Tuesday, June 30, 2009


Tämän ikonin hankin Vanhalta Suurtorilta Turun vanhan ajan markkinoilta.

Raunistulassa kukkivat vanhan ajan kukat


Pyöräilin Raunistulan kaupunginosassa iltapäiväruuhkan aikaan. Siellä ei kyllä ruuhkaa näkynyt. Oli linnunlaulua, vanhojen aikojen kukkia ja pensaita. Talot olivat vähän niin kuin maisemaan viskatut. Katselin vanhoja taloja ja ihmettelin vajonneita kivijalkoja ja persoonallisia pihamaita.



Raunistulalla on kauhia menneisyytensä kaupunkimme historiassa. Porvareita ei liiemmin löytynyt Raunistulasta vuonna 1918, Raunistula oli punainen ja jossain määrin varmaan tietoinen omasta imagostaan. Tänään siellä lienee parempiakin ihmisiä asumassa.

Monday, June 29, 2009

Ruotsalaisia mansikoita ja kirppareita.

Kävelimme torille ostamaan mansikoita. Joimme kahvia oikeassa torikahvilassa torin reunalla. Huomasin karvaisen miehen iltatoripaikassa ja sitten kirkastui että melkein ortodoksipappihan se siinä myy erinäisiä kuolinpesiään. Ostimme kahvimukit ja turisimme niitä näitä.

Ostimme ruotsalaisia mansikoita ja pohdimme suomalaisten mansikoiden myrkytöntä viljelyä? Voi olla että ruotsalaiset mansikat ovat myrkyttömämpiä. Menimme jokirantaan syömään mansikoita. Aurajoki oli sameaa ja pinnalla virisi viri. Keskiajan markkinoilla huomasin miten hyvä olisi olla Pennisilta Nunnankadulta kirjastoon.

Mielessäni olin jossain toisessa paikassa. Elokuussa on aikaa olla maalla ja ajatella maakunnasta käsin laajemmin.


Torilla eräässä korutaulussa oli taiteilijan maalaama minatyyri Konevitsan Jumalanäidin ikonista. Myyjä huikkasi että sen saat minihinnalla. Totta, arvoaan halvemmalla. Laitoin kaulaani ja myyjä selitti että siinä on kultaketju. Hän ei kyllä perustanut ikoneista yhtään. Joillakin omaisilla ei näytä olevan mitään hajua mitä myyvät. Kupittaan Saven esineitä oli myyty jossain pilkkahintaan.

Kotimatkalla tapasimme entisen koulukaverini Sinikan ja hänen miesystävänsä väitti minun näyttävän hipiltä. Puhuimme historiaa ja Maunu Tavast oli puhunut pitkään ja tylsästi keskiajan markkinoilla. Kansa pitkästyi ja alkoi liikehtiä. Niin puhuttiin keskiajalla; pitkään ja pitkäpiimäisesti ja usein vielä vieraalla kielellä.
Nykyään puhutaan lyhyesti suomenkilellä, eikä sitäkään monikaan jaksa kuunnella, saati ymmärtää.

Sunday, June 28, 2009

Viimeinen markkinapäivä


Turun keskiaikaisilla markkinoilla oli sunnuntaina vielä pieniä jonojakin, kuten tässä taka-alan leipäkojuun.

Minun näkökulmastani katsottuna sää on mainio ja taivas on sininen. Aurajoki on savinen ja rantapolulla haisee raato kaislikossa. Markkinoilla vanha mummo myi tervattuja tikkuja. Löysin hellyyden Jumalanäidin ikonin ja täydensin hapanlaipävarastoani ostamalla ruisleivän. Kävelimme kirjastoon palauttamaan runoja. Kirjaston kahvilassa oli mukavaa. Italialainen tarjoilija osasi palvelun taidon. Joimme punaista alkoholipitoista juomaa vaikka helteellä ei saisi. Totesimme tarjoilijan kanssa, että kaikki kiva on kiellettyä tässä maassa. Hän tarkoitti kauniita naisia, minä taas kaikkea muuta mahdollista.

