Friday, November 30, 2007

Ohjaajan risti


Dostojevskia kiinnosti suuresti ohjaajavanhuksen risti, sillä tuhansien ihmisten syntien kuuleminen on raskas risti. Eräässä kertomuksessaan Dostojevski antaa nimettömän Ohjaajan tunnustaa: "Kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut ihmisiä, tuhansia ihmisiä ja tutustunut siihen, minkä ihminen piilottaa perimmäiseen sielun nurkkaan, mutta vielä nytkään en kykene tyynesti kuuntelemaan, vaan minut valtaa väristys. Tällaisina hetkinä menetän sen hengen, jolla lohduttaisin ihmistä, sillä joudun tarkkailemaan itseäni ja huolehtimaan siitä, että pysyn nöyränä kuunnellessani sielun salaisuuksia."

On vaikea sanoa, ovatko nämä Dostojevskin sanoja,vai onko joku Ohjaaja kertonut hänelle näistä asioista. Optinan luostarin Ohjaajat ovat puhuneet tästä ohjeenantajan rististä. Optinan Ohjaajan Nektarin hengellinen lapsi on merkinnyt muistiin seuraavan keskustelunsa: " Joutuuko Ohjaaja ottamaan kannettavakseen synnintunnustuksella kuulemansa synnit ja kärsimykset?" " Kyllä, sinä olet ymmärtänyt tämän asian ja siksi vastaan sinulle. Minun on pakko tehdä niin, ottaa kannettavakseni, koska muuten en voi antaa toiselle kevennystä. Niin paljon kannetaan syntiä ja surua, että siitä kasvaa kivivuori, ja sinusta tuntuu ettet enää hallitse sitä vuorta ylläsi, mutta vaikeimmalla hetkellä saat armon, ja kivet lentävät kuin lehdet syksyllä, ja sinä saat voimia ottaa vastaan synnintunnustusta."

Thursday, November 29, 2007

Kaksi alkutilannetta


Dostojevski vetää ihmisestä esiin kaksi alkutunnetta, naurun ja itkun. Jokainen lapsi osaa ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä itkeä ja nauraa. Dostojevskin mukaan ihminen tulee parhaiten esiin näiden kahden tunnetilan kautta. Näissä tunnetiloissa ihminen ei voi harhauttaa. Hänen omat henkilönsä itkevät usein ja aika usein myös nauravat. Dostojevski arvioi ihmistä ensisijaisesti naurun perusteella. "Jos pidätte jonkun naurusta hänet ensikerran kohdatessanne, sanokaa empimättä, että hän on hyvä ihminen."
(Kolme esitelmää Dostojevskista)

Yhden ihmisen pyhyys


"Dostojevskille yhden ihmisen pyhyys on suola, jotakin, joka pitää koossa hajoavan struktuurin. Dostojevski kirjoittaa, että epäjärjestyksen, kaaoksen voittaminen lähtee oman itsensä voittamisesta. Munkki voittaa maailman voittamalla itsensä."
(Kolme esitelmää Dostojevskista.)

Wednesday, November 28, 2007

"Mukavuudet eivät ole onnea"


"Dostojevskin kyky kokea muiden kärsimys omakseen oli raskas lahja. Kerran hän myöhään illalla näki Pietarissa, kuinka jotakuta ihmistä lyötiin. Hän oli yksin eikä mitenkään voinut auttaa. Kun hän palasi kotiin, Anna Grigorijevna näki mustelmia hänen ruumiissaan.

Dostojevski itse sanoi, että myötäkärsimys on ainoa laki, joka on voimassa tässä maailman asuntolassa. Hän korosti kärsimyksen merkitystä siksi, että kärsinyt ihminen ymmärtää paremmin lähimmäisiään kuin kärsimyksen väistänyt. Hänelle kärsiminen oli keskeinen uskonnollinen komponentti. Rikoksessa ja Rangaistuksessa hän sanoo, että mukavuudessa ei ole onnea - onni ostetaan kärsimyksillä.

Kun symbolisti Mereeskova tuli kysymään Dostojevskilta mielipidettä runoistaan, jotka olivat mestarin lettavina, hän sai kuulla ainoana kommenttina "Teidän pitäisi hiukan vielä kärsiä." Mereskovskin runoissa oli ollut paljon sanoja Jumalasta." ( Kolme esitelmää Dostojevskista)

Nykyisessä ajassamme on aistittavissa ettei mikään tunnu miltään. Jos jostakin tuntuu niin häntä pidetään helposti poikkeusyksilönä.

Monday, November 26, 2007

Köyhät teillä ovat aina keskuudessanne


"Feodor Mihailovits ei toteuttanut kirkon julistamia hengellisiä hyveitä vain kirkon sisäpuolella. Mennessään ulos hän varasi aina taskuunsa kolikoita voidakseen antaa anojille, ja hänellä oli aina taskussaan pieni kolikko muistuttamassa kärsivistä veljistään.

Feodor Mihailovitsin anteliaisuuteen liittyy pieni kertomus. Hänen vaimonsa piti huolen perheen rahoista ja joskus hän oli toivoton jokapäiväisten taloushuolien keskellä. Hän päätti kerran tehdä kepposen miehelleen ja pukeutui kerjäläiseksi ja asettui kirkon eteen seisomaan.
Dostojevskillä oli tapana kulkea kerjäläisten ohi ikään kuin olisi vaipunut ajatuksiinsa, jotta hänen ei tarvitsisi ulkonaisten seikkojen perusteella valita, kenelle antoi ja kenelle jätti antamatta. Anna Grigorijevna ojensi kätensä: "Herra, anna kolikko. Minulla on kaksi lasta, ja mies tuhlaa kaiken." Hänen miehensä ei katsonut kenelle antoi rahaa ja tuli auttaneeksi omaa perhettään. Asiasta hänelle kerrottiin kotona." (Dostojevski, pääsiäisen kirjailija, Kolme esitelmää F M Dostojevskista)

Sunday, November 25, 2007

Luovuuden lähteille

Helsingin Metropoliitta Ambrosius puhuu tämän päivän Helsingin Sanomissa viisaita kirkkomme kehittämiseksi. Ensimmäisenä tuli mieleen että onkohan luovuus käsitteenä selvä kirkolliskokouksen jäsenille? Mitä he ymmärtävät luovuudella? Kirkon työntekijöiltä edellytetään luovaa tapaa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykyä avoimuuteen ja vuoropuheluun. Nämä taidot ovat perinteisesti olleet hukassa seurakuntaelämässämme. Tämä oli positiivista.

Mietityttämään jäi mahdolliset irtisanomiset ja henkilökunnan vähentäminen. Jos johtaminen siirretään hiippakuntiin, niin mitä seuraa? Onkohan kanttorit ja kuorot vaakalaudalla? Mikä kuoro on hiippakuntakuoro? Ei kai "grammaripalveluksia" aleta sentään pitää?


Jos seurakunnan työntekijä omaa näitä luovia kykyjä, hän on tuota pikaa entinen
työntekijä. Ja tosiasia on että seurakuntalaiset eivät välttämättä halua muutosta. Tarvitaan sukupolvenvaihdos.

On kovin vaikeaa olla luova ja edistyksellinen Esipaimen kirkkokunnassamme.

Mielenkiintoisia aikoja elämme!


Terveisiä Ilainalta ja lapsilta!

"Tai ehkä keksin kaiken jälkeen päin. Silloin hän tuli luokseni ja sanoi: Lähdetään. Minä läksin enkä ole koskaan katunut. En koskaan." (Vaimon repliikki Tarkovskin elokuvassa Stalker.)

Friday, November 23, 2007

Kuu, puuntakainen

Katkeavan oksan ääni kaamoksessa

" Syleilevissä öissä
me putoamme läheisyydestä läheisyyteen,
ja kun rakastettu sulaa
me olemme syöksyvä kivi."

Rainer Maria Rilke

" Heidän täytyy näyttää että he olivat narreja ja murheissaan niin kuin me."

Järvenselkä sumuisena odottaa jäätymistä. Kaukaisen oksan katkeaminen metsässä kuuluu kauas.
Miksi en ole muumi ja nuku talviunta?

Huomenna alkaa kirkolliskokous. Mitkä ovat esityslistan ulkopuoliset asiat? Kenen edessä meidän on nöyrtyminen?

Thursday, November 22, 2007

Tuesday, November 20, 2007

Arkangeliin on matkaa...












"Ja jos elämässämme ei olisi surua - ei se siitä paranisi, päinvastoin. Silloin ei olisi onneakaan. Eikä toivoa." Ote vaimon monologista Tarkovskin elokuva Stalkerissa.

"Päivä on kirkas kuin huuhdeltu lasi. Mutta se ei riitä" (Arseni Tarkovski)

Päivä on todellakin kuin huuhdeltu lasi. Joen rannan riisutut puut, kuin kuolemaa odottavat. Kanavien sillat. Joelta käy viima ja jostakin kaikuu vuosistojen kohina.
Täällä saa olla rauhassa lähes kaikelta. Arkangeliin on vielä matkaa!

Hiukseni kasvavat.

Sunday, November 18, 2007

Saturday, November 17, 2007

Jäniksenjälkiä lumessa

Koskematon lumimaisema. Eilinen pakkanen ja viima tuntuivat kylmiltä. Aurinko paistoi kirkkaana marraskuisessa alastomuudessa. Yöllä sää lauhtui ja jäniksenjäljet tekivät vanhan koiran levottomaksi.
Jos asuu maalla, syrjäisessä paikassa, on oltava koira. Ei siksi että olisin koiraihminen, pelkäisin tai haluaisin seuraa, vaan siksi että pihapiirissä on oltava koira. Asiallinen koira, jolla puhutaan kuin vertaiselle, lässyttämättä. Jos olisin koira, purisin jokaista lässyttäjää nilkkaan, tai pissaisin kengille.

Pitäisi käydä Arkangelissa, niin tietäisi miltä se näyttää. Virtuaalimatkailu ei riitä.
Arkangelin aika on läsnä ja kiehtoo mieltä. Talvi lienee siellä karu ja kesä viileä.
Niin kuin elämä yleensä.

Friday, November 16, 2007

Thursday, November 15, 2007

Finlandia- palkinto ja muita merkillisiä juttuja

Tottapuhuen olen unohtanut ketkä kaikki ovat voittaneet Finlandia-palkinnon. Itseasiassa en ole varma ovatko ehdokkaat parhaita tai lähes parhaita. Lisäksi palkintosumma on mitätön kohuun verrattuna. Euron tultua meni hohto koko kilpailusta. Suurten kustantajien junailema juttu.

Missä viipyy runoilijoiden palkinto?

Olen joskus mielessäni ajatellut kirjoittavani kirjan runoilijoiden taudeista. Seminaariviikonloppu jossakin korvessa olisi loistoidea."Kuppa ja keuhkotauti runoilijoiden kantona kaskessa." Mitähän tauteja nykyään on? Neurooseja, mielenmurtumia ja alkoholismia. Ehkä.

Todellisuus jossa elämme on erilainen, missä päin Suomea kukin elää. Ruuhkasuomen ongelmat tuntuvat harvaanasutulla alueella oudoilta. On erilaisia paikkoja ja asioita, olematta toistaan parempia. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus valita elämänsä, olisi se varmaankin toisenlaista kuin nyt oleva elämänsä. Pohjoinen etäisyys on sisäänrakennettu olotila. Reviirin reunat leveät ja yksinäisyyden määrä rikkomaton aikapommi.

Wednesday, November 14, 2007

Nöyrä ja hiljainen Maria...

Olen viime aikoina ihmetellyt Vihreiden hallituksessa oloa? En ymmärrä. En ymmärrä paljon muutakaan tässä ajassa. Naisvaltaisen Tehyn kohtelu on varmasti erilaista kuin jos kyseessä olisi miesvaltainen ala. Onko hallituksen arvovalta tärkeämpi kuin tehyn vaatimus? Arvomme ovat koventuneet entisestään. Elinkeinoelämän kakkosmies uhkaa tuotantolaitosten siirtämisellä halvempiin maihin jollei lakkoilu lopu. Siirretäänkö sairaalatkin sinne? Farssi tämä jo on.

Ortodoksisen kirkon autoritäärisen perinteen kyllä ymmärrän historian valossa, mutta jos puhutaan oikeudenmuksisuudesta ja ihmisarvosta, niin kirkkomme on häpeäksi itselleen.

Miten on selitettävä toisten pappien erottamiset ja toisten siunaamiset. Mikä tekee toisesta suositumman? Omaisuus, menneisyys, sopivuus ja alistuvuus systeemille.
Kummallista miten katumusta vaaditaan suureen ääneen joidenkin kohdalla. Toisilta sitä ei vaadita näköjään ollenkaan. Kaikkien "rikokset" eivät ole rikoksia siinä mielessä, että kannattaisi edes tutkia. Toisaalta en ihmettele sitäkään että meillä on pappispula. Hyviä pappeja erotetaan mielivaltaisesti, tilalle laitetaan pahimmassatapauksessa ammattitaidoton henkilö. Tai ei pappia ollenkaan. Tai sitten on kirkkoherra joka on näkymätön. Ajelee maakunnissa ja nostelee kulukorvauksia. On edullisempaa kuulemma. Edullisempaa kenelle?

Naiset täyttävät kirkot. Jos luulet, että he ovat alistettuja, niin olet väärässä. He vaikuttavat kaikkeen. Nöyrästä ja hiljaisesta Mariasta on tullut näppärä vallankäyttäjä miesten viimeisessä linnakkeessa. Totta puhuen, naiset ovat aina olleet kirkkomme tukipilari. Naiset ovat myös usein kiusaajia seurakunnissa. Eristys, juoruilu, häirintä ja mustamaalaaminen ovat useimmiten naisten aiheuttamia. Miesten kiusaamisriitit ovat yksioikoisen kovia ja seurauksiltaan järeitä.

Joulupaasto alkaa! Siunattua paastoa kaikille.

Tuesday, November 13, 2007

Kiltteyden kirot

Lunta satoi Pohjois-Karjalaan. Musta maa peittyi valkoiseen lumeen ja seutukunta valostui. Lapset kaivoivat esiin kelkat, sukset ja liukurit. Kaikkia kokeiltiin.

Kaksivuotias ilmoitti topakasti ettei tonttuja ole, eikä joulupukki tulisi, koska hän ei ruppee kiltiks! Paras aforismi vuosikausiin. "En ruppee kiltiks, joulupukin ei tarvihe tulla!" Pienestä pitäen meiltä vaaditaan kiltteyttä. Kiltteydenvaade kohdistuu erityisesti naisiin ja lapsiin. Miehen kiltteys on negatiivinen ominaisuus, lähinnä lammasmaisuutta. Kiltteys on alistumista, jossa on häivähdys laskelmoivuutta. Olen kiltti, saan jotakin.

Nöyrä ja hiljainen nainen on kirkon ihanne. Ei kaikkea silti pidä hyväksyä. Kiltteys joulun alla on turhaa. Ja muutenkin.

Inha Joki virtaa

Monday, November 12, 2007

Sunday, November 11, 2007

Arkangelin aika

Turun uudessa kirjastorakennuksessa on jotain arkangelilaista. En ole vielä oivaltanut mitä. Moderni rakennus voisi olla missä tahansa kaupungissa. Kirjastoksi sen tekevät kirjat. Eivät niinkään sähköiset viestimet.

"Brodskyn muisto" arkangelilaisessa kirjastossa oli puitteiltaan sopiva, sillä viettihän Brodsky karkoitusaikansa siellä. Jukka Mallinen ja Torsti Lehtinen osasivat asiansa ja esiintymisensä, puisevuus ja paskantärkeys olivat kaukana tästä tilaisuudesta. Itse Brodsky on minulle vaikeaselkoinen. Jätän selittämiset viisaammille.

Ennen tilaisuuden alkua katselin näyttelyn kuvia ja olisin luullut Venetsian kuvia Pietarilaisiksi ja päin vastoin. Kuunneltuani Mallisen näyttelyn avajaiskierroksen, päätin mennä uudelleen katsomaan kaikessa rauhassa.

Tutut kulttuuri-ihmiset vuosien varrelta harmaantuneina, hurmaavina ja mieleltään ajattomina paikalla. Missä ovat ne ajat jolloin tapahtumien jälkeen mentiin keskustelemaan jonnekin. Nykyään ei ole enää kulttuurikoteja joiden ovi on auki ystävien tulla. Anu Kaskealan mentyä sulkeutui viimeinen ovi. Samalla sulkeutui kokonainen aikakausi.

En viihdy tässä "arkangelilaisessa" ajassa.

Saturday, November 10, 2007

Eilinen runoilta sateisessa kaupungissa

Kari Rainerannan "Pohjalaane rakeria seitsämään minuuttiin" miehen mielenmaisemasta alkoi uholla ja päättyi seesteisesti. Loppuosan runo oli tasokkaampi kuin alkupään uho. Jotenkin kolahti kuitenkin, vaikka en ole pohjalainen.

Hämmästyttävää oli hesalaisten runoilijoiden runsas mukanaolo. Eikö Turussa ole enää runoilijoita? Onko heistä tullut kehäraakkeja? Vai ovatko he muuttaneet pois Turusta?

Anni Sumarilla on taattua, hyvää runoa. Yllätyin positiivisesti runoillan tasosta muutenkin. "Nihililäiset" friskaavat kuin sika juoksuaan. Kiitokset Eino Santaselle hyvästä esiintymisestä ja siitä, miten arkisesta aiheesta voi tehdä kaunista, niin että se tuntuu vähemmän arkiselta. Hannu Heliniä ja Jyrki Kiiskistä ei näkynyt paikalla.

Yleensä ottaen runous voi hyvin Suomessa.

Runoviikot jatkuvat vielä...

Friday, November 9, 2007

Thursday, November 8, 2007

Lasinmakuinen viini

Viini viipyi pullossa liian kauan. Häivähdys etikkaa, lasinmakua. Turun Runoviikot ovat meneillään. Missä on Turun runoliike? Oliko sitä ollenkaan, vai oliko se myytti, joka jäi elämään?

Runo on kirjoitettava ennen kuin se on. Runon esittäminen on mahdollista vasta kun runo on kirjoitettu. On runoja jotka täytyy lukea. On runoja jotka on tarkoitettu laulettaviksi ja on runoja joita lausutaa. Runon voi myös tanssia ja näytellä, mutta perusruno säilyy aina jotenkin.

Onko runous materiasta vapaata? Runo itsessään on, mutta runoilija ei ole, vaikka haluaisikin. Runoilijan on elettävä, syötävä ja asuttava. Hänellä on oltava tuloja, suhteita ja verkosto. Hänen on oltava hyvä ja hyvännäköinen. Oman itsesi mannekiini ja markkinoija.

Tämän päivän runous ei ole suurta. Ehkä ei ole rohkeutta, tai sitten asiat ovat liian suuria ja vaikeita. Pieniin runoihin mahtuu paljon.

Sunday, November 4, 2007

Pidä kirves porraspäässä.

Unessa Mateli katsoi minua, tuijotti uhittelevasti. Kääntyi sitten kannoillansa, helmat heilui, pää tutisi. On siinä sukulainen, ei saa toimeksi tovella!

Meni ulos, ovi jäi auki, minä viluun heräsin. Yöllä oli pakkasta. Pirtti jäähtyi, tuuli puhalsi. Puut riisutut räpätti. Tuli uuniin, Villapaita päälle, villasukat jalkaan ja tanssimaan ettei tule kylmä.

Yöllä on muotonsa. Yöstä voi veistää sanoja paperille. Laulaa ja tanssia. Kukaan ei häiriinny. Voisi vaikka huutaa niin lujaa kuin jaksaa ja nauraa raikuvasti. Täällä on tilaa olla.

Ikoni seinällä seuraa. Mietin tässä mierolainen kirkossani. Joka uskallan livetä rivistä. Kauanhan tuota kestitkin, Mateli kuiskuttaa tuulessa. Kauan minäkin kestin, sitten älysin mennä metsään. Yritin unohtaa, tulivat perässä. Pidä kirves porraspäässä! Toimita talosi. Se riittää!

Saturday, November 3, 2007

Karjalan Valistajain päivä

Tänään vietetään Karjalan Valistajain päivää. En uskalla kertoa heistä enenpää, sillä en ole asiantuntija tässä lajissa.

Räntää satoi Turusta lähdettäessä. Itä-Suomessa oli kuulaan kirkasta ja edellisenä päivänä satanut oli sulanut. Suomi tuntuu todelliselta. Harmaan sävyt syvenevät. Katsastan taloa, tontun jälkiä pihalla. Kaksivuotias tarkistaa ikkunan alta ja kysyy: koska ne kahtelloo?
Useimmiten ruoka-aikaan. Joulunaika alkaa näköjään joka vuosi aikaisemmin.

Tarpeettomien tavaroiden lahjatori valmiiksi. Haluan unohtaa kaikki hyödylliset lahjat!

Friday, November 2, 2007

Pakkohalausta ja eriarvoisuutta

En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paskan niin fiksusti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Näitä ihmisiä on ollut ympärilläni riittävästi nykyään. Halaavat ja puukottavat selkään. En ole halaavaa tyyppiä. En halaa ketään vapaaehtoisesti. Tämä ei varmaan ole Turkulainen ilmiö, mutta olen saanut oppitunnint sosiaalialan luovassa toiminnassa. Jotain samaa on ollut Turun ortodoksi seurakunnassa. Vallankäyttö ja oman voitonpyyntö ovat kantavat teemat.

En ole sitä tyyppiä, joka kääntää takkiaan sen mukaan kuka kulloinkin on vahvoilla. Enää en halua miellyttää ketään. Haluan että kaikki seurakuntalaiset saavat samat palvelut. Nyt olemme eriarvoisia. Joidenkin mielestä se on oikein. Minusta ei. Katumuksen sakramentti, sielunhoidolliset keskustelut rippi-isän kanssa ja mahdollisuus osallistua liturgiaan ja ehtoolliseen.

Olen saanut sellaisen kuvan että piispamme, Arsenia lukuun ottamatta, ovat vieraantuneet arkitodellisuudesta seurakunnissa. He eivät tiedä mitä seurakunnissamme tapahtuu. Lisäksi heillä on neuvonantajia, jotka informoivat heitä.

En usko heitä edes kiinnostavan onko meillä katumuksen sakramentteja ym. palveluja.
Ainahan voi mennä luostariin, naapuriseurakuntiin, luterilaisten luo ja katolisten kanssa puhumaan.

Herra armahda!