Jouluruno

Kuusenoksat raapivat rannetta,
hihasta putoaa tuohuskynttilöitä lumeen.
Tämä ei ole hauta, vaan tie.
Juoppo kadottaa kävelemisen taidon,
sanat unohtuvat, kylmä onkin lämmin.
Ei nimeä sillä, joka koskettaa,
hetken kuluttua puhuu vanhana ystävänä.
Valoa pimeyden takana,
ikkunoista loistaa joulu,
pyhän tuoksu herkistää
kirkon ovella.

Päivi Virolainen

Runo julkaistu tekijän luvalla.

Alla Uuden Vuoden kuu, joka on jo kohonnut taivaalle. Vielä viikko ja on täydenkuun aika.