Päätä päiväsi pihaa katsellen

Olen katsellut erinäisiä asuntoilmoituksia kaupungeissa ja maakunnissa. Paras esittelijä oli hän joka kertoi että "asunnossa on oma parveke mistä voi katsella pihaa ja päättää päivänsä siten". Ensimmäinen mielikuva on että piha on niin hirveä että on parasta päättää päivänsä.

Sitten on itikat eli hyttyset. Perheessämme on henkilö joka saa itikat kimppuunsa kaupungissakin. Maalla niitä on laumoittain, enkä enää ihmettele miksi hän ei koskaan suostu syömään ulkona, paitsi krillikatoksesas jossa on savua ja kuuma. Itse en ole erityisemmin itikoitten suosikki, mutta terassi ei ole järkevä minunkaan mielestäni. Tästä päästäänkin Pohjoi-Karjalaiseen vaaramaisemaan. Maatilalta löytyy pitsireunainen hirsirakennus, parhaat päivänsä jo nähnyt. Häkissä tepastelee ylhäinen riikinkukko. Mitä ihmettä hän siellä tepastelee? Eikö hänen pitäisi olla etelässä. Maisema on huikea ja mieleeni hiipii kaipaus jonnekin. Minun kotonani ei riikinkukkoja ollut kuin kirjoissa. Pitsikoristeetkin kuuluivat hienompiin taloihin. Mutta tässä ne näyttivät Tsehovilaisilta kuvilta mielenmaisemassa. Tähän taloon liittyy varmasti tarinoita.

Sitten se kauniin kylän koulu. Kuka ulkopuolinen uskaltaa mennä kylätoimikunnan reviirille? Kaikki on otettava huomioon, sillä yhteisöllisyys on taitolaji. Luulen etten ole erityisemmin lahjakas yhteisöllisyydessä. Olen pikemminkin kauhuissani nykyään jos joudun ihmisten kanssa liian lähelle. Yhteisöllisyys on vammauttanut minua.

Jatkamme seikkailua asuntojen ihmeellisessä maailmassa.

Saturday, June 27, 2009

Toisena markkinapäivänä


Keskiajan markkinat jatkuvat edelleen Turussa. Väkeä oli niin paljon että pakenin joen toiselle rannalle, käsityöläisten putiikkeihin. Ehdin kuitenkin varpistella kuolemankulkue-näytelmää. Katolilainen miesnäyttelijä oli ylpeä koska sai taas näytellä katolista pappia. Edellisinä vuosina hän oli katolinen piispa tai joku muu mahtihenkilö.



Porthaninpuisto on paikka jossa kannattaa käydä sillä siellä on kansanperinnettä työnäyttein ja puhein. Ihastelimme aitavitsaksia, katoavaa kansanperinnettäkö? olisin ostanut sirpin jos olisi ollut kaupan.


Virolaiset ilahduttavat markkinatunnelmaa aina. Heillä on luontevaa kanssakäymistä ja puhetapa hyvin miellyttävä. Tuotteet ovat korkeatasoisia ja hinta-laatusuhde on kohdallaan.

Alla mekkoja näytillä.



Muinaisemäntäkin oli paikalla ja rinkilänsä tuoksuivat vastustamattomasti.

Ikoneitakin oli myynnissä, mutta en päässyt lähellekään kyseistä kojua.

Sitten törmäsin kalakukkoihin ja kuittasin ruoanlaittopulmat ostamalla pari kukkoa.
Kukon kanssa kuuluisi olla kokkelipiimää, mutta mistä sitä nyt oikeaoppista sellaista löytyisi. Keskiajalla ei varmaankaan ollut kevyttuotteita. Elämänlaatunsa lienee ollut silti hyvä. Riippuu tietenkin mihin vertaa ja kuka on vertaamassa.

Friday, June 26, 2009

Keskiaikaiset markkinat Turuus

Helteinen päivä Turussa. Kävimme katsastamassa keskiajan markkinoita. Ihmisiä oli siedettävästi ja tunnelma letkeä. Varmuuden vuoksi unohdin rahat kotiin ja pummasin fiksulta mieheltä kahvit kakulla Kirjakahvilassa.

Rupesin mielessäni rakentamaan erääseen toiseen paikkaa, toisenlaista kesätapahtumaa. Jotenkin on alkanut tökkiä liiallinen estetisointi, kansan syvissä riveissä oli toisenkinlaista kauneutta, ehkä rosoista mutta nautittavaa.

Turun keskiajan markkinat puolustavat kyllä paikkansa. Ajoitus on hyvä, ilma kaunis ja ihmiset tavallisen turkulaisen katsannon omaavia. (Erään turkulaisen arvio turkulaisista frouvista ja ukoista.) Poislähtiessäni ostin juurella nostatettua ruisleipää. Juurevuutta juhlaan!

Kuvassa ihmisiä tulee ja menee markkinoille.

Thursday, June 25, 2009

Alussa oli rakkaus, sitten tuli seksiteollisuus

Istuimme oikeassa torikahvilassa tässä viikolla. Seuranamme kustantaja-kirjailija joka kertoi hauskoja juttuja kustannusmaailmasta. Ajassa tapahtuu jotakin koska seksikirja ei myynyt niin hyvin kuin luultiin ja vastaavasti vanhan rouvan runot myyvät edelleenkin hyvin saattokoteihin ja muihin hoitolaitoksiin. Niissä on poveria ja huumori niin hyvää että potilaat haluavat kuolla nauruun.

Seksi ei myy. Tokaisin että seksiä lienee liikaa. Sitä ei olisi pitänyt sanoa sillä henkilö käsitti väärin. Hän käski mennä kyselemään torin ihmisiltä onko heillä seksiä liikaa? Ei ole. Sitä ei ole kuulemma ihmisillä liikaa, ei edes tarpeeksi tai ollenkaan.

Tarkoitin kylläkin että seksiä on viihde-elämä täynnänsä. Seksiteollisuus voinee hyvin. Ja siitä kai johtuukin että voi hyvin, koska ihmiset eivät voi hyvin, koska mikään ei tunnu riittävän seksuaalisesti. Tämä aika ikäänkuin painostaa ihmisiä olemaan tolkuttoman seksuaalisia. Ihmiset eivät ole erityisen perverssejä, vaikka mediasta päätellen pitäisi olla. Meidän seksuaalisuutemme on yksityis tai kaksituis asia. Joskus kyllä tuntuu että seksi on myös yhteisöllinen asia. Ikävä kyllä. Näin minä ajattelen. Ylikorostunut seksuaalisuus ajassamme invalidisoi elämää.



Kuvassa kotikadullemme parkkeerattu iloinen matkavolkkari.

Wednesday, June 24, 2009

Puutalo modernin kerrostalon hengessä

Ihmettelen mielessäni ihmisiä jotka kuvittelevat ostavansa puutaloasunnon modernin kerrostalon hengessä. Eikö olis parenpi ostaa moderni kerrostaloasunto ja jättää puutalot puutaloiksi? Asunnon ei tietenkään tarvitse olla museo. Puutaloasunto voi olla entisöity, mutta ei sen tarvitse olla alkeellinen. Kun ruvetaan kunnostamaan puutalon sisustusta, puhumattakaan perustuksista, pitäisi se tehdä varoen ja harkiten. Tervettä järkeä tarvitaan erityisesti. Sitäpaitsi on myös hyvä tarkistaa mitä, tai mistä maksaa. Tyhmä ei ole se joka pyytää liikaa, vaan se joka maksaa liikaa.

Asunnon pitäisi olla sellainen joka sopii asujalleen, juuri hänen tarpeisiinsa.
Ei ole oikein järkevää ostaa kaunista asuntoa nikkarijugend-talosta jossa on modernit kierreportaat, jos itse on hieman kysäkkä portaissa. Jos löytäisi yhdessä tasossa olevan kohtalaisen puutaloasunnon, olisi se mukavaa.

Erilaisten välittäjien mielestä ostajia on, ainakin nuorissa, kahta lajia. Niitä jotka etsivät trendikästä asuntoa tai sitten niitä joille ei kelpaa mikään toisen laittama. He repivät kaiken paljaaksi ja tekevät mieleisensä, sen enmpää ajattelematta seurauksia. Tietysti on sitten niitä jotka tietävät hyvän asumisen ja rakennusta kunnioittavan tavan soveltaa remonttinsa, mikäli sitä edes tarvitaan.

Jokikadun hiljainen piha


Noin vuosi sitten poliisi tyhjensi Jokikadun kulttuurikeskuksen. On ollut hiljainen ja väritön alkukevät ja kesä näillä tienoilla. Nuoriso tuo aina elämää vanhoihin kalkkeutuneisiin kuvioihin. Vaihtoehtiliikkeitä tarvitaan ja ne ovat mielestäni suotavia näinä puoluetukien ja muiden poliittisten projektien aikoina. Talouselämä määrää tahdin ja raha on se jota kumarretaan. Minusta meidän poliittiset päättäjät ovat sokeutuneet talouselämän talutusnuorassa ja unohtaneet varsinaisen tehtävänsä.
Jopa vihreät ovat unohtaneet osittain aatteensa. Muutama tuntemani vihreä saisi siirtyä kepuun tai kokoomukseen aivan vapaasti.


Toivon että Jokikadun tapaisia ihmisystävällisiä ja tavallisia kulttuurikeskuksia nousisi eripuolille kaupunkeja. Toivon todella sitä, sillä muuten olemme hukassa moraalisesti ja eettisesti. Taloudelliset "totuudet" voiton maksimoisineen ja harvojen yli-ihmisten optioineen kuitenkin häiritsevät tämäntapaista hiljaista demokratiaa.

Tuesday, June 23, 2009

Urkumusiikkia Turun Tuomiokirkossa

Maestro Kalevi Kiviniemi soitti tänään illalla Turun Tuomiokirkossa urkuja. Kiitos hänelle siitä. En ole erityinen urkumusiikin tuntija, mutta minuun tämä kolahti.
Ohjelman mukaan näitä urkumusiikin iltoja on enemmänkin edellä mainitussa paikassa.

Kesäilta oli kaunis kävellessämme kotiin pitkin Piispankatua. Joki eli oja oli yhtä samea kuin ennenkin. Lokit rääkyivät joella. Taisi olla kokous menossa.

Sunday, June 21, 2009

Kirvan työmaa


Jokaisella meillä on omat nakertajamme. Hallelujaa!

Saturday, June 20, 2009

Ruusu on ruusu, on ruusu


Mehiläinen lensi pois kuvasta. Ruusu on aina ruusu. Kaikki Suomen omaisistaan huolehtivat ansaitsevat ruusun.

Vastan lempeä kosketus

Friday, June 19, 2009

Alaston impi ruispellossa juhannusyönä

Kaupungissa on Juhannuksena mukavaa. Autoja on vähemmän ja ihmisiä myös vähemmän. Kävelimme torille tomaatteja hakemaan. Vettä satoi reippaasti. Lämpötila 10,5 astetta.
Viime Juhannuksena oli aurinkoista mutta viileää. Muistan hyvin kun etsimme juhannusruusuja kuvattavaksi, tuuli riepotti kaikkea eteensä sattuvaa. Miksi ihmeessä pitäisi juuri Juhannuksena olla maalla.

Perinteinen Juhannus muistuu mieleeni lapsuudesta. Juhannuskoivut, saunavasta joka tuoksui kesälle ja kokko, jolle kyläläiset kokoontuivat juhlimaan. Oli nuorison näytelmä ja miehet olivat aina juovuksissa. Naiset paheksuivat ja tarjosivat kahvia ja pullaa kaikille. Sitten tuli Pamilon voimalaitos ja osti maat. Ihmiset muuttivat pois ja juhannusjuhlat muuttuivat perheiden juhliksi.
Juhannustaikoja en ole koskaan tehnyt. Luin jostain että jos juhannusyönä menee alasti piehtaroimaan ruispeltoon, niin ylkä tulee vastaan. Kyllä, voi tulla monikossa, sillä alaston nainen on aina kiinnostava ruispellossa juhannusyönä. Ja muutenkin.

Thursday, June 18, 2009

Jussi sihtaa kamerallaan kukkakuvaa Inkulle


Mikä kukka oli kohteena? Parempi sihdata kamaralla kuin pyssyllä. Maahisia oli kuulemma maastossa ja piekanoja. Luulenpa että kukkakuvista saisi kokoelman jos haluaisi.

Wednesday, June 17, 2009

Rakkolevää Porsanginvuonon rannalta


Kaunis kuva. Rakkolevään sisältyy voimakkaita tunteita. Kuten Itämeren kuolonkorinat. Jos rakkolevää olisi siellä, olisi tilanne parempi. Ihmisen ahneus saa aikaan katastrofeja. Jotkut niistä ovat todella pahoja. Kenelläkään ei ole aikaa syyttelyyn, sillä nyt tarvitaan toimintaa. Asenteiden ja arvojen muutosta. Vähemmän voittoa, enemmän elämää!

Savvjipahdan rinteillä leijuu sadesavua


Ilma on todellakin savunhohtoinen. Vuorilla sataa aina kirjoitti Eeva-Liisa Manner aikoinaan. Tuntureilla on utua. On kuin elokuvassa, kuva on pysähtynyt, ei odota, vaan jokin on mennyt. Jos kuvittelisi sateen seinän tunturin ja kotapuiden väiin, niin olisiko ihminen enemmän läsnä. Pitäisikö olla? Ei minusta.

Järkevää rahankäyttöä?

Kirjastoja puolitetaan Turussa muihin käyttötarkoituksiin. Nummen mainio kirjasto muuttuu kodinhoidollisiin tarkoituksiin joltakin osin. Ilpoisten kirjastoon ujutetaan nuorisotalo. Kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari sanoo Turun Sanomissa tänään että "Lähtökohtana on että palvelu olisi joustavampaa, parempaa ja myös taloudellisempaa, sillä Turku ei tuota kirjastopalveluja näissä paikoissa kovinkaan taloudellisesti. Yhtenä syynä siihen on iso tila, joka on suhteellisen lyhyen aikaa auki."
Kulttuuri ja sivistys eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti taloudellisia sijoituksia. Ei edes rahvaanomaisessa Turussa.

Martin lakkautettu kirjasto myytäneen Osuuskaupalle. Henkilökohtaisesti boikotoin näitä kauppoja. Osuuskauppa ajaa kiivaasti Toriparkkia Turkuun. Pääkirjastosta voitaisiin puolittaa osa Osuuskaupan tarpeisiin.

Tuesday, June 16, 2009

Mutta kuka kavalsi hänet

Millä rahalla kuoro matkusti Romaniaan? Kysyy hän ja syö omenaa. Luulen että he kerjäävät Bukarestin kaduilla ja laulavat, vastaan jotain sanoakseni. Olemme hiljaa ja katsomme jokea. Joki on samea. Sinä sanot että kun olit lapsi, joessa lilluivat kakkakikkarat ja muut jätteet. Kesähelteellä joki lemusi paskalle ja seisovalle avoviemärille.

Kävin eräässä kirjallisessa tapahtumassa. En kysynyt lupaa paikallisilta kirjapoliiseilta. Sinä sanot että opettele näyttämään "keskisormea" paskantärkeille kirjakomissaareille ja komissaarittarille. Heitä on ainakin kolme tässä kaupungissa.

Kävelemme torin poikki ja ihmettelemme kuka kavalsi mukavan miehen? Ehkä hän näytti keskaria väärälle henkilölle, väärään aikaan. Mene ja tiedä. Kateus ja mustasukkaisuus ovat kuolemansyntejä. Liiasta rehellisyydestä rangaistaan aina. Lopun matkasta olemme hiljaa. Joskus hiljaisuus puhuu enemmän kuin ääneen lausutut kliseet.

Monen värisiä kukkia


Kukkien yksinkertainen kauneus tekee niistä moninkertaisesti kauniita.

Monday, June 15, 2009

Keskiluokkaisen rikos

Luin lööppejä Suomen ensimmäisen sieppausdraaman uutisoinnista. Pakostakin tuli tunne että keskiluokkaisen, hyvämaineisen, hyvän perheenisän ja hyvässä virassa olevan keskiluokkaisen henkilön tekemä ja suunnittelema rikos saa toimittajat hätääntymään. Rikos on aina yleensä ollut alemman luokan tekemä. Keskiluokka menee tolaltaan kun rikos tulee liian lähelle. Puuttuisi vaan että alettaisiin ihailla nerokasta tekotapaa ja vähätellä rikosta.

Alemmassa jutussa kirjoitin "melkein rikollisista". Kysymys on herjasta jonka eräs kirkollinen henkilö huusi entistä kirkkoherraa puolustaneille ihmisille. Nimitys jäi elämään. Kaikki eivät osoita katumusta jokaisessa asiassa ollakseen hyviä joidenkin silmissä.

Sinervä kukkanen ponnistaa


Urhea orvokki, vai vuokkoko tuo kukkanen on, näyttää todella sitkeältä Lapin karussa maastossa. Lappia ei voi selittää, se täytyy kokea.

Melkein rikollinen rukoilija

Sade valui maisemassa, harmaa kesä yrittää olla lämmin. Itä-Suomessa oli kuulemma hellettä. Kävin kirkossa sytyttämässä tuohuksia. Tunsin silmät selässäni. Sanoin puoliääneen "Jumalanäiti sinä kyllä tiedät etten varastaisi tuohuksen pätkiä tai muutakaan. Minusta tuntuu että täällä ei kaikista pidetä". Ehkä joku luuli minun kantavan mukanani suurennuslasia jolla tutkia ikonin syrjiä. Ties vaikka tsaarianaikainen toukka olisi herännyt henkiin ja alkanut nakertaa. Olen kuitenkin varma että kirkkoa nakertaa jokin aivan muu kuin toukka.

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran ikoni on paketissa, lähdössa konservoitavaksi. Toivokaamme että kirkkomme suojelija on valppaana.

Olen sitä mieltä että niin sanottujen "melkein rikollisten seurakuntalaisten" rukoukset ovat yhtä otollisia kuin muidenkin.

Minusta kulttuuripääkaupunki voisi tehdä kulttuuriteon ja lahjoittaa rahaa kirkon ulkomaalaukseen. Vaikka joidenkin mielestä Engelin asemakaava ja arkkitehtuuri pitäisi hävittää kaupungistamme, silti katson että autonomian ajan historia on historiaa siinä missä uusrahvaanomainen kaupunkiarkkitehtuurikin.

Sunday, June 14, 2009

Saturday, June 13, 2009

Koivu ja silta

Fierranjoki


Edessä Fierranjohkan kylä. Oikealla Tenon toisella rannalla on Norjaa.

Punaiset marjat karvikossa

Voisi melkein luulla että on syksy, ellei huomaisi vihreän sävyä. Keväinen vihreys on jäljittelemätön.

Punerva kukka

Friday, June 12, 2009

Ihanat miehet tunturissa

Miesten retki pohjoisessa jatkuu. Eilen he kävivät Nuorgamissa ja tänään samosivat tuntureissa. Lupasivat lähettää kuvia kun kerkiävät. Huomenna on Utsjoen markkinat.
Siellä on kuulemma ollut viileätä ja suorastaan kylmää.

Itse pyöräilin saunapaikkaani. Toinen lapsistamme oli kokannut ja leiponut kakun. Söin kakkua ja ihmettelin itsekseni miten lapset tuntuvat vanhemmilta kuin itse olen. Toinen lapsistamme on aina pyrkinyt holhoamaan vanhempiaan, aivan kuin isäni muinoin, hänkään ei uskonut että kukaan selviytyy ilman hänen huolenpitoaan. Toisaalta se on hyvä, sillä huolenpito todistaa välittämisestä. Luulin että ukkonen alkaa möyrytä ja sade yllättää kun poljin kotiin. Jostain syystä sitä ei tullut.

Minä en ole koskaan kuulunut naisverkostoon. En minkäänlaiseen verkostoon ylipäätään. Minusta täällä tukeudutaan aivan liikaa kaiken maailman muka meidän juttuihin. Ne jutut loppuvat melko pian kun uskallat olla erimieltä tai osoittaudut jotenkin lahjakkaaksi jossakin missä sinun ei missään nimessä pitäisi olla lahjakas. Tai sitten luotu kuva ei vastaa todellisuutta, ja sitten et sovi joukkoon. Naiset osaavat "tappaa" epäsopivan naisen tehokkaasti. Naisten tarve olla mieliksi muille on rajaton.
Ikonini on paketissa, odottaa uutta nurkkaa. Tämä kaupunki on koettu loppuun ja enemmänkin. Sielu jäätyy jos jäisin.
---

Wäinö Aaltosen museossa on avattu Venäläisen avantgard taiteen näyttely Se täytyy nähdä.

Wednesday, June 10, 2009

Pakkasen panemat

Kesäkuussäkin voi olla niin paljon pakkasta yöllä että jotkut kukat kärsivät tai kuolevat kokonaan. Ehdin tyhmyyttäni tai hyväuskoisuuttani viedä Päivänsinen ulos. Saa nähdä selviytyykö, sillä se on kovin kärsineen näköinen tällä hetkellä. Köynnös kuistin seinustalla sen sijaan kiipeilee ripsakasti. Maariankello kestää pakkastakin ja kasvaa hyvin laihassa maassakin näköjään. Maan huonosta laadusta kertoo Tupakkapensas, joka on toisessa paikassa kukassa, mutta tässä nuivottaa kuin pula-ajan nauris.

Maalta sain lahjaksi Kärsimyskukan oksia. Se on vanha huonekasvi. Hyvin kiitollinen kasvatettava. Juurtuu hyvin ja kasvaa nopeasti. Sillä on hennon punaiset kukat ja kaktusmainen varsi. Myrttejä on nyt liikaa yhteen huusholliin. Pitäisi löytää tilavanpi asunto kukille ja kirjoille. Olisi hyväksi mahtua itsekin sinne. Haaveilen edelleen "vanhasta kansakoulusta" idyllisessä maisemassa. Perunapellosta ja muusta omavaraistaloudesta. Minusta ihmisellä pitäisi olla lehmä, jo ihan todellisuudentajun säilymisen vuoksi. Perustelut jätän myöhäisenpään ajankohtaan.

Monday, June 8, 2009

Pohjoisen rentukka

Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Kuvan kukka on herkkääkin herkempi. Vesi on kuulas ja viileä. Pakkasta oli ollut yöllä sielläkin. Linnunpoikasia on kuollut kylmään tänä keväänä enemmän kuin aikoihin. Tulisi lämmin kesä, sitten kun se tulee.

Alempana olevassa kuvassa on ikuisuuden hipaisu läsnä. Lappi on voimakkaiden tuntojen maa. Joillekin liian vahva kokea järkkymättä.

Mitro ja Liisa europarlamenttiin

Katselin sivusilmillä vaalilaskentaa televisiosta. Jostain syystä minua alkoi nauratta kun tajusin että Mitro ja Liisa Jaakonsaari ovat demarien edustajat europarlamentissa. Erkki Tuomioja pihisi jotakin tukka hapsottaen. Mitenkä olisikaan käynyt demareille ellei Mitro Repo olisi pelastanut. Oikein hyvä.
Vihreiden naisille täytyy nostaa hattua. Heillä meni hyvin ja varmaan jatkossakin menee.

Arki alkaa kyllä poliitikoille melko pian ja sen mukana jälkipyykin pesu.

Saturday, June 6, 2009

Ihanat miehet Nuorgamissa

Miehet matkustavat Nuorgamiin. Ensin oli Porissa taivaita tai ainakin kirkon kattoa hipova urkutapahtuma. Perheessämme on yksi lähes urku- ja lapinhullu. Minulle Lappi on aina ollut maakunta pohjoisessa. Lapsena luulin että Lappi tarkoittaa samaa kuin lappalainen. Myöhemmin minulle selvisi että Lappi on suomalaisten siirtomaa, jota hyödynnettiin. Suomi ei ole kovin hyvin huolehtinut vähemmistöistää. Nyt en tarkoita suomenruotsalaisia. Norja on pitänyt parempaa huolta saamelaisesta vähemmistöstä ja kulttuurista. Ailu Valkeapää ei ole suomalaisten kulttuurisuosikki. Norjalaisille hänestä on tullut saamelaisenkulttuurin ikoni.

Nuorgamissa on Suomen pohjoisin pubi Jäämeren rannalla. On varmasti mahtava tunne seisoa Jäämeren rannalla ja tuntea oma pienuutensa. Miehillä pitää olla omat juttunsa ja matkansa. Niin paljon on miehiltä viety miehille kuuluvaa kulttuuria, ja ovathan nuo miehet tietysti itsekin vieneet itseltään jotakin.


Yllä matkan varrelta kuva Tenojoesta.

Erilaisia eurodekkareita

Eilen katsoin italialaisen eurodekkarin. Minusta sen täytyi olla hyvä koska en etsinyt oheistoimintaa katsomisen ohessa. Italialaisilla on kyky saada runollinen tunnelma jopa dekkareihin. Tänään katsoin saksalaisen eurodekkarin ja täytyy kyllä sanoa että yksioikoisuus ja arkipäiväisyys saivat minut miettimään että onko oikein haaskata aikaansa tämän katselemiseen. Saksalaiset poliisi- ja dekkarisarjat ovat yleensä ottaen tylsiä, poikkeuksiakin on tietysti olemassa. Odotan innolla ranskalaista eurodekkaria tai puolalaista. Pohjoismaiset dekkarisarjat ovat oma lajinsa. En kirjoita niistä tässä enempää, sillä ne ovat oman jutun arvoisia.

Yleensäottaen eurooppalaiset elokuvat ja televisiosarjat ovat tasoltaan parempia kuin amerikkalaiset. Tasolla tarkoitan lähestymistapaa, väkivallan minimointia ja taiteellista kunnianhimoa. Eurooppalaisissa sarjoissa harvemmin jeesustellaan ja tunteillaan niin vastenmielisesti kuin amerikkalaisissa sarjoissa on tapana. Tarkoitan tunteilua, en tunteita. Ne ovat eri asioita.

Thursday, June 4, 2009

Sade, kaikki hänen harmautensa

Sade puhkoo renkaita veteen. Renkaat suurenevat järven pinnalla. Vesi valuu hiuksista silmiin, pitkin vartaloa ja noruu kävellessä teepaidan helmoista saappaisiin. Kesä pesee kasvojaan. Vilu ravistelee. Salaman leimahdus repäisee maiseman, tärisyttää peruskalliota. Kävelen polkua saunaan. Sauna on lämmin ja kuin ihmisen alkukoti. Saunan jälkeen katselen maisemaa. Se elää ja on liikkeessä. Katson punaviinilasin läpi järvelle. Vastaranta saa uusia muotoja.

Nunnanlahden Kivikeskuksessa, Juuassa on Keisarien aika-näyttely.
Kummipoikani neljä vuotta, oli ollut avajaisissa ja saanut jätkiä ja mehua. Hän oli ollut hieman tuohtunut koska lapsille ei ollut tarjolla jätskiä ja mehua, vaikka on avajaiset. Onneksi eräs huomaavainen ja sivistynyt herra oli kuullut ja käynyt henkiökohtaisesti hakemassa jätskiä ja mehua näyttelyn ainoalle avajaisvieraana olevalle lapselle. Itse näyttely on kuulemma vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin viimekesän Faberge´näyttely.

Katsoin pitkästä aikaa eurodekkarin. Italialaisilla on kyky käsitellä vaikeita asioita. Totuus ja oikeassaoleminen ovat kaksi eri asiaa.


Radiossa soi klassinen. Valkeat yöt ovat täällä.

Tuesday, June 2, 2009

Sonetti meren rannalla

Täällä kaikki jää elämään jälkeeni,
tuo linnunpönttökin ränsistynyt,
ja tuoksu, tuoksu keväinen,
meren yli tänne lennähtänyt.

Ja ikuisuudesta kutsuu ääni,
jota ei kukaan voi vastustaa.
Kukkivain kirsikanoksien ylle
kuu luo hopeista loistettaan.

Ja näyttää nyt kovin helpolta
tuo vaaleana hohtava tie,
joka smaragdinvihreän tiheikön läpi
jonnekin sanomattomaan vie...

Ja etäällä runkojen lomassa
on vieläkin runsaammin valoa -
kuin polulla lammen rannassa
Tsarskoje Selon puistossa.

Kesäkuu 1958 Komarovo.
Anna Ahmatova, Valitut runot, Tammi.
Suomentaja M-L Mikkola