhui hevonen hyvä ja viisas.

Helvi Hämäläinen,Ketunkivellä s.545

Yön ääniä kuuntelin. Metsä puhui, koivikko lauloi. Varjot häilyivät. Aamulla maailma hymyili, kastetta varpaissa sammakko loikki varvikkoon ja järven pehmeä vesi hyväili rannan kiviä. Metsämansikka kurkkasi aholla. Muistin lapsuudesta tuoksun, sietämättömän ihanan. Metsämansikka.

Kalojen narrattavana

2011-07-27T08:15:00.005+03:00

Autereinen aamu. Luin illalla Helvi Hämäläisen Kadotettua puutarhaa. Mielenkiintoista ajan ja tapojen kuvausta, ajasta joka on jo mennyt. Suosittelen kaikille luettavaksi. En jaksa enää kuunnella uutisia ja keskustelua Norjan joukkotuhosta. Eilen soutelimme järvellä ja yritimme narrata kaloja, mutta kalat narrasivat meitä ja söivät madot koukuista.

Hektistä hommoo. Allaoleva kukka pysyi paikoillaan kuvauksen ajan. Kiitos siitä.

Järven pinnalla käy vire

2011-07-25T20:06:00.004+03:00

Ilta hämärtyy. Järven pinnalla käy vire. Kiireetöntä oloa, saunanlämmitystä ja ihmetystä miten Mansikkapaikka voikaan olla ihmeellinen. Saapuessani tein ristinmerkin, aivan kuin joku olisi sanonut. Oli jo toinen kuollut kulttuurihenkilö jonka mökille tullessa oli samanlainen olo. Täällä on tontti ja ympäristö jossa on hyvä olla. Luonnontilassa, mutta ei aivan. Jossakin kukkui käki. Eikö sillä pitäisi jo olla vihne kurkussa? Kännykässä ei ole kenttää. Haitanneeko tuo mitään.

Kevät meni ja kesäkin puolessa...

2011-07-24T11:56:00.006+03:00

Kevät

Puissa juopottelee haltija paksu
punasuukkoja kuuselle paiskaa, lepät, lehmukset nai,
humalassa villi on haltia joka puussa,
joka puussa haltijat mahloja juo,
viini vihreä pärskyy ja lehtiä muovaa.

Helvi Hämäläinen 1947

Niin meni kevät ja kesäkin puolessa.

En ajattele syksyä.

Maailma ei ole koskaan valmis.
Suruliput liehuvat.

Jokaisessa meissä asuu pahan mahdollisuus.

On hiljaisen puheen aika.

Herra armahda